Liikkeellä luonnostaan

#14/20 Haukkamaalla huhtikuussa 25.-26.4.2020

Hieno varhaiskeväinen yöretki hiljaiselle alueelle

Vallitseva pandemiatilanne on saanut ihmiset ulos ja retkille. Kansallipuistoihin on nyt turha mennä, ainakn jos kaipaa hiljaisuutta ja erämaista tunnelmaa. Olikin hyvä hetki kaivella arkistosta vanhoja retkisuunnitelmia, kohteita joita oli karttojen kanssa tutkiskellut, mutta jotka olivat vielä käymättä.

"Metsähallituksen ympäristöarvometsä" tarkoittaa talousmetsää, jossa "korostetusti tuetaan ympäristössä olevia suojelumetsiä". Haukkamaan tapauksessa suojelumetsä tarkoittaa viereistä Helvetinjärven kansallispuistoa. Lisäksi alue sijoittuu Helvetinjärven ja Riuttaskorven ja Seitsemisen väliin, joten se muodostaa alue-ekologisen käytävän niiden välille. Ilmakuvista katsoenkin saattoi todeta, että alueen pohjoisosassa, johon suuntasimme, oli vähemmän ja pienempiä hakkuuaukkoja kuin keskimäärin alueella ja sen sisälle rajautui muutamia erityisiä luontokohteita kuten Lapionevan suo ja Läämännevan ja Ilvesjärven suojelumetsät. Näistä lähtökohdista pakkasimme tavarat ja läksimme lauantaiaamuna kohti Ruoveden takamaita...

Lauantai 25.4.

Olimme kohteessa aamulla kello 10.30 reilun tunnin ajomatkan jälkeen. Auto jäi puoli kilometriä ennen suunniteltua tienristeystä, sillä törmäsimme suoralla tutkimustien pätkään, jossa tutkittiin tien kantavuutta ilman sorastusta. Oli kyllä sellainen tienpätkä että onneksi ei tullut edes yritettyä tuosta eteenpäin.

Läksimme etenemään, ensin tietä pitkin ja sitten metsän kautta suunnalla kohti Iso-Jouttenusta ja Pikku-Jouttenusta. Ja mikä oli edetä kun sää oli viileän kirkas ja metsä talousmetsäksi huomattavan hyväkulkuista, täysmittaista puustoltaan ja pohjakasvillisuudeltaan mukavan selkeää. Iso-Jouttenus oli vielä melkein jäästä, mutta Pikku-Jouttenuksella oli enemmän elämää. Ensin näimme haapanapariskunnan ja ryhmän taveja ja sitten vielä kurkipariskunnankin. Tämän jälkeen rantaheinikosta lehahti lentoon vielä metsähanhipariskuntakin. Hyvä havainto, näillä main tosiaan nuokin, täälläpäin melko vähälukuiset linnut saattavat pesiä. Rauhaa vaativat linnut pesivät nimittäin yleensä paljon pohjoisempana, Peräpohjolan ja Lapin hiljailla soilla.

Iso-Jouttenus on vielä jäässä

Reissun ensimmäinen kosketus jyrsijöihin

Täälläkin oli rautiaisia

Pikku-Jouttenuksen tavipariskunta

Salaman nopea räpsäisy pakenevasta metsähanhesta

PIkku-Jouttenukselta otimme suunnan Lapionevalle. Tämä on suo jossa ainakin aiemmin on jopa riekko pesinyt. Ei kuulunut räkätystä, kun lounastimme hienolla kallioisella suon saarella. Sen sijaan lounaan jälkeen tapahtui hieno kohtaaminen, kun vastaan lennähti matalalla kolme kisailevaa hiirihaukkaa. Jonkinlaisen räpsynkin sain aikaiseksi, vaikka tilanne tuli päälle todella yllättäen.

Jatkoimme osin suota pitkin pohjoiseen. Suo oli juuri ja juuri jäässä ja toisista paikoista sitten taas ei, joten tämä kohta mentiin vähän kieli keskellä suuta. Kuivin jaloin pääsimme kuitenkin avosuon länsipuolen saareen. Sen jälkeen suolla edetessäni näin liikettä laidan metsässä, muita retkeilijöitäkö? Ei, vaan pari hirveä siellä liikkui ja meidät havaittuaan painelivat kovaa laukkaa pakoon. Ainakin toinen oli iso ja vanha, valkojalkainen yksilö.

Lapionevan taukopaikka, kallio keskellä suota

Hyvät näköalat

Matkalainen

Kolme kisailevaa hiirihaukkaa

Alapuoli, hiirihaukan vaalea rintavyö erottuu selvästi...

...samoin pyrstön tiheä raidoitus. Siis hiirihaukka, ei piekana.

Punainen rahkasammal oli parhaiten kantavaa eli jäässä

Roviolammin kohdalla putkahdimme tiellä ja samalla näimme retken ensimmäiset ja ainoat jalkamiehet, kaksi autoilevaa naista oli pysähtynyt jostain syystä tien laitaan. Jatkoimme Roviolammin rantaan, kahvihammasta jo kolotti. Kahvihetkestä ei tullut mitään, lampi oli aivan jäässä. Lisäksi Hannu luotasi rannan suota , sillä tuloksella että humpsautti toisen jalan polvea myöten lampeen... märät retkikengät ovat aivan liian aliarvostettu juttu, kuten on ennenkin todettu.

Siirtymätaival Aliselle Kotalammelle kahvia keittämään. Kotajärvestä lähtevässä puro oli tulvassa: majavat asialla. Majavathan levittävät giardia-nimistä loista, kahvivesi tuli keiteltyä kunnolla...
Tulviva vesi oli lintujen suosiossa, kahvitauolla oli kiva kuunnella pikkulintujen ääniä. Muutama metsäviklokin teki ohilennon.

Matkalla ohitimme Läämännevan vanhan metsän, tähän pitää tutustua ensi kerralla

Matka etenee paikoitellen vielä jäistä tietä pitkin

Alisen Kotalammen puron olivat majavat padonneet

Pikku-Hautajärven pökkelörantaa. Majavien tekosia nämäkin

Emme ottaneet riskiä että Pikku-Hautajärven ja Iso Hautajärven välinen puro olisi ollut vaikea ylittää, vaan kiersimm kiltisti tietä myäten Iso Hautajärven taakse. Sieltä suunnalla järven rantaan helppokulkuista männikköä pitkin. Ja järvihän oli mitä mainioin leiripaikka! Kovat kallioiset niemekkeet, harvaa männikköä ja vastarannalla tiheää kuusikkoa, avovettä ja kaiken kruunuksi järvellä uiskentelevat kaakkurit. Muutkin olivat huomanneet kauniin, mökittömän järven. Rannassa virui kolme hylätyn näköistä soutuvenettä ja niemessä liehui tuulessa kevytpressun riekaleet. Suomalaista eräperinnettä pahimmillaan...Siivosimme ensi töiksemme leirin roskat pressun sisään.

Siinä leiripuuhastelujen aikana metsästä kuului pitkä, laskeva vihellyssarja. Hannu vastasi siihen samalla mitalla ja niin vain harmaapäätikka lensi lähemmäs tarkastelemaan meitä. Ei mennyt täydestä eikä tikka ihan viereen tullut, mutta asettui kuitenkin niemeen hetkeksi naputtelemaan.

Loppuilta meni mukavasti, pieni kävelylenkki esimakuna Ilvesmäen vanhaan metsään, iltapaa kaunissa auringonlaskussa ja lopulta nukkumaan jo kello yhdeksän jälkeen. Pitkä päivä vaati veronsa ja nukahtamisessa ei ollut ongelmia.

Ensi näkymä Isolle Hautajärvelle

Siivoustalkoot

Ripustimet valmiina

Tove ilta-auringossa.

Aurinko laski ja sää kylmeni

Sosiaalinen etäisyys

Yön lintu, kaakkuri

Lauantai 25.4.

Nukuin hyvin. Yöllä asteet kävivät niukasti pakkasen puolella. Taina heräsi jo kuuden jälkeen ja kävi kuvaamassa aamun maagiset hetket, lämpimissä värisävyissä uivat kaakkurit. Tuulihaukkakin kuulemma näkyi, sen onnen ohi tuli siis nukuttua kun heräsin "vasta" seitsemän jälkeen.
Sen sijaan aamupalan aikana vastarannalla lentävän nuoren naaraspukuisen sinisuohaukan ehdin nähdä hyvinkin ja sain pari kaukaa otettua kuvaakin. Hieno ohilento!

Aamun valo Tainan ikuistamana

Aamukaakkurit

Kaakkuri lennossa. Kaulan punainen erottuu tässä valossa vähän huonosti.

Finlandia soimaan!

Sinisuohaukka kelojen välissä

Tunnusomainen valkoinen yläperä näkyy selvästi kuvassa

Aamiaisen jälkeen suunnistimme diagonaalisti Ilvesmäen vanhan metsän halki. Upeita sammalmattoja, paljon maapuita ja oikean metsän tunnelmaa. Kuolleissa kuusissa näkyi paljon pohjantikan neliönmallisia koverruksia ja joka puolella oli isoja muurahaispesiä.

Muurahaispesässä istuminen ei ole mikään temppu!

Pohjantikan jälkiä

Ilvesmäen vanhaa metsää

Harmaapäätikan kutsuääni, demonstraatio. Huomaa uroksen punainen päälaki.

Tuonne voisi vaikka viirupllö pesiä

Ei ollut pesää

Komeita muurahaispesiä oli kaikkialla

Ilvesmäeltä jatkoimme tietä pitkin kohti Niemijärveä ja Helvetinjärven kansallipuiston pohjoisosaa. Matkalla sattui parikin hienoa ohilentoa. Ensin täyskokoinen ukkometso lensi tien yli ja vain puolisen kilometria sen jälkeen aivan meidän läheltämme lensi ensin parvi urpiaisia ja sitten niiden perässä varpushaukka. Luonnossa tapahtuu!

Saukon ja Perälän tilat näkyivät olevat nykyään "Erätiloja", mitä se tarkoittaakaan, vuokraustoimintaa? Saukko oli tyhjillään, kurkistimme harmaaseen pihapiiriin. Perälästä päin kuului työn ääniä. Läksimme kohti Niemijärveä, joka oli meidän piipahduksemme "ruuhkaiseen" kansallispuistoon. Ketään ei tietenkään näkynyt, olimmehan kaukana merkityistä poluista. Itse Niemijärven niemi osoittautui kovapohjaiseksi männiköksi. Aika jännä paikka ja ilman vanhoja tulipaikkoja. Yksi mökki järvellä oli, sen tontti ja itse järven ala oli rajattu ulos puistosta. Järvellä uiskenteli kaksi paria laulujoutsenia, yksi kaakkuri ja telkkiä. Metsähanhipariskunta teki lennon järven yllä. Olisivako olleet eilisen Jouttijärven linnut?

Kurki siinä on tiellä tepastellut

Saukon tilan vanhoja peltoja

Saukko

Niemijärven niemen honkia

Niemijärven rantoja

Niemijärveltä otettiin vielä metsätaival Mustajärvelle. Aluksi meinasi tulla tenkkapoo, kun Niemijärven pohjoisranta oli koivurytöä. Se kierrettiin ja Niemijärveen laskeva puro hypittin yli ja rakennettiin pieni hätäsiltakin. Reitti Mustajärvelle oli talousmetsää, mutta hyväkulkuista harvennettua männiköä.
Itse Mustajärvi oli odotusten mukaisesti erämainen, komea järvi. Joku muukin oli sen havainnut, itärannalla oli telttasaunan rangatkin vielä pystyssä ja hyväkuntoinen kivikiuas. Tässä vaiheessa retkessä mentiinkin jo loppusuoralla. Vielä lounas kurnivaan vatsaan pienessä lumihiutalesateessa (sää oli kylmentynyt) ja lompsiminen autolle.
Olipa muuten mukava reissu ja Haukkamaa oli odotuksien mukainen, ellei parempi: hyväkulkuinen, mielenkiintoinen, erämainen alue, jossa tutkittavaa riittää vielä ensi kertaankin. Aina ei tarvitse mennä merta edemmäs kalaan, joskus riittää kun painuu Ruoveden takamaille.