#15/20  Vappua Siikanevalla  30.4.-1.5.2020 

Ei ruuhkaa nevan laidassa (mitä nyt lintuja oli jo tullut maisemiin)

Torstai-iltana ei kaupungissakaan voinut puhua mistään vappuhulinasta, mutta niin vain mieli vei taas vieläkin rauhallisimmille seuduille. Suuntasimme heti töiden ja pienen pakkailun jälkeen Siikanevan suuntaan. Ajelimme Rutajärven tietä ja jätimme auton metsätien varteen. Autolta oli noin puolentoista kilometrin metsä ja -suotaival suolle työntyvän eteläisen niemen kärkeen. Sen verran pakkailussa ja matkassa meni aikaa, että kun saavuimme paikalle, olikin heti nukkumaanmenoaika.

Metsäpalo?

Näköalakallio iltahämyssä

Taina herätti minut täysin sikeästä unesta kello kuusi. Aurinko oli jo noussut ja suo oli herännyt. Kuului tuttua pulputusta. Taina kiikaroi suolle suoraan riippumatosta. Kaukaisuudessa näkyikin ainakin kuusi valkoista vappuhuiskaa. Teeret soitimella. Erkanimme lämpimistä makuupusseista ja kiersimme niemekettä. Myös toisen puolen suolla teeret touhusimme, olimme siis nukkuneet kahden tulen välissä. Kolme kurkeakin tepasteli suhteellisen lähellä. Tarkkailussa meni puolisentoista tuntia, sitten tuli nälkä. Keitimme puurot Monsen-tyyliin makuupussista käsin.

Tuollahan näkyy selvästi kuusi teeriukkoa?

Vieläkin metsässä oli runsaasti urpiaisia

Kurjet kolmisin

Mikä lintu?

No kuovihan se

Leirikallio aamun auringossa

Majoitteet

Mato relaa

Aamiaisen jälkeen pakkasimme ja läksimme kierrokselle. Matkalla autolle näimme varpushaukan ja ihan kohta törmäsimme sen ruokapöytään: puoliksi syöty myyrä mättäällä.

Tulisaareen johtavat, lahonneet pitkokset olisivat nyt ehkä juuri ja juuri olleet käytettävissä kuivan suon ansiosta.

Pupu on vaihtanut turkkinsa

Varpushaukka oli syömässä myyrää

Ajomme kämpille ja otimme päiväunet pikkukamarissa: lauantaiaamun herätys kello kuusi vaati veronsa. Unien jälkeen teimme vielä uuden kierroksen hieman samalla suunnalla missä olimme jo olleetkin. Nyt seurasimme "Nimetön"- nimistä metsätietä sen loppuun ja jatkoimme siitä metsään. Tien päässä olikin hieno haapametsikkö ja siellä palokärkieukko hommissaan.

Kaiksi pyytä tien vieren pöheikössä. Hyvä suojaväri!

Käpylintuperhe. Vasemmalla aikuinen, oikealla tämän kevään poikaset.

"Nimetön"- tie oli kasvamassa umpeen

Vuoden ensimmäiset lumipallot! Kohtaaminen pyrstötiaispariskunnan kanssa

Palokärkieukko naputtaa haapaa

Halaaja

Koivusuo

Pohjantikan jälkiä kuusessa

Vielä oli luntakin notkossa.

Vasemmalla yöretki ja oikealla vappupäivän päiväkävely