Blogiarkisto

lauantai 24. huhtikuuta 2021

 

#9 Puurijärven yö 3.-4.4.2021

Paljon ääniä

Olen kerran aiemminkin hiippailut hiljakseen Puurijärven-Isosuon kansallispuistossa yöpymässä. Silloin oli syksy ja hanhet kalkattivat ja kurjet huusivat. Nyt oli varhaiskevät, lunta vielä maastossa siellä täällä Kokemäelläkin ja tulva joessa, mutta ilmassa oli jo kevään tuntua. Kevään ensikosketus tai ensikuulotus tuli ainakin kuovista, laulurastaasta ja kapustarinnasta. Yö oltiin riipparissa koivikossa joen tuntumassa, illalla käytiin Kärjenkallion tornissa katsomassa jäätöntä, mutta suhteellisen uneliasta järveä ja aamumyslin jälkeen poikkesimme vielä Nokialla Taivalkunnassa ja Edenin rannassa kiikaroimassa. Pikareissu, mutta hyvä sellainen.

Ei enää jäätä Puurijärvessä


Kärjenkallion iso lintutorni


Kokemäenjoen tulva


Hanhien aamulento leirin ylitse. Noita meni tiheään.

Tyyni Kokemäenjoki

Yöllä rannasta kuului ihme narinaa. Olisikohan majavat olleet asialla? Matkalla kuulimme loiskauksenkin

Suo jäässä. Yöllä oli pikku pakkanen

Dokumenttikuva Taivalkunnasta, ensimmäinen ruskosuohaukka n


 

Kevään lintuja

Helmi-maaliskuun lintukuvia

Alkuvuosi oli itseltäni laiskaa lilntuharrastusta, en edes Siuronkosken koskikaraa käynyt tervehtimässä. Maaliskuussa vapaa-ajan myötä piristyin ja Iidesjärvelle tuli pyöräiltyä muutamankin kerran. Ohessa vähän kuvia niin Iidesjärveltä kuin poikkeamilta Kuhmalahdessa, Kuorsumaanjörveltä Kiikoisista kuin Sastamalan pikku kierroksesta. Pari kuvaa saattaa olla Nokialtakin ja hanhikuva Merikarvialta.



Harakka, kaunis lintu. Iidesjärvi maaliskuu


Kevään ensimmäinen linturetki Sastamalaan maaliskuussa...

...reissussa nähtiin mm harmaapäätikka



...ja pikkujoutsen laulujoutsenparvessa...



.... paljon sinisorsia...



Nämä sinisorsat Viinikanojassa maaliskuun lopussa

Ihmettelevät kevään ensimmäisiä nokikanoja Iideksellä?

Pikkutikka Iideksellä

Ja varpushaukka myös samassa paikassa

Maaliskuun merihanhet Merikarvialla

Iidesjärven kottarainen


Kuorsumaanjärven uivelot



Kangasalan töyhtöhyypät huhtikuun alussa



Laulujoutsen pellossa. Mitähän se mahtaa syödä?

Nokian Eedeninrannan räkättäjät



Pari merilintuakin nokialla, Meriharakat.


perjantai 23. huhtikuuta 2021

 

#8 Kolarissa jäähdyttelemässä, 22-26.3.2021

Mutta nähtiin sentään kokko!

Lemmenjoen hiihtovaelluksen jälkeen Kolarin päivien osaksi jäi jäähdyttely. Ei sentään tarvinnut lähteä suorilta etelään. Lepäsimme ja saunoimme enimmäkseen ja jotain kevyttä liikuntaa. Lisäksi kävimme yhtenä päivänä vähän pidemmällä päiväretkellä, kun hiihdimme Pienen Pahtavaaran laelle taivaanrannassa (aika lähelläkin) näkyvää Yllästunturia katselemaan.

Tuolla reissulla, aivan arvaamattomasti kelkkauran yli lensi tumma petolintu. Ei muuta kuin hätäinen räpsäisy ja kuinka ollakaan, lintu paljastui nuorehkoksi maakotkaksi! Uskomaton säkä, joka toteuttaa periaatetta, että ulkoilu kannattaa aina. Joskus oleilu luonnossa palkitaan.

Mökki ja Tapojoki

Yksi yö oltiin lumikuopassa yötä

Ensimmäinen kuvattu maakotkani!

Koppeloita puussa




sunnuntai 4. huhtikuuta 2021


#7 Lemmenjoki osa 2, 15-22.3.2021

Tunturihiihdon hurmaa lumilakeudella

Neljäs retkipäivä kruunasi koko reissun. Siinä missä edellispäivänä olimme kokeneet talven purevan tuulen ja kylmyyden, niin nyt meitä siunattiin parhaalla talvisäällä postikorttimaisemissa. Nousimme Kultalasta edellisiltana tiedustellulla uralla Pellisenlaelle. Hanki kantoi, uskomatonta! Tuuli oli tehnyt tehtävänsä ja kovettanut lumen.
Mikäs siinä hiihdellessä, auringossa ja miedossa sivutuulessa. Paljon loivaa ylämäkeä rannattomalta näyttävällä laakealla tunturilla ja lopulta saavuimme Korhosen Kirjastolle, entisen kultamiesten lentokentän huoltorakennukselle, joka lienee Suomen syrjäisin kirjasto. Sisällekin päästiin, kun tehtiin ensin vähän lumitöitä. Pari mainariakin pyrähti paikalle kelkalla.  Takaisin Kultalaan lasketeltiin hyvässä myötämäessä luistavin suksin. Illalla vielä Kultalan saunaan, kyllä löyly maittoi.

Viides retkipäivä noudatteli jo tutuksi tullutta reittiä Härkäkoskelle. Tulomatkasta poiketen nyt saatiin ensin nauttia 4,5 kilometrin alamäestä. Kerran pyllähdin turvallisesti takamukselle, mutta muuten mäet selvitettiin tyylillä. Matkalla katsastettiinb Ravadasköngäs, joka tosin oli verhoutunut lumeen ja jäähän, joten kuohut jäivät näkemättä tällä kertaa. Illalla istuskellessa näimme jäätä pitkin etenevän parikin retkiporukkaa, "ruuhkaisin" retkeilijäpäivä tämä siis koko matkalla. Ei i tuolla kovin paljon ihmisiä tunnu liikkuvan, edes näinä aikoina.

Kuudes retkipäivä olikin sitten viimeinen, jäätä pitkin ja jo tutuksi tulleessa hyvässä säässä matka meni joutuisasti. Njurkulahdessa oltiin jo kolmen maissa, joten energiaa riitti mustikkapiirakan ja kaffeen voimalla lähteä vielä tien päälle. Onneksi sentään ei vielä ihan etelään, sillä meidän osaltamme matka jatkui jäähdyttelemään Kolarin mökille, Mikko suuntasi puolestaan Saariselälle hiihtelemään ennen kotimatkaa.





Tunturin taideteokset




Kullankaivajien mökkejä Jäkäläpään alarinteillä









Kohti Jäläpään lakea





Kirjasto näkyy jo

Perillä

Lumenluontia ennen kuin kirjasto avataan

Asiakkaat...





Huurretta 











Kultalan saunan tuuletusräppänä piti korjata ennen kuin löylyhuone lämpesi




Karavaani pakattuna kohti Härkäojan kämppää

Lunta oli katolla ja maastossa noin 50 cm

Puuhuoltajien kelkkaurat olivat loistavat hiihtää, alamäki kohti Kultasatamaa meni vauhdilla


Sopulinkarvaa hangella?



Kultasatama
Mönkijäparkki. Kullankaivajien koneet pressun alla kesää odottamassa.

Riekon jälkiä näkyi paljon, riekkojakin pariin otteeseen.

Kelkkaura kulki paikoin aivan sulan vieressä.


Ravadasköngäs lumen ja jään alla

Härkäkosken tupa jälleen

Hullu avontouimari, jälleen

Härkäkosken luonnonkivitakka

Morgam Viibus Härkäkoskelta katsottuna

Tuosta kohden riekko lähti lentoon

Taviokuurna, naaras. Kuvattu Njurkulahden ruokinnalta

Taviokuurna, koiras.