#21/18 Norja, Saltfjellet 27.7- 3.8, OSA 4
Päivä 7: päivä Hess Hompanilla
Aamu valkeni sumuisen illan jälkeen taivaallisen aamuauringon paisteessa. Lähes pilvettömältä taivaalta matalalta paistava aurinko hyväili maisemaa. Kivierämaaki näytti vähemmän karulta kuin eilen.
 |
| Aika lailla erilainen maisema kuin illalla |
 |
| Aamiainen nurmikolla...eikun kivikolla |
Hess Hompanin alueella päätettiin viettää kokonainen kiireetön päivä kalastellen ja kulkien. Järvellä oli kaksi metsästysmökkiä, mutta molemmat näyttivät autioilta. Muutenkaan emme nähneet koko alueella ketään ja kaksi viimeistä päivää saimme nauttia ihan vain omasta, hyvästä seurasta. Painuimme ensimmäiseksi eteläpään mökille. Norjalaisilla standardeilla vaatimaton mörskä, mutta kuitenkin siisti ja erähenkinen. Noita metsästysseurojen mökkejä vuokrataan myös ulkopuolisille, mutta yleensä viikon pätkissä, joten vaeltajille ne eivät tule oikein kyseeseen.
 |
| Hesshompanvatnetin suun kahlaamolla näkyi vanha, karttaan merkitsemätön polku, alkuperäinen Telegrafruta |
 |
| Laivoja parkissa |
Mökin terassilta ympäröiville kukkuloille tähystettäessä osui silmiin erikoinen kalliomuodostelma: Hess Hompanin sfinksi! Tosiaankin tämän kuvan oli Krukkistualla nähnyt alueen luontoa esittelevässä kirjassa ja tuossa se nyt vartioi järven rauhaa ylhäisestä tarkkailupaikastaan. Sfinksi näytti muuten itseltään vain ja ainoastaan mökin kohdalta, joten ihan sattuma ei tuo mökin paikkakaan lienyt?
 |
| Hess Hompanin sfinksi ! |
Järvenrannan nauste oli auki ja sisällä oli taas täysin varustettu soutuvene. Päätimme, että jo lei mökille ilmesty päivän aikana vuokralaisia, niin kokeilemme kalaonnea myös veneellä. Itse järvi oli tosi houkuttelevan näköinen kalavesi syvine rantoineen. Teimme lounasta ja kalastelimme leppeässä säässä, tosin ilman saalista.
 |
| Nauste vesirajassa |
 |
| Mediheli pörräsi ohitse pariin kertaan |
 |
| Private Beach |
 |
| Päätyrengas katkesi, katkaisin koko viimeisen osan pois. Ihmeesti viehe lensi amputoidulla vavallakin. |
 |
| Päivänvarjo |
Jossain vaiheessa uskaltauduimme venevajalle, mökki tuntui olevan ilman miehitystä pysyvästi. Venevaja ei ollut lukossa. Hyvällä omallatunnolla lainasimme venettä. Teimme soutuvuorot, yhteensä varmasti kolmisen tuntia vedimme uistinta. Kaikkea kokeiltiin, painotustakin. Järvi oli nimittäin vastarannalta todella syvä, varmaan kymmeniä metrejä. Elämää ei kuitenkaan ollut, ainakaan siiman päässä. Järvi veti voiton tällä kertaa. Jokunen pienen pieni sintti rannassa näkyi, mutta isot olivat kaiken kaikkiaan kadoksissa. Oikullinen rautujärvi tämäkin!
 |
| Suomalainen soutuvene muuten taas |
 |
| Joku oli tarvinnut haavia ja se olikin syntynyt vanerista, nippusiteistä, rautalangasta ja polttopuupussin muoviverkosta! |
 |
| Vene vesillä |
 |
| Lisää tähystäviä kapustarintoja |
 |
| Vähän karstikiveäkin löytyi rannoilta |
 |
| Sokeritoppa kaukaisuudessa |
 |
| Erikoinen patorakennelma laskujoen suulla |
Loppujen lopuksi iltaruuan jälkeen me Tainan kanssa kyllästyimme tyhjän pyytämiseen ja läksimme vielä "ylälompoloon" iltakalaan, Hannu ja Ellu jäivät heittelemään järvelle. Me saimme suurella vaivalla muutaman pienen taimenen lompolosta, järvi näytti jälleen tylyt kasvonsa. Hienohan näissä maisemissa oli kyllä (lähes) tyhjääkin pyytää!
 |
| Iltaruuaksi munanuudelia ja itämaisia mausteita |
Päivä 8: paluu sivilisaation pariin
Viimeinen päivä. Enää oli jäljellä paluu sivilisaation pariin, kohti itää, E6 valtatietä. Läksimme seuraamaan vanhoja punamerkkejä maastossa. Polku oli vanhan Telegrafrutan linjaa seuraileva ura, jota ei uudemmissa kartoissa näkynyt. Kukkulan päällä polku ohitti vanhan kivijalan, jälleen yksi viidestä vanhasta Telegrafrutan mökeistä. Olimmekin niistä neljä matkallamme ohittanet; Fjellstua Gilan rauniot, Krukkistuan ja Nordne Bjøllvatnetin restauroidut tuvat ja tämän viimeisen.
 |
| Vielä viimeinen kalavoileipä aamiaiseksi |
 |
| Järven vanha lahonnut puuvene oli tylppänokkainen, varmaan vain valmistuksen helppouden takia noin tehty? |
 |
| Taivas lupasi kuuroja mutta niitä ei tullut |
 |
| Telegrafrutan mökin kivijalka |
Emme olleet varmoja mihin kohtaan laaksoa vanha polku veisi. Jossain vaiheessa sitten oikaisimme varmuuden vuoksi kohti etelämpänä menevää kartoissa olevaa polkua. Laskeuduimme pikku hiljaa alaspäin. Matkaa hidasti jonkun verran matkan varrelta löytyneet jängän pläntit, joissa loisti keltainen kulta: lakkoja ei ollut näkynytkään vielä matkan varrella, joten maha piti saada makeaksi.
 |
| Alaspäin, laakso jo näkyy jokineen ja maanteineen |
 |
| Saavumme mäntyvyöhykkeelle |
Laskeuduimme kasvillisuusvyöhykkeeltä toiselle, ensin mäntyjen pariin, sitten kuusikkoon ja lopulta sekametsään. Lopulta tulimme pikkutielle, sitten vähän isommalle ja lopulta E6-tielle. Sitten alkoikin kyydin metsästys takaisin autolle kaikkine kommelluksineen, mutta se on kokonaan eri tarina.
Reissuselostus on hyvä päättää tähän: ihan erilainen reissu taas, vaikka tutuissa maisemissa liikuttiinkin osittain ja etukäteen asiaa suunnittelematta. Näin se menee ja taas mennään, kohta!
 |
| Virallinen kisapotretti |
