Blogiarkisto

tiistai 16. huhtikuuta 2019

#12/19  Viimeiset hiihdot Siikanevalla 13.4.-14.4.2019

Talvi pitää vielä pintansa nevalla


Lauantai

Läksimme reissuun lauantaina. Kämpillä olimme kello 11 jälkeen, sopivasti ottamaan vastaan vieraamme, Kustin ja Tainan. Söimme eväsbanaanit ja läksimme suksimaan Siikanevalle. Tie oli vielä sen verran luminen, että hiihtäminen onnistui hyvin, muutamia sulaneita kohti lukuunottamatta.
Suolla tilanne muuttui, sillä alun lumisen osuuden jälkeen pälvet kasvoivat. Jossain vaiheessa tuntui sitten paremmalta ajatukselta jättää sukset kuitenkin pitkospuiden viereen ja siirtyä jalkamieheksi.

Tässä vaiheessa lunta vielä riitti

Pälvet kasvavat

Maisema Jaarikanmaan suuntaan, lumet vain vähenevät

Karpaloita katsomassa

Karpaloita!

Jalkamiehenä

Tuossa olisi jo aika hankala hiihtää...
Jaarikanmaalla syötiin eväät. Pieni tulikin tehtiin. Ilma oli pilvinen, ei lämmin, mutta ei kylmäkään.


Jaarikanmaan näköalapaikka. Parin viikon päästä täällä on jo eri lailla elämää?



Niittykirvisten muuttoparvi
Reilusti yli kymmenen kilometrin lenkin jälkeen iltapata maistui kämpillä. Saunakin lämmitettiin. Vieraat lähtivät pimeällä, me jäimme Tainan kanssa taloa pitämään.


Sunnuntai

Aamulla kello soi aikaisin, aivan liian aikaisin. Mutta minkäs teet, teeriä oli mentävä vaanimaan ja silloin aamu-unisenkin oli venyttävä... Aamupuuro mahaan ja pikku ajo Siikakankaan hiekkakuopille.    Olimme jo ennen kahdeksaan pelipaikalla. Teeren pulputus kuului jostain kauempaan. Läksimme etenemään, mutta jälleen kävi kuten usein aiemminkin, teeret olivat valppaampia. Matkalla saimme kuitenkin ensimmäisen kosketuksen mielenkiintoisiin jälkiin: tuoreet mäyränjäljet kurassa!


Talviunet ovat loppuneet ja metsäsika liikkeellä!
Keltasirkku äänessä!

Näkyykö teeriä? Ei näy. 

Mäyrän kuopimajäliä penkassa
Siirryimme suksille. Soratiellä oli vielä aika hyvin lunta. Mäyrän jäljetkin näkyivät taas. Teimme pienen kierroksen suollakin, mutta sitten nälkä iski. Siis takaisin kämpille, ruokailu, päiväunet ja kämppä luovutuskuntoon. Sen verran mäyrän jäljet jäivät kiusaamaan, että läksimme vielä kerran samaan maisemaan. Tarkoituksena oli jäljittää mäyrän kolo. Sellaisen tuntisi kuulemma pesäkolon ulkopuolelle nostetuista pehmusteista, sammaleista ja heinätukuista.

Seurailimme jälkiä parisen kilometria, ensin suksilla ja sitten mäkisellä Moskulanmäellä jalkaisin. Vesiperä, mutta saimmehan ainakin liikuntaa. Vielä eväiden syönti palovartijan tornilla ja sitten olikin aika lähteä kotiin ja sitä myötä äänestämään. Parin viikon päästä olisi maisema varmaan aika eri näköinen!

Mäyrä hankikannolla




Keltasirkku Moskulanmöen riistaruokinnalla. Siellä oli mäyräkin käynyt.

Suolle on päästävä vaikka väkisin!


Kevään ensimmäinen "elävä" muurahaispesä

Metso puussa varikon alueella, epäselvästi auton läpi kuvattuna



Palotorni 1mallia 1958

Pää piiloon ja pesän kaiverrushommiin!

Hömötiainenhan se siinä pökkelän kimpussa.
















sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

#11/19  Kolmas kerta Keihäänmaalla 6.3.-7.3.2019

Metson mailla vanhaan malliin


Puurijärven reissun jälkeen ei kauan nokka (!) tuhissut, kun pakkailin taas kantolaitetta, tällä kertaa rinkkaa yöretkeä varten. Kaunis kevätpäivä pakotti liikkelle, kohteeksi otimme Keihänmaan laavunYlöjärven, Ikaalisten ja Hämeenkyrön rajamailla. Ajatuksissa oli kuunnella helmipöllöä ja katsella metson soidinta. Nämä jäivät kyllä vain ajatuksiksi, mutta muuta mukavaa tuli kyllä nähtyä.

Taina pääsi "vapaaksi" harrastuksistaan viiden maissa lauantaina, joten starttasimme matkaan vasta seitsemän maissa. Ajoaika oli tunnin verran, joten pääsimme tallaamaan jäistä metsätietä illan jo hieman hämärtyessä. Tarkkasilmäinen Taina huomasi hakkuuaukean takana haavan latvassa tumman, ison linnut. Kiikarit esiin! Ukkoteerihän se siellä kuikuili, välillä tuntui riipivän oksista syötävää ja sitten taas tähyili. Lopulta se lensi etäisyyteen. Täällä on kyllä kovasti kanalintuja, sen todisti jo teiltä löytyvät runsaat teereen pötkyläkasatkin.

Ukkoteeri 
Laitoimme laavulla pienen nuotion, söimme iltamässyt ja painuimme nukkumaan. Lähitalon koira jaksoi räksyttää. Ei kuulunut pöllöjen ääniä, joutsenet sentään kailottivat hämärästä. Lauantaiaamun herätys kello kuusi painoi silmiä kiinni. Uni oli hyvää, mutta aamu tuli pian. Taina pukkasi kylkeen seitsemän maissa. Läksimme heti aamulenkille ilman aamiaista, ensin kalliolle metsoja katsomaan. Ei näkynyt metsoja mutta kylläkin paljon metson papanoita.

Laavu ilta-auringossa

Isoja pötköjä, metso asialla

Palokärki on etsinyt muurahaisia kuusen tyveltä
Kalliolta oikasimme jäiselle tielle. Kauempaa kuului teeren pulputusta, mutta tiellä ei soidinta näkynyt. Hiivimme metsän poikki pellolle. Tällaisissa metsän ympäröimissä pikku pelloissa on jotain hienoa. Varsinkin kun avo-ojien varrella kasvoi tiheät pensastot, joissa sopivia lymyilypaikkoja siivekkäille. Kuvasin ponnekkaasti laulavaa keltasirkkua.

Mukava metsäpelto

Keltasirkku äänessä. Erikoinen eriparinokka näkyy kuvassa hyvin.
Palasimme laavulle, söimme aamiaisen ja palasimme autolle Pirkan taipaleen polkua pitkin. Lähdössä etelärinne oli ihan lumeton, mutta pohjoisrinteellä laitoimme lumikengät jalkaan. Ei tullut ihan turhaan siis niitäkään raahattua. Metson pötkylöitä ja hirvien papanoita ja makuupaikkoja näkyi siellä täällä. Elämää täynnä oleva metsä, vaikkemme nyt eläimiin törmännetkään. Ponnekas käpytikka sentään ilahdutti tiellä sähkötolpan peltiin rummuttamalla.

Paljasta etelärinnettä...

.. ja lumista pohjoisrinnettä

Käpytikan kurkistus, huomaa käpypaja!

Tikalla oli käpypaja jokaisessa tolpassa!
Vielä yhden elämyksen saimme matkallamme. Samassa paikassa kuin pari vuotta sitten, Nisunperäntien risteyksen peltoaukiolla oli taas haukka kyttäämässä kuusen latvassa. Töpeksin kuvaamisen kanssa, joten kuvista tuli vähän epätarkkoja, haukka kun ehti lähteä liikkeelle ennen tarkennusta.

Noita epätarkkoja kuvia tuli tarkasteltua tavallistakin tarkemmin. Hiirihaukka vai tumma piekana? Loppujen lopuksi vaaka kallistui vääjäämättä hiirihaukkaan: vaalea rintavyö ruskealla (ei mustantummalla) pohjalla sekä kyynärsiiven tummat laikut (yläpuolella). Pyrstö olisi paras tuntomerkki näiden kahden välillä, valitettavasti kuvissa se ei päältä näy (piekanan valkoinen pyrstö yläpuolella olisi "satavarm"a piekana)






maanantai 8. huhtikuuta 2019

#10/19  Puurijärvelle ja takaisin 6.3.2019

Kevätmuuton kunnon rykäys


Sain Hannun seuraksi Puurijärven reissulle. Läksimme Pispalan pihasta kello kahdeksan ja silti olimme pääkohteessa vasta monta, monta tuntia myöhemmin. Syynä tietenkin, että matkan varrellakin oli kaikenlaista ihmeteltävää. Muutto oli nimittäin käynnistynyt kunnolla ja hanhiparvia näkyi matkalla useassa kohdassa. Kiurut lavertelivat ja töyhtohyypät esittivät lentonäytöksiään. Kiikarointi vei aikaa, mutta mikäs siinä ihmetellessä, ilma oli tavallistakin kevätpäivää suosiollisempi, lämmin (+13.5 °) ja aurinko helotti ohuen pilviverhon läpi. Huittisten vankilan peltojen lintutornikin tuli katsastettua. Puurijrvellä pysähdyttiin pariinkin kohtaan.  Annetaan kuvien puhua puolestaan ja lisätään vielä muutama bonus viikon varrelta: Iidesjärvellä ja Hatanpäällä tuli taas pyöräiltyä työpäivien jälkeen.

Iidesjärven uudet lajit: naurulokki, punakylkirastas ja tavi

Naurulokit tulivat lähes yhtenä yönä Tampereelle. Ensimmäinen havaintoni 1.4.

Kevään ensimmäinen kitisijä, punakylkirastas takaperspektiivistä

Tavikoiras, ilman vielä kumppania.
Huittisten peltojen hanhet

Töyhtöhyyppien parvi

Kiuru lennossa

Vankilan lintutornin näkymä, vedessä parvi taveja, pellolla hanhia

Tundrahanhia pellolla, naurulokki tarkkailee

Nokikanojen kisailua

Ruskosuohaukkakoiras lennossa

Tukkasotkat

Auroja lensi aina vähän väli Puurijärven yllä

Kyttäämällä kytätty kuva pajusirkku-uroksesta

Uhanalaisia punasotkia oli puolen kymmentä

Ensimmäiset västäräkit

Metsähanhia