Valokuvausta osa II 

Elo-syyskuun vaihteen uusia kuvia etupäässä linnuista 

Ihan alkuun kova juttu: näimme sunnuntaina pöllön.

Olimme sienessä Kintulammin alueella, lähellä Pikku-Lumoojan järveä. Siinä kaikessa rauhassa edetessäämme pölähti lentoon viereisestä kuusesta todella isokokoinen pöllö ja lensi pois näköpiiristä täysin äänettömästi kuin aave noin 15 metrin päässä . Koko tapahtumaan meni vain joitakin sekunteja, mutta verkkokalvolle piirtyi kuva vaalean ja ruskean raidallisesta höyhenpuvusta ja isosta, pyöreästä ja ruumista vaaleammasta naamasta.

Meillähän on täytetty viirupöllö työpöydällä. Tämä aave muistutti kovasti sitä, mutta oli jotenkin vielä isomman oloinen. Vaihtoehtona on siis myös viirupöllöä isompi, mutta muilta kaukaa katsotuilta tunnusmerkeiltään samankaltainen lapinpöllö. Lapinpöllö ei nimensä mukaisesti juurikaan pesi etelässä, mutta vaeltelee huonoina myyrävuosina etelään ja onhan noita Tampereellakin aina joskus havaittu, vuosi sitten jopa Kalevankankaalla.

Viirupölö tai lapinpöllö, harvinainen ja hieno spontaani kohtaaminen luonnossa!

Ja sitten kuviin....

Nämä on otettu elokuun lopussa ja syyskuun alun reissuila, joita olen tehnyt ahkerasti, lähinnä Iidesjärvelle ja Hatanpäälle. Hatanpäälle läksin kuvaamaan madariinsorsaa ja virtavästäräkkiä. Kumpaakaan ei näkynyt, mutta sen sijaan lehtikuusten latvassa oli 50-60 kottaraisen sirittävä parvi. Hieno havainto kovasti harvinaistuneesta lajista.

Iidesjärvellä puolestaan onnistuin parikin kertaa näkemään varpushaukan, toisen kerran lintutornilla kuvausetäisyydeltäkin, mutta tarkennuksen säätö petti sillä kertaa. Toinen kerta oli etäällä taivaanrannassa, kun varis ahdisteli haukkaa.

Näin elämäni ensimmäisen pähkinähakin 27.8 Iidesjärven matonpesupaikan sembramännyn alla. Eikä kestänyt kuin puolitoista viikkoa eli viime lauantaihin, kun sembramännyissä oli taas kuhinaa. Nyt hakkeja oli neljä ja pääsin kuvaamaan niitä aika rauhassa. Seuraavassa valikoima niitä.

Sinisorsa

Meidän pihan peipponen

Varpushaukka

Silkku-uikku ja poikanen

Sinisorsamuodostelma

Samoilla matoapajilla! Kumpi väistää ?

Hatanpään kottaraisia

Nuori västäräkki ? (keltaista päässä)

Silkkiuikun nousukiito

Iidesrannan viljelypalstojen harakkojen auringonkukka-ateria

Varpushaukka ja varis

Naaraspukuinen tavi

Kaaliperhonen

Pähkinähakki puussa

#25/18  Pikkulintujen asialla Siikanevan suunnalla 1.-2.9.

Pönttöilyä ja yö syksyisellä suolla

Kämpän talkoissa tehtiin vapun aikoihin iso kasa linnunpönttöjä. Nyt ne piti saada vielä puuhun ensi kevättä odottamaan. Lähdimme Tainan kanssa asialle ja saimme avuksi vielä Iiriksen ja Hannun sekä  väsymättömän borderterrierin, Toven.

Lastasimme lauantaina auton perään vajaa kolmisenkymmentä pöttöä ja ajoimme Rutajärventielle. Tien varressa oli hyvää talousmetsää pöntötykseen. Asunnot ripustettiin sitten noin 30..50 metrin välein molemmin puolin tietä. Laitoin vielä gepsiin koordinaatit talteen tulevia huoltoja varten.

Olin tehnyt keväällä pari puukiipijän pönttöä talkoissa. Ne vaativat vähän isompaa puuta alustakseen, mielummin vielä kuusta. Puukiipijähän pesii luonnostaan kuusen irronneen kaarnan alle, sellaisia kuusia vaan on nykyään harvassa. Rutajärven tien varresta löytyi Siikanevan alueeseen yhtyvä vanhan metsän suojelualue, jossa oli sopivan järeää puustoa. Kiinnitimme siis pöntöt kuusikkoon ja pidimme urakan kunniaksi kahvitauon kannon nokassa.

Puukiipijän koti, männyssä tosin tämä

Taukopainia

Hannu ja Irkku lähtivät neljän-viiden maissa takaisin Tampereelle, me pidimme kämpillä hetken sadetta ja söimme lounaan. Jossain vaiheessa oli lähdettävä liikkeelle vaikka vielä tihuttikin hieman vettä.  Kun pääsimme nevan reunaan oli tullut jo viittä vaille pimeä. Aamuksi oli luvassa auringonpaistetta ja amuaurinko suolla on jotain kokemisen arvoista...

Tie vie

Suosikkikuusikko

Pimeä tulossa

Pimeni, mutta avoin suo heijasti taivaan kajoa, joten otsalamput pysyivät vielä repussa. Menimme polkua pitkin "takakautta" Jaarikanmaalle ja oikaisimme sitten paloaukion laidasta alas suolle. Suo oli kuivan kesän jäljiltä, joten pimenevässä illassakaan ei ollut vaikeuksia löytää kuivaa reittiä saareen. Nämä olivat seutuja, joita olin Vapun aikoihin silmäillyt "sillä silmällä". Pian olimmekin sitten Jaarikanmaan pohjoispuolen pienellä kivisellä saarella, josta olin kaavaillut hyvää leiripaikkaa keväällä. Kapea kiviselkä, kuin valan niska nousi suoraan suosta ja harvaa männiköä kasvavasta saaresta oli esteetön näköala länsipuolen avosuolle. Jossain lähellä kurjet toitottivat iltaääniään.

Sain molemmat riipparit viriteltyä ensimmäistä kertaa vierekkäin kolmen puun varaan, siten että isompi tarppini riitti molempien ylle suojaksi.  Hyvä niin, sillä yöllä sateli vähän. Sen verran siinä leirin tuunaamisessa meni aikaa, että kello oli jo puoli yksitoista kun sammutin otsalampun. Uni ei tullut ihan heti, vaikka olo oravanpesässä oli mitä mainioin.

Sunnuntai

Heräsin auringonnousun aikaan. Yö oli ollut lämmin, yli kymmenen astetta ja bokserit jalassakin makuupussia piti yön aikan välillä avata ja tuuletella hikeä ulos. Nousin ja tein pienen kuvauskierroksen lyhyillä alushousilla, sen verran oli leppeä aamu. Valitettavasti aurinko ei paistanut, joten valon hehkua en sumukuviin saanut. Sainpa kuitenkin testattua uuden kamaran hämäränkuvauskykyä.

Maja kalliolla

Yksi tarppi riitti tällä kertaa molemmille riippareille.

Painuin kuvauksen jälkeen takaisin pehkuihin. Jossain vaiheessa alkoi taas satamaankin, joten heräämisellä ei ollut kiirettä. Kun kymmenen aikaan sitten lopulta nousimme aamiaista tekemään, sadekin taukosi sopivasti. Kiireetön oli aamiaisemme ja hiljainen oli luonto. Satunnaisia pikkulintuparvia lensi ohitse, yleensä jossain niin korkealla, että vain äänet kuuluivat. Olivat varmaan vihervarpusia. Tunnistamaton rastasparvikin nähtiin ja kuultiin.

Aamiasen jälkeen talsimme vielä viereiseen saareen tutkailemaan tiedossa olevaa kalasääksen pesää. Pesässä ei ollut elämää, eikä ihme, sillä se oli nimittäin maassa kasassa puun vieressä. Missä vaiheessa pesä oli tippunut, ei ole tiedossa, mutta ei se kovin tuoreelta jutulta näyttänyt.

Saaren suojassa säilynyttä vanhaa metsää

Sääksen pesäpuu, tasalatvainen mänty

Sääksen pesän kehikko puussa

Pesän jäänteet

Palasimme autolle omia jälkiämme. Autossa odotti vielä sunnuntain puhdetyö: kiinnitimme vielä 15 pönttöä lisää Moskulanmäen tien varteen. Viimeistä pönttöä kiinnittäessämme

#24/18  Puikkarin kierros 26.8.

Pieni kuvauskierros

Meillä oli Irkun kanssa muutama tunti aikaa ennen uhkaavaa sadetta, kierrettiin Sunnuntain kunniaksi Puikkarin kierros Heramaanjärven lähellä ja otin pari kuvaa. Valitettavasti uuden kameran fokuksen opettelu oli vielä kesken, joten töyhtötiainen jäi vähän epätarkaksi. Ensi kerralla osaan jo.

Käpytikka

Töyhtis