Blogiarkisto

lauantai 23. maaliskuuta 2019

Kevätkierroksia  23.3. ja 24.3.2019

Kevätlintuja etsimässä Nokialla, Hämeenkyrössä, Kangasalla ja Härmälän rannassa


Kävin jo perjantaina töiden jälkeen Niihamassa kävelemässä ja kevättä oli ilmassa; mustarastaat lauloivat soidin lauluaan pusikossa. Jostain ylhäältä kuului myös joutsenen lennosta päästämä merkkiääni. Näköhavaintoa ei tullut kummastakaan. Päätin tehdä lauantaina pienen peltokierroksen.

Lauantaiaamu oli tihkuinen. Käytin tilannetta hyväkseni ja hain kaimamieheltä Siurosta vähän ainesta uusiin linnunpönttöprojekteihin. Siuron valssimyllyn vanhat viljaputket saavat tulevaisuudessa uuden elämän lintujen kotina. Myllyltä suuntasin sitten pitkän kaavan kautta kotia. Muutama kilometri Siurosta Kauniaisten kohdalla näkyi ensimmäiset liikkuvat muovipaalit pellolla. Vajaa kymmenen laulujoutsentä ruokaili pellolla, kevään ensimmäiset joutsenet minulle (eilisillan ääntä lukuunottamatta). Mukava yllätys oli viereisellä peltosaralla tepastelevat merihanhet, kaikkiaan viisi kappaletta.
Kauniaisista ajelin kohti Hämeenkyröä kolmen pysähdyksen taktiikalla: Vanajan kohdalla oli lisää joutsenia ja muutama sepelkyyhky lennossa sekä yksinäinen kurki, siitä vain hieman edempänä Korkeen kohdalla niinikään joutsenia ja kaksi kanadanhanhea ja lopulta Miharin pelloilla joutsenten lisäksi kuului se varmin keväänmerkki, kiurun lavertelu. Jäi taaskin kiuru näkemättä, näinhän se yleensä menee, että ääni tulee vain jostain avaruudesta ilman linnun hahmoa.
Sarkkilan lintutornillakin pysähdyin, mutta tuloksen oli vain lisää joutsenia, lepäileviä ja lentäviä. Tästä se taas lähtee, kevätkiireet...

Kauniasten pellot ja joutsenet

Merihanhet vaalenapunaisine yksivärisine nokkineen

Yksinäinen kurki joutsenlaumassa Vanajan pelloilla. Oliskohan lentänyt näiden porukassa, peesaten?

Korkeen joutsenet ja kanadalainen



Töyhtöhyypät lennossa

Miharin pellolla oli suurin parvi, 25 lintua

Täällä ollaan , taas!
Sunnuntaiaamu alkoi aurinkoisena. Ulkona oli kirkasta, mutta niin tuulista että keli oli keväisen hyytävä. Kiersimme Iiriksen kanssa Kangasalan Tiihalassa Säkkölänjärven ympäri, kaiken kaikkiaan viitisen kilometria kävelyä sorateitä pitkin. Joutsenia oli täälläkin liikenteessä, mutta ei paljon muuta, mitä nyt yksi yksinäinen kanadalainen oli parvessa. Kierroksen jälkeen kävin vielä kuvaamassa lähipellon 40 joutsenen laumaa, sillä olin lukenut Tiirasta, että joukossa olisi yksi pikkujoutsen. Homma olikin kinkkinen, sillä joutsenet olivat kaukana pellon keskellä. Pikkujoutsenen parasta tuntomerkkiä, nokan laajaa mustaa aluetta ei tahtonut oikein erottaa, varsinkin kun linnut painoivat päänsä piiloon oraaseen. No, kotona sitten tutkin kuvia ja kyllä, olihan se pikkujoutsen siellä mukana, kun tarpeeksi tutkiskeli. Tämä olikin itselle ensimmäinen Suomessa havaittu pikkujoutsen, Virossahan tuon näimme lähietäisyydeltä viime syksyn Lahenmaan reissussa.

Lennossa

Tiihalan pelloilla oli 40 joutsenta, joista yksi pikkujoutsen...yritä nyt siinä paikallistaa se!

Pikkujoutsen vasemmalla, tummalle ulottuva nokan kärki näkyy tässä hyvin
Sen verran meillä oli vielä virtaa kävelylenkin jälkeen, että ennen kotia poikkesimme "varmalla paikalla", eli Härmälän metsäruokinnalla. Taitaa olla kaupungin paras lintupaikka talvikautena. En ollut paikalla kyllä pitkään aikaan käynytkään, mutta nyt satuimme sopivaan väliin, sillä mukavaa katseltavaa riitti. Lähipuu oli täpötäynnä tilhiä, kaurahiutaleita naposteli puunrungolla urpiainen ja mustarastaatkin lehahtivat ruokinnalta pakoon. Kohtaamisen kruunasi kuitenkin pikkutikka, joka pyörähti talilla ja viipyi vielä lähipuussakin hetken kuvattavana. Ei noita joka päivä näe, omat havaintoni kahdelta edelliseltä vuodelta ovat yksittäisiä ja molemmat Oriveden Pappilanniemestä. Härmälän ranta on kyllä lahopuineen ja ryteikköineen ihanteellinen tikkametsä.

Kahden päivän saldo oli kevään merkkinä peräti seitsemän uutta lajia tälle vuodelle, joista yksi jopa ihan kokonaan uusi Suomen laji. Ei paha "väliviikonloppu"!

Urpiainen


Puullinen tilhiä

Pikkutikan mustavalkoraidallinen selkä

Terävän näköinen pikkukaveri!

torstai 21. maaliskuuta 2019

#9/19  Taas Siikanevalla 15.-17.3.2019

Isolla remmillä liikenteessä.Vetistä keliä ja linnunpönttöjä


Sain Akin porukan innostettua tulemaan Mikon ja meidän vieraaksi PLP:n kämpille. Sanoin, että kyllä pikkupojat kämpillä viihtyvät ja hiihtomaastot ovat hyvässä kuosissa. Loppujen lopuksi meitä olikin isompi kööri, Taina ja minä, Aki ja pojat eli Touko ja Veikka ja Akin appiukko Tuomo (jonka Hawutelttaa lainasimme tammikuun retkelle) ja tietty vielä Mikko ja poikansa Otso. Mutta onhan kämpillä isompiakin porukoita nähty, raavaita tukkijätkiä laverit täynnä, joten hyvin mekin mahduimme!

Paikalle saavuttiin perjantaina seitsemän maissa. Tällä kertaa lämmitettiin poikkeuksellisesti niin pieni kuin iso huone ja kaupan päälle vielä keittiö. Ihan mukavasti se lämpö nousikin sisällä tulisijojen voimalla, olihan ulkona leutoa, nollakeli tai jopa vähän lämpöasteita. Perjantai ilta sujahti nopeasti kuulumisia vaihdettaessa. Nukkumaan painuttiin ennen puolta yötä.

Lauantai-aamu valkeni harmaana. Lintuja se ei haitannut, piha oli tuttuun tapaan täynnä elämää. Harmaapäätikkakin oli vieraskorea ja näyttäytyi kun söimme aamiaista. Tai oikeastaan tikkoja oli peräti kaksi. Päivän ohjelmassa oli minun ja Tainan osalta leppälintujen asuntotilanteen parantaminen. Pakkasimme ahkion ja repun täyteen tuliteriä pönttöjä, jotka Mikko ja minä olimme tehneet viikolla. Muu retkikunta ehti edelle, he painuivat nevan nuotiopaikan kalliolle laskettelemaan ja nuotiolla eväitä lämmittelemään.

Aamaisella

Pöntöt odottelemassa matkaansa

Kämpän pihan kuusesta oli tipahtanut alas oravan pallomainen sammalpesä.


Teimme useamman tunnin lenkin Näräkistönmaalla, jossa maasto oli leppikselle sopivaa, valoisaa männikköä. Pöntöt löysivät paikkansa, ripottelimme ne non sadan metrin välein puihin.Merkitsin pönttöjen paikat gepsiin. Tarkistuskierros tehdään sitten joskus touko-kesäkuussa. Toivottavasti leppälinnut a) löytävät uudet kotinsa b) kelpuuttavat nämä, ehkä liiankin tuliterät rakennelmat.

Tällainen sää tällä kertaa

Kämpältä löytynyt vanha armeijan ahkio tuli tarpeeseen

Tervetuloa linnut!

Metson (?) hakomänty

Märkää.. tuntuu toinen ajattelevan

Olipa kankaalla naavainen kuusi!


Nevan tutkimuslaitteistot oli uusittu tänä vuonna. Nyt valkoisena aikana nuo maastoutuvat hyvin, kesällä on toisin. Tosin vanhat olivat vielä aika lailla karumman näköisiä. Ja hyvällä asiallahan nuo ovat, tutkivat suota ja ilmastonmuutosta.

uusi laitteisto

Sumua ja tihkua...
Kun tulimme tuvalle, muut olivat jos siellä kuivattelemassa kamppeitaan. Ei nyt ehkä ihan maailman kaunein sää ollut, mutta tuvan suojissa oli lämmintä ja mukavaa. Todella harvoin on tullut oltua valoisan aikana kämpillä. Yleensä tulemme aina tuvalle vasta kun ilta on jo pimenemässä. Nyt jäi aikaa pihapiirissä  puuhailuun. Lapsilla olisisällä hyvät Carcassone-pelit käynnissä. Itse tutustuin pihan pönttöihin ja samalla puhdistin ne uusia asukkaita varten. Hyvin olivat asunnot kelvanneet, melkein kaikissa oli pesitty. Pari männikön leppälinnun pönttöä oli kuitenkin tyhjiä, eikä puukiipijöiden pöntöissäkään ollut merkkejä pesinnästä.

Hömis ruokinnalla

Puhdistushommissa

Tali- tai sinitiaisen muna, ovat aika samannäköisiä, koosta voisi kai erottaa.

Tallensin pihan pöntöt. Pari listaamatontakin huomasin jälkeenpäin.

Peliluola
Illalla lämmitimme saunan. Yöksi ripustin itselleni puiden väliin oman, yksityisen asunnon. Tuli samalla maaliskuun yökin "suoritettua".

Sunnuntaina olikin enää jäljellä kämpän perusteellinen siivous. Kaikki kunnossa ensi kertaa varten!

Veikka testasi riipparin.


Remmi koossa

Leppälintujen pönttöjen koordinaatit

...ja sama kartalla. Näräkistönmaa miinoitettu!



maanantai 18. maaliskuuta 2019

#8/19  Siikanevalla aurinkoa ja tuiskua 10.3.2019

Hankikannolla sujuttelemassa


Taina sanoi lauantaina, että haluaa ulkoilemaan sunnuntaina. Olisi muuten mennyt koko viikonloppu työn merkeissä, ei hyvä. Läksimme Siikanevalle hiihtelemään.

Koska tiesimme, että Siikanevan parkkipaikan risteys olisi ahdistavan täynnä autoja, ajoimme ihan uuteen paikkaan, Siikakankaan hiekkamonttujen taakse ja sujuttelimme sieltä metsiä pitkin Kilpilammin juotille. Ja kelihän oli varmaan talven lentävin, Taina paineli kaukana edessä normisuksillaan luistellen, itse tulin perässä tunturisuksilla rauhallisempaan tahtiin. Kiersimme viimevuotiseen tapaan Jaarikanmaan takakautta, nyt jo tuttua reittiä myöten painanteita ja pikku suolaaksoa seuraten. Pidimme evästauon kalasääksen saaren vieressä, paikassa jossa olimme viime syksyn pimeillä yötäkin.

Sää oli todella vaihteleva, välillä tuiskutti lunta ja välillä paistoi aurinko. Parhaimmassa paikassa molemmat yhtäaikaa. Valo oli hieno, yritin sitä kovasti valokuvata.

Monen tunnin kierroshan siitä tuli ja samalla tuli sunnuntai kunnolla käytettyä, ei mennyt hukkaan sekään pyhäpäivä.

Hiekkakuoppien takaa kankaalta löytyi minulle ennen tuntematon metsästäjien laavu

Laavun pihapiirin kerrostalo



Suosikkisaari

Tässä roikuttiin viime syksynä

Lumisumua

Taukolainen


Erikoisvalo, sataa lunta ja paistaa yhtäaikaa



Vauhtihirmu

Erikoinen, vanha pieni avopönttö. Näitä oli kolme kappaletta Kilpilammin maastoissa.
10 km


Bonus! Oman pihan sinitiainen