Blogiarkisto

sunnuntai 30. elokuuta 2020

#23 Ruoveden linturalli 8.8.2020

Amatöörinä ammatilaisseurassa

Minua tai oikeammin meitä (Taina ei päässyt) pyydettiin mukaan Ruoveden linturalliin mukaan Eeron ja Kirstin joukkueeseen. Ideana on kello 4.00-16.00 eli puolessa vuorokaudessa havaita mahdollisimman monta lintulajia Ruoveden kunnan alueelta. Ilkka Sahon ideoima kilpailu oli käyty tätä ennen kahdeksan kertaa ja nyt oli mukana ennätysmäärä joukkueita, yhteensä 11 kpl.
Itse olin tietenkin ihan noviisi ja meidän joukkueemme tulos 53 lajia oli mielestäni kova. Sillä ei kyllä ihan kärkeen päästy, eikä lähellekään, voittajajoukkueella oli 99 lajia! Aikamoista, kun hiljaisena lintuaikana tuon määrän saa kasaan, se vaatii jo erilaisten yhteysäänien ja varoitusäänienkin tunnistamista.

Aloitin valmistautumisen ralliin köllöttelemässä yön yli Siikanevan parkkipaikan lähimetsikössä. Herätys oli kello 4.30 ja siitä päivä alkoi reippaasti.

Mukava päivä kuitenkin, aloitimme Siikanevan kierroksella, jatkoimme Siikakankaan k ja Ryövärinkuopan kautta Jäminkipohjan pelloille, kävimme Ruoveden keskustassa asti ja päädyimme Muroleen luokse, jossa tulokset laskettiin. Päivän "parhaat" havainnot olivat meillä hiirihaukka, tylli, lapinsirri, suokukko, pohjantikka ja keltavästäräkki. Itse en nähnyt ratissa ollessani ampuhaukkaa (mutta tilanne korjaantui sitten pian eli viime viikon perjantaina, siitä enemmän myöhemmin). Tuulihaukkoja näkyi useita, 5 kpl Siikanevalla (perhekunta) ja toinen rypäs Jäminkipohjan pelloilla, jossa lentelivät ihan päällä hetken aikaa. Niistä en kunnon kuvaa saanut, mutta Muroleen lähellä matonpesupaikan kahlaajat antoivat kuvata itseään melko läheltä ja kaikessa rauhassa. Tässä muutamia kuvia päivältä.

Siikaneva kello 5.00





Ryövärinkuopan lähteessä kasvoi lehtopalsami joka on melko harvinainen kukka

Hiirihaukka

Korento, lajikin selviäisi kun hakisi korentokirjan hyllystä...

Kokovertailua 1: Tylli on pieni, mutta lapinsirri on vielä pienempi


Kokovertailua 2: töyhtöhyyppä (taustalla), naaras ja koiras suokukko ja lapinsirri


Suokukkojen sukupuolilla on merkittävän iso kokoero

Vielä yksittäispotretti suokukosta

keskiviikko 26. elokuuta 2020

#22/20 Sennalandet, Norja osa 4/4

Kotiinpaluun meininkiä

Tiistai 28.7. Dauingsvatnet-Holmvatnet

Tämä olikin lyhyt päivä ja kerrottavaksi riittää ehkä että reissun viimeiset kalat saatiin tänään. Itse muistelen saaneeni kolme kalaa kolmesta vedestä, enkä oikein muista mitä Ellu ja Hannu saivat. No, joka tapauksessa kalaa syötiin siis tänäänkin ja maisemista ja kesäsäästä nautittiin.
Holmvatnetilta olisi myös päässyt selvää reittiä ja pienellä vaivalla suoraan "sivistykseen" ja E-tielle, mikä muistiin laitettakoon tulevia retkiä ajatellen. Holmvatnetille jäi myös (kismittään) Holmvatnetin jättitaimen, kuten sitä ison ison isoa kalaa nimittäisin, joka irrotti itsensä noin viisi metriä rannasta. Ahkerasta uusista yrityksistä huolimatta kala ei enää tarttunut uistimeen.

Buoddesguoljavrilta laskeva puro oli kaivertanut itsensä lumiuomaan


Yleisimmät vesilinnut matkalla olivat kaakkurit ja kuikat

Jonkun leiripaikka Buoddesguoljavrin rannalla

Pilvitteli, mutta ei satanut

Kuivattu hernekeitto osoittautui kulinaristiseksi menestykseksi

Suola oli lopussa. Tarjolla siis sipsisuolattua rautua, olkaa hyvä



Tiistai 28.7. Dauingsvatnet-Bajit Doareevuomajavri

Reissussa ei oltu paljon niellyillä kilometreilla juhlittu (muilla asioilla sen sijaan oli), mutta toiseksi viimeiseksi päiväksi suunnittelimme vähän pitemmän pätkän.  Dauingsvatnetilta käveltäisiin kiekka kiinni ja yövyttäisiin paluutien lähelle, jotta viimeisenä päivänä olisimme ajoissa autolla kotimatkaa varten. Matkalla menisimme oman menopolkumme kanssa ristikkäin ja näkisimme maisemat joissa kävelimme kaiken peittävässä sumussa alkuretkestä.

Alkumatkasta ohitimme piekanan pesän niin läheltä, että pesän valtiaisiin tuli aika lailla liikettä. Syöksyjä alas ei nähty, mutta kylläkin kovaa pyörimistä taivaalla ja varoituspiekaisuja. Toisella piekanalla, naaraalla, puuttui yksi isoista siipisulista. Pakko olla sama sulka, jonka löysimme aiemmin maasta. Aika hieno yksityiskohta.

Holmavatnetin vastarannalla oli ollut yötä poroporukka

Koiras

Ja pariskunta, naaras ja puuttuva siipisulka vasemmalla.

Matkasta pitkä pätkä käveltiin Jievjarassaksi nimetyn tunturiylängön päällä, joka olikin mielenkiintoinen paikka, laakeasti kumpuileva kivitasanko, jonka maasto vaihteli pikkukivikiosta isoon rakkakiveliöön. Joka puolelle näkyi komeasti ja meno maistui, sillä vaikka jalkoihin sai vähän katsella niin korkeuskäyriä ei tullut juurikaan vastaan. Hassua, mutta kuljimme sumupäivän reitin kanssa ristiin ilman että havaitsimme asiaa...niin oudolta maisemat nyt auringonpaisteessa näyttivät, että mikään ei yhdistänyt niitä siihen vaaleanharmaaseen seinään, jossa alkumatkassa kuljimme.


Suunnistusta

Vihreät kummut, Uusi Seelanti?



Täsäs kohden olimme nousseet kiviylängölle

Vuonon toisella puolella olevan saaren jäätikkö näkyi hyvin horisontissa
 
Kiveä ja lisää kiveä


Ryhmäkuva

Vuoren valtias huipulla





Tunturiylängön, Jievjarassan päällä oleva pieni järvi (611) oli lounaspaikka. Samalla yritettiin ankarasti kalaa, mutta järvi pysyi hiljaisena. Kaksi kivenväristä kiirunaa kipitti kiveliössä taustansa taidokkaasti naamioituen.

Missä kiiruna? Etsi kuvasta.



Iso kapustarintojen parvikin nähtiin. Muutomatkalle valmistautuvia emoja varmaankin.

Nimetön järvi(611)




Laskeuduimme alas ylängöltä useasta pikkujärvestä kalaa yrittäen. Louhikkoinen Boskajaveri kalastettiin uutterasti askele askeleelta molemmilta rannoilta, mutta tuloksetta. Samoin kävi kaikilla muillakin järvillä. Joko Ahti ei suonut antejaan tai sitten todellakin maantien läheisyys alkoi tuntua. Njargajärvellä sain sentään kuvattua allin lennossa. Yöpaikka löytyi Bajit Doareevuomajavren ainoalta kuivalta niemeltä. Täältäkin kalaa yritettiin, mutta tuliaiskalat Tervolaan jäi saamatta.
Viimeinen ilta vietettiin "nuotiopiirissä" Thermacellin ympärillä, tyynessä ilmassa ja märkien jänkhien ympäröimällä mäellä hyttys- jamäkärätiheys oli melkoinen. Thermacelli kyllä toimi, se piti epäilevienkin tuomaiden todeta.

Alas lammelta toiselle

Louhikkoinen Boskajavri (492)

Nuori alli lennossa.
Yksi aika hauska tapaus matkalla muuten kävi. Näimme ylhäällä taivasta vasten sarvipään, joka ei ollutkaan urosporo vaan aito kruunupää, komea lapiosarvinen hirvi. Hetken se meitä tuijotti, kääntyi sitten 180 astetta ja valehtelematta hyppäsi ilman vauhtia yhdellä loikalla poroaidan ylitse. Uskomatton hyppyvoima!

Sarvipää jo aidan toisella puolen

Maalauksellinen maisema pikku sadekuuron jölkeen

Hauska vipeltäjä, kapustarinnan poikanen

Viimeinen leiri, punainen Hille erottuu taustastaan

Keskiviikko 29.7. Bajit Doareevuomajavri-auto

Viimeinen päivä on viimeinen päivä, vaikka puolikaskin. Nopea suoriutuminen autolle lähtötietä pitkin. Maisemien ihmettelyä, tällaiseltäkö ne näyttävätkin päivänvalossa ja auringonpaisteessa...
Autolle siis päästiin kunnialla, reissu saatiin päätökseen, muistot laitettiin talteen ja matka kohti etelää saattoi alkaa.