#28/18 Lokakuussa Lahemaalla 17.-21.10. OSA 2
Syyslomalla lahden eteläpuolella
Lauantai 20.10 : Aamuhanhet ja vesiputouskierros
Tänään päätimme päästä ulos heti aamunkoitteessa, sen verran lupaava oli ollut eilinen aamu lintujen suhteen. Ja tästä tulikin reissumme lintuisin aamu, sillä tuulet puhalsivat heti aamusta koillisesta ja jo tutuksi käynyt kaakatus tervehti meitä kun suoriuduimme ulos. Tänäänkin vuorossa oli metsähanhien ja valkoposkihanhien arssinäytös, jälkimmäisten ollessa näytelmän pääosissa. Ensimmäiset satojen lintujen letkat otimme vastaan heti kotiovellamme, jonka jälkeen siirryimme tuttuun niemeen katsomaan lintujen saapumista. Jokunen idästä, rantaa myöten suunnistava parvi lensi suoraan pään päältä, niin että siipien suihke täytti ilman. Välillä keskittyminen pääsi melkein herpaantumaan, kun rantavajojen olkikatoilla ylös-alas kiipeilevä pähkinänakkeli vei huomion. Toinen kohtaaminen tänä vuonna, ensimmäinen oli talviloman aikoihin Tonavan kukkuloilla. Vielä on tämä koristeellinen ja terhakka lintu näkemättä Suomessa.
Jossain vaiheessa kiivain muutto laantui sen verran, että maltoimme siirtyä aamiaiselle ja sitä myöten päivän retkelle. Lahemaalla ei ollut helppo suunnitella renkaan muotoista päiväretkeä, puiston läpi menevä pitempi reitti ei sitä ota huomioon ja monet luontopolut olivat tarkoitukseen liian lyhyitä, vain muutaman kilometrin pituisia. Puiston keskellä oli kuitenkin muutama vesiputous, joiden ympärille saattoi suunnitella kahdeksikon muotoisen reitin osin polkua, osin teitä pitkin.
Olimme pienen ajomatkan jälkeen parkkipaikalla. Täällä oli hieman eloakin, toisin kuin aikaisempina päivinä. Toisaalta nyt oli lauantai, joten viikonloppuretkeläisiä saattoikin olettaa olevan liikkeellä. Kiersimme polun mukavan kuulaassa ja syksyisessä säässä, lämpötilan pysytellessä vähän alle kymmenessä asteessa. Polku seuraili puistoa halkaisevaa maanmurrosta ja korkeuseroja oli virolaisittain poikkeuksellisenkin paljon. Välillä koukkasimme puronvarteen katselemaan putousta, pääosin liikuttiin kuitenkin harjanteilla, joista oli mukavat näkymät alas purolaaksoihin.
 |
| Joku mielenkiintoinen kasvi, joka löytyi hävinneen talon pihapiirin kasvistosta |
 |
| Korkeuseroa oli täkäläiseksi maisemaksi välillä ihan hyvinkin |
 |
| Vähän kuivahtanut oli tämäkin sinänsä hieno vesiputous |
 |
| Polku kulki pääosin harjanteella |
 |
| Mustavahakkaita ei kotomaassa ole tullutkaan vastaan tänä kuivana syksynä |
 |
| Puukiipijän kiikkua |
Välillä keittelimme lounaat mäenharjanteella, turvallisen kaukana virallisista taukopaikoista (joissa radio kaikasi). Suurimman osan matkaa täälläkin sai polulla kulkea rauhassa vaikka vastaantulijoita jonkun verran olikin. Taina havaitsi taivaalla ison haukan, jota tiirailimme hetken aikaa, mutta tunnistus jäi tekemättä. Palokärkikin innostui kiljaisemaan varotustaan. Puukiipijöitä, käpytikkoja ja tiaisia oli matkan varrella mukava määrä.
Kahdeksikon komein vesiputous oli Joeveskin putous, joka olikin paikallinen nähtävyys. Putouksen alle oli vesi pyöritellyt hämmentävän ilmiön: pyöreän, halkaisijaltaan metrisen vaahtokakun, joka pyöri itsekseen akanvirrassa. Ihmettelimme aikamme putousta ympäristöineen ja sitten olikin kierros paketissa, sillä auto oli jo aivan lähellä. Mukava kierros ja vähän vaihtelua noihin rantamaisemiin.
 |
| Komeaa jokilaaksoa syysasussa |
 |
| Täällä tähystelimme haukkaa |
 |
| Joeveskin putous |
 |
| Metrinen vaahtokakku virran sivupyörteessä |
Koska oli viimeinen iltamme Lahemaalla, päätimme vielä kerran yrittää löytää auki olevan ravintolan. Aiemmat yrityksemme olivat päättyneet ns kaupan kautta kotiin -ratkaisuun. Olimme saaneet vinkin, että alueella olisi kolme kartanoravintolaa, jotka olisivat auki näin sesongin ulkopuolellakin: Vihula, Sagadi ja Palmse. Vihula meni (epäluotettavaksi osoittautuneen) netin mukaan kiinni jo kello kuusi, joten se putosi heti listalta. Sagadi taas tuntui olevan puhdas fine dining -paikka menun hintojen perusteella, eikä se houkutellut näissä kamppeissa ja retkihengessä. Jäljelle jäi Palmse, jonne ajoimmekin suoraan polun päästä.
 |
| Matkalla näyi valkoposkia myös hangella. |
Viron maaseutu on ollut aikoinaan täynnä saksalaisten maaherrojen omistamia kartanoita. Vaikka maa oli välillä niin ruotsalaisten kuin venäläistenkin hallinnassa, niin kartanot pysyivät keskiaikaista perua saksalaisilla omistajillaan. Palmse on siinä mielessä poikkeuksellinen kartano, että se on valtion omistama ja Viron ensimmäinen kokonaan restauroitu kartamokokonaisuus johon kuuluu useita rakennuksia ja maisemapuistokokonaisuus. Kartanon nykyilme on barokkia 1700-luvun lopulta, von der Pahlen suvun kultakaudelta.
Ajoimme paikalle taivaanrannan kajon jo hieman enteillessä iltaa. Etsiskelimme hetken aikaa ravintolaa, se ei löytynytkään kartanon pääpihasta vaan oli syrjemmällä entisessä talousrakennuksessa. Ravintolaan oli tullut juuri seurue ja meille ilmoitettiin että tunnin päästä saisi ruokaa. Eihän siinä mikään auttanut, otimme aikalisän ja läksimme kävelylle maisemapuutarhaan.
Odotteluhetki meni nopeasti, kävimme huvimajalla ja takaisin ja sitten olikin aika siirtyä traditionaallisen Körtsin sisötiloihin. Mutkatonta maalaistyyppistä perinneruokaa tyyliin lindströminpihvit ja paistettua kalaa, kelpasi meille hyvin.
 |
| Palmsen piharakennus, piipun päällä kattohaikaran pesä. Yhtään haikaraa emme kyllä reissussa nähneet. |
 |
| Palmsen päärakennus, nykyään museona |
 |
| Alueella oli paljon rakennuksia, taustalla hotelli ja panimo |
 |
| Palmse Körts, siis ravintola |
 |
| Puiston paviljongilla maisemia katsomassa. |
Mukava lauantaipäivä kuulaassa syysilmassa, maha täynnä olikin hyvä siirtyä kämpille lepäilemään.
Ai niin, matkalla kotiin näimme pöllön lentävän auton edestä. Ja kun tultiin Palmseen, niin samoin auton edestä lensi varpuspöllö. (Ja kirjataan nyt tähän että sunnuntaina kohtasimme niin ikään auton kanssa pähkinähakin tien sivussa).
Ai niin, matkalla kotiin näimme pöllön lentävän auton edestä. Ja kun tultiin Palmseen, niin samoin auton edestä lensi varpuspöllö. (Ja kirjataan nyt tähän että sunnuntaina kohtasimme niin ikään auton kanssa pähkinähakin tien sivussa).
Sunnuntai 21.10 : Viimeine aamu ja paluu Tallinnaan
Toiveikkaina heräsimme viimeiseen aamuun Lahenmaalla ja könysimme taas aamuvarhaisella merenrantaan. Tuulensuunta oli muuttunut lintujen muuttoreitille vastaiseksi ja lahdelta nousi aamusumua. Muutamia lintuja näkyi vielä maisemassa, mutta suurin muuttopyrskähdys oli ohi. Hienoa, että edelisenä aamuna olimme saneet isojen lintujen muuttoa seurata. Otin muutamia kuvia aamuaurinkoisesta merestä ja sitä myöden syysloma Virossa alkoi olla paketissa. Enää oli jäljellä siirtyminen Tallinnaan ja kotiin paluu lautta-ratikka-bussi -keinoin. Kotona olimme neljän yön reissulta sunnuntai-iltana kello kymmenen maissa, joten tarkkaan tuli käytettyä matkailuun tämän loman päivät.
Muutamia huomiota Lahenmaan reissuun:
- Sesongin ulkopuolella puisto on tosi hiljainen ja palveut ovat niukassa, kannattaa etukäteen vaikka soittaa ja varmistaa ravintoloiden yms aukiolot, nettiin ei kannata luottaa!
- Metsät ovat keskimääriin aika piirteettömiä ja pääosin jonkinlaisessa talousmetsäkäytössä, ikimetsiä on turha odottaa olevan laajemmin.
- Puiston parhaat jutut ovat aivan uskomattoman hienot rannat.
- Pyörävuokraus ja sen sellaiset palvelut kannattaa varmistaa etukäteen
- Jonkinlaisia bussireittejäkin menee, mutta ainakin sesongin ulkopuolella auto helpottaa elämää
- Telttailupaikat eivät kovinkaan vakuuttaneet, salatelttailupaikat olisivat olleet hienompia, mutta muuten kannattanee vain turvautua sisämajoitukseen.
- Vosu ei olisi huonompi paikka majoitukseen kesemällä kun ravintolat ovat auki
Toiveikkaina heräsimme viimeiseen aamuun Lahenmaalla ja könysimme taas aamuvarhaisella merenrantaan. Tuulensuunta oli muuttunut lintujen muuttoreitille vastaiseksi ja lahdelta nousi aamusumua. Muutamia lintuja näkyi vielä maisemassa, mutta suurin muuttopyrskähdys oli ohi. Hienoa, että edelisenä aamuna olimme saneet isojen lintujen muuttoa seurata. Otin muutamia kuvia aamuaurinkoisesta merestä ja sitä myöden syysloma Virossa alkoi olla paketissa. Enää oli jäljellä siirtyminen Tallinnaan ja kotiin paluu lautta-ratikka-bussi -keinoin. Kotona olimme neljän yön reissulta sunnuntai-iltana kello kymmenen maissa, joten tarkkaan tuli käytettyä matkailuun tämän loman päivät.
Muutamia huomiota Lahenmaan reissuun:
- Sesongin ulkopuolella puisto on tosi hiljainen ja palveut ovat niukassa, kannattaa etukäteen vaikka soittaa ja varmistaa ravintoloiden yms aukiolot, nettiin ei kannata luottaa!
- Metsät ovat keskimääriin aika piirteettömiä ja pääosin jonkinlaisessa talousmetsäkäytössä, ikimetsiä on turha odottaa olevan laajemmin.
- Puiston parhaat jutut ovat aivan uskomattoman hienot rannat.
- Pyörävuokraus ja sen sellaiset palvelut kannattaa varmistaa etukäteen
- Jonkinlaisia bussireittejäkin menee, mutta ainakin sesongin ulkopuolella auto helpottaa elämää
- Telttailupaikat eivät kovinkaan vakuuttaneet, salatelttailupaikat olisivat olleet hienompia, mutta muuten kannattanee vain turvautua sisämajoitukseen.
- Vosu ei olisi huonompi paikka majoitukseen kesemällä kun ravintolat ovat auki
