#10/20  Viikonloppua kämpillä  4.-5.4.2020 

Siikakankaalla kangaskiurua vaanimassa ynnä muuta

Lauantai 4.4.

Lauantai aamupäivän ajoimme PLP:n kämpille, tällä kertaa Teiskon Velaatan kautta. Kotkat olivat juuri hätyyttäneet hanhilauman pois pellolta, joten kuvattavaksi oli jäänyt vain pelottomat laulujoutsenet. Ne eivät paljon kuulemma kotkia olleet noteeranneet.

Ajoimme ensin Siikakankaan parkkipaikan risteykseen, sinne hiekkakuoppien kohdalle. Täällä kuulostelimme rivakassa ja napakassa tuulessa olisiko kangaskiuru ollut äänessä.
Ei ollut.

Jatkoimme lähemmäs pitkospuita ja poikkesimme metsään evästämään, sen verran oli jo alkanut huikomaan. Tuossa kohden metsä olikin oikein mukavaa, lahopuita ja sekametsää ja lisäksi täynnänsä pikkulintuja. Kotoisten tiaisten lisäksi paikalla oli ainakin isot määrät viherpeippoja ja vihervarpusia.

Viherpeippo maassa ruuan perässä

Viherkiikaroija maassa eväällä. Tunnuksena keltaista päässä ja siipisulkien päässä.

Vain vähän ajan päästä lounaasta kuului kuusen latvasta tutun oloista tuiketta. Käpylinnuthan ne siellä evästämässä. Kolme käppäriä, iskä, äiskä ja tytär ne siellä nakersivat urakalla siemeniä kävyistä. Sain kaikessa rauhassa kuvata kolmikkoa pitkän tovin.

Rouva käpylintu taiteilee

Herra käpylintu

Nuoriso-naaras

Ristinokka kaivaa suomut auki

Teimme lenkin suon pohjoispäässä. Puolet matkasta kuljimme suolla, joka kantoi vielä astella. Muutama porukka tuli vastaan. Tämä on hiljaisempi pää Siikanevasta näin korona-aikaankin.

Siirryimme kämpille, lämmitimme saunan ja leiriydyimme. Minä virittelin riipparin saunan taakse ajatuksena, että aamulla voisi noilta sijoilta kuvata harmaapäätikan ruokinnalta. Ja olihan jälleen pakko kuvata myös pihapiirin käpylintupariskunta, kun oikein näytille tulivat. On tämä hyvä käpy- ja käpylintuvuosi!

Oudon tuttavallinen urpiainen pihapiiristä. Syy pelottomuuteen paljastui sunnuntai-aamulla

Teeren ja sepelkyyhkyn jälkiä saunan terassilla

Rouva Käpylintu

Ja ukkonsa

Sunnuntai 5.4.

Eipä tullut tikka aamulla ruokinnalle. Muuten kyllä aamusta ääntä riitti, kun urpiaiset, vihervarpuset ja viherpeipot mekastivat tiasten kanssa. Lähimetsikän sepelkyyhkypariskuntakin kävi paikalla.
Meillä oli Tainan kanssa kello soimassa kuudelta. Ajoimme eväsleipien kanssa taas sorakuopan risteykseen Siikakankaalle kangaskiurua kuulostelemaan.

Aukolla lentävä varpushaukka hiljensi metsän 

Ohi lensi myös kolme töyhtöhyyppää. Ylimmäinen kakkaa vauhdissa

Ja kyllä vain, tällä kertaa onnisti. Kangaskiuru lensi ilmassa jossain näkymättömissä korkeuksissa ja päästi tunnusomaista liverrystään noin minuutin verran.
Sitten hiljeni ja me läksimme takaisin kämpille.

Vihervarpunen pihassa

Kytispaikka ja ruokinta taustalla

Kuollut urpiainen hangella. Olisiko ollut tuo eilinen yksilö, vaikuttaa joltain taudilta.

Laitoimme paikat puts puts kuntoon ja teimme vielä pienen eväsretken paluumatkalla. Kävelimme nimittäin Siikajärven tienristeyksestä Iso Petäjäveden kallioille evästämään. Uusi paikka meille. Viime keväiseen tapaan näimme taas talven viimeisillä hangilla mäyrän tepsuttelujäljet. Matkalla saimme ihailla myös urpiaisten valtavaa sirittelyä puiden latvoissa, oli joukossa kyllä vihervarpusiakin. Molemmat lienevät olleet keväthuumaisia muuttajia, niin kova oli touhu ja ääni porukassa.

Pieni oksa, iso pahka!

Mäyrä asialla

Iso-Petäjäjärven evästelykallio

Urpiaisillekin kelpaa kävyt näköjään.

Siikajärven risteyksestä Iso Petäjäjärven kalliolle ja takaisin