#28/19 Puurijärven-Isosuon mekkalassa 6.-7.9.2019
Lintujen kokoontumisjaot kansallispuistossa ja muitakin mukavia havaintoja
Aamulehdessä oli Hannu Järvisen juttu kurkien kokoontumisesta muuttoa varten Purijärvi-Isosuon kansallispuistoon. Päämuutto kurjilla on jutun mukaan yleensä syyskuun jälkipuoliskolla. Siitä syntyi ajatus pikamatkasta Isosuolle kurkia katsomaan ja kuvaamaa, miksei kuuntelemaankin. Aika extempore-juttu, ajatus kohteesta syntyi perjantaina töiden jälkeen ja puoli seitsemän olin jo autossa reppu pakattuna yöpymistarvikkeilla.
Ajomatka Puurijärvelle ei ole Tampereelta pitkä, vain noin tunnin verran. Matkalla pysäytin auton tien varteen kun näin langoilla istuvan parven mustia lintuja. Paljastuivat kottaraisiksi. Ihan suosikkilintu tuo tukkasekaisin -tyyppi. Ei noita niin paljon meilläpäin näy, kun ei ole paljon noita pelloilla laiduntavia lehmiäkään. Siksikin ilahduin, että hyvin alkaa tämä reissu.
 |
| Nopeasti laskettuna ainakin 80 kottaraista |
 |
| Nuorilla kottaraisilla on ensimmäisessä talvipuvussa vielä nuoruusajan ruskeaa päässä. |
Suuntasin ensin Kärjenkallion lintutornille. Jo kaukaa kuului kurkien ääntelyä. Ilmassa olikin jo monta parvea ja koko ajan tuli lisää. Kurjet tulivat yöksi Puurijärven pohjoispään luhdalle. Koko ajan laskeutui porukkoja, oikeat kokoontumisajot. Täällä tämä näytelmä on näin syyskuun alussa ilmeisesti jokailtaista, mutta minulle se oli eksotiikka.
Tornista sain havainnot myös ruskosuohaukkapariskunnasta joka pesii järvellä. Kärjenkallion lintutorni onkin varmaan kaikista varmin paikka, jos halua ruskiksia ihan varmasti nähdä. Ohi lensi myös pari isoa parvea kottaraisia.
 |
| Kurkiparvi Kärjenmäen tornin läpi kuvattuna |
 |
| Puurijärvi kaunissa ilta-auringossa |
 |
| Kurjet ilta-auringossa |
Kun olin aikani kurkinäytelmää seurannut, siirryin Mutilahden tornin tietämille, järven eteläpäähän. Sieltä lähtivät myös pitkokset Isosuolle. Läksin talsimaan pikavauhtia suon suuntaan illan jo pikkuhiljaa tummentuessa.
Muutama sata metriä pois pitkoksilta löysin avosuon laidalta hieman kuivemman kohdan jossa kasvoi pieniä mäntyjä. Tämä saisi kelvata nyt yöpaikaksi. Virittelin pikku hiljaa asumustani ja kuuntelin samalla aivan hervotonta MEKKALOINTIA. Elämää nimittäin riitti hämärtyvällä suolla. Jos kurjet olivat siis menneet Puurijärven luhdalle yöksi, niin täällä vuorostaan ääntä pitivät sadat tai vieläkin lukuisampi joukko hanhia. Välillä pään päältäkin lensi lentoarmada kaakattaen, vaikka suurin mekkala tapahtuikin suon pohjoislaidalla, lähellä Kokemäenjoen mutkia. Äänimaisema oli kuin parhainakin kevätmuuton päivinä.
Siinä jo melkein pimeässä riipparia virittäessäni takaani kuului äkkiä möreä tuhahdus. Aluksi en ollut varma äänestä ja terästin kuuloani. Jälleen kovaaääninen tuhahdus. Pieni tauko ja jälleen matalaääninen, kova tuhahdus. Erikoinen, vähän pelottavakin ääni. Sen verran olin kartalla, että tiesin, että kyseessä oli peuran tai hirvisonnin kommunikointia. Ei tehnyt hirveästi mieli vastata ääntelyyn ja houkutella kaveria riipparille. Jonkun ajan kuluttua ääni harvenikin ja loppui. Asensin riipparin valmiiksi.
Tästä napsauttamalla kuulee hirven ääniä, ensimmäinen tuhahdus muistutti minun kuulemaani
 |
| Majapaikka, tarpeeksi puita! |
 |
| Pimenevä suo ja hanhien parvia |
Jouduin vielä virittelmään lisää riipparia kun puut olivat varsin joustavaa sorttia! Suomäntyjen juuret olivat sen verran höttöisessä maassa, että kun menin varsin korkealle viritettyyn mattoon makaamaan, niin takapuloi jousti melkein varvikkoon kiinni. Eikun riipparia ja tarppia virittämään vielä 10 senttiä korkeammalle!
Sain ihme kyllä ihan hyvin unen vaikka heräilinkin aina välillä kuuntelemaan suon ääniä. Hiljeneminen kesti kauan, vasta kun oli melkeinpä pilkkopimeää, oli myös hiljaista.
Heräsin aikaisin, yhdessä auringon kanssa. Valitettavasti taaskaan (kuten edellisenä viikonloppunakin Huidankeitaalla) aamu ei ollut sumuinen eikä aurinkoinen, joten sumukuvat jäivät taas ottamatta. Nyt aamulla ilmassa alkoi olla myös kurkia, jotka palasivat yösijaltaan Puurijärveltä. Kuuntelin ja katselin saapuvai kurkiparvia ja laittelin kamoja kasaan pikkuhiljaa.
 |
| Kurjet aamu-auringossa |
 |
| Yöpaikka ja joustavat männyt |
 |
| Joutsenen matalalento |
 |
| Heinähukan (perhonen) toukka |
Aamu siis koitti ja lähdin siirtymään kohti kotia. Ei ihan suoraan kuitenkaan, sillä ehdin hyvin kymmeneksi Pilyn (Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys) tapahtumaan Nokian Taivalkuntaan, matkan varrella kun sekin oli. Mutta niitä haukkakuvia laitan sitten seuraavaan postaukseen.
 |
| Haarapääskyt levolla |
