Kirjosiipikäpylinnut, Mältinranta 27.1.2020 

Kerrankin tuuria bongauksessa

Bongaus tarkoittaa siis että käydään varta vasten katsomassa lintua, jonka joku toinen on nähnyt ensin ja ilmoittanut yleiseen tietoisuuteen. Mihinkään pitkälle en ole (yleensä) halunnut lähteä bongailemaan, mutta kun tiiran mukaan kirjosiipikäpylinnut olivat jo useimman päivää olleet paikallisia pienen kävelymatkan päässä työpaikalta, niin olihan tuolla piipahdettava.

Kerrankin kävi tuuri, kävelin ruokatunnilla muutaman minuutin ja linnut olivat paikalla ja näkösällä ja kaiken lisäksi laskeutuneet suhteellisen alaskin. Tuore lumi antoi mukavaa valoa pilviseen päivään ja vanha japaninlehtikuusi oli koristeellinen tausta. Hyvät kuvat tulivat tästä suhteellisen harvinaisesta ja ennenkaikkea kuvauksellisen värikkäästä linnusta. Kirkkaimman punainen on vanha koiras, osin punainen nuori koiras ja kaksi muuta, kellertävänvihreänkirjavaa oli naarasta.

Nuori koiras

Vanha koiras

Naaras

#3/20  Helmipöllölle asunto, Siikaneva 25.1.2020 

Pönttö valmiiksi kevättalvea varten. Käpylintujen pidot.

Mikko oli tehnyt helmipöllölle asunnon, mutta se jäi aikanaan muiden hommien takia laittamatta puuhun. Ongelmana oli myös pöntön kiinnittäminen tarpeeksi ylös, suositus on 3 metristä ylöspäin. Kämpän ympäristöön eli tikkaiden kantomatkan päähän pönttöä ei voi laittaa. Jos ja kun viirupöllö asettuisi omaan pönttöönsä kämpän takametsään, niin toista pöllöä ei reviirille mahtuisi. Sopiva elinympäristö, eli vanha kuusimetsä oli siis hakusessa, samoin konsti nostaa pönttö puuhun.

Kysymys tuli puheeksi Arin kanssa ja tämä oma-aloitteisesti tarjosi lainaksi jenkkien ihmekeksintöä, reppuun laitettavaa tikapuusysteemiä. Ei kuin kokeilemaan.

Sain Hannun ja Toven avustuksella kannettua tikkaat, pöntön ja vetoköyden yms varusteet tuttuun kuusikkoon Siikanevan "oikoladun" varteen. Matkalla pusikosta pölähti lentoon pyy. Sitten vain virittelemään hökötystä puuhun ja kyllä vain, tikkaathan niistä syntyi. Pönttö vedettiin köydellä ylös ja kiinni puuhun narulla ja rautalangalla (paikka: Helmipöllön pöntön paikka N 61°43.409, E 024°11.747 )

Juhlistimme onnistunutta asennusta vielä maastolenkillä, Hannu ja Tove kiersivät Rutajärven kautta Isosaareen ja onnistuivat näkemään kaksi metsoa matkalla. Itse kieppasin autolla kämpän kautta täpötäydelle Siikanevan parkkipaikalle ja kävelin Siikakankaalle katsastamaan loput, aikaisemmalla reissulla tyhjentämättä jääneet leppälinnun pöntöt. Yhdestä viidestä löytyi pesintä, kokonaissaldo oli siis viime vuoden pesinnöistä 3/10.

Lopuksi vielä kuvailin pitkän aikaa pikkukäpylintuja. Kymmenen linnun parvi ruokaili hartaasti kuusen latvan kävyillä. Valokuvat tulivat siis vähän kaukaa otetuiksi, mutta kyllä noista lajin tunnistaa. Käpylintujen ääntä oli kuulunut jo päivän aluksi helmipöllön pöntön luona, mutta nyt ne olivat sopivasti näytillä.

Tikkaat lepoasennossa

...ja käytössä

Suolla ei juurikaan lunta enää ollut.

Pesitty leppälinnun pönttö

Kuusi käpylintua touhussa

Käylintujen apetta. Syömatapa sellainen, että halkaisee kävyn suomut nokallaan

Helmipöllön pöntön paikka N 61°43.409, E 024°11.747

#2/20  Revohkalla Keihäänmaalla 19.1.2020 

Lumettoman tammikuun terapiareissu

Parhaat retkeilypaikat kannattaa jakaa, ainakin hyvien ystävien kesken (muutenhan sitä yleensä toivoo olevansa rauhassa ihmisiltä!). Keihäänmaan laavu on ollut jo pitkään suosikki. Täällä on käyty perinteisesti yöpymässä kevättalvella, nyt tehtiin päiväretki isommalla porukalla. Samalla tuli käveltyä hyvänlainen lenkki laavusta lounaaseen, ihan uusia maisemia siis. Ja maastot olivat tässä suunnassa jopa odotettuakin mukavampia, paljon täysimittaista kuusikkoa.

Eväitä syötiin ja tulia pidettiin väleissä ja havaintojakin oli, vaikka hiljainenhan se tammikuun metsä keskimäärin on. Matkalla kuvasin närheä tienposkesssa ja perillä näkyi ainakin urpiaisisa, hömötiaisia ja joku näki kanalintujakin. Paikkahan on erinomainen niin teerelle, metsolle kuin pyyllekin. Tarkistin myös matkalle osuneet varpuspöllön pöntöt. Täällä olikin mukavasti elämän (vai pitäisikö sanoa kuoleman) merkkejä, sillä molemmissa pöntöissä oli myyrävarasto. Pitäisiköhän tulla keväämmällä takaisin kuuntelemaan varpuspöllön vihellystä?

Muistiin pönttöjen paikat

Eka pönttö: N 61° 44.090, E 023° 18.760
Toka pönttö: N 61° 43.963, E 023° 18.352

Pikkulepinkäinen - eiku närhi se olikin. Nätti lintu!

Keihäänmaan komeita kallioita ihailemassa

Koirakaveri

Perhepotretti

Varjossa

Urpiaisia

Pönttö nro 1,  yksi myyrä

Pönttö nro 2, viisi kuusi myyrää ja mustia pikkusulkia

Asumus

Tällaista mukavaa hoitokuusikkoa oli paljonkin matkan varrella

#1/20  Jumissa Jumissa 5.-6.1.2020 

Lähilähiretkeilyä Jämijärvellä

Kävimme Jämijärvellä ja köytin tilaisuutta hyväkseni päästäkseni ulos yöpymään. Ihan keskustan tuntumassa on hieno Jumin saari, joka todellista vanhaa kulttuuriseutua. Pari mökkiäkin on, mutta pääosissa ovat vanhat viljelykset ja niiden väliin jäävät hienot metsäkaistaleet, joissa on osin komeita haapoja, kuusia ja kaikenlaisia muitakn puita. Potentiaalista pöllömaastoa siis.

Pesäpaikka oli vanhan, paljon lahopuuta sisältävän metsikön laidalla. Pöllöjä ei kuulunut, tuuli ja tuli luntakin, joten aika odotettua ja vähän aikaistakin (helmi-maaliskuuta odotellessa). Tikkaherätys sentään tuli odotetusti.

Heitin repun selkään illalla, yövyin lumisateessa ja kävelin aamulla valmiiseen kahvipöytään. Näinkin se käy!

Paljon maapuuta, tikkamaastoa

Leiri oli tuossa saarekkeessa