#22/19  Majavia vailla Isojärvellä 10.-11.7.2019 

Kaakkuritkin kadoksissa

Muutama "irtonainen" lomapäivä työpäivien välissä, päätin piipahtaa Isojärvellä majavia kuvaamassa. Lortikan lampi oli kuitenkin majavista vapaa, vaikka kävin siellä pariinkin otteeseen kuikuilemassa. Tiedä sitten olivatko levossa pesässänsä vaiko jo siirtyneet toiselle järvelle. Täsmälleen vuosi sittenhän saimme todistaa paikalla, kun majavaemo imetti poikastaan rannalla ja kolme eri majavaa uiskenteli muina majavina lammen pinnalla. Lortikassakaan ei ollut vuokralaisia, joten siitä ei ainakaan ollut esiintyminen kiinni.

Kiertelin siellä täällä ja aika paljon polkujen ulkopuolella. Välillä löytyi mukavaa kallionseljännettä kulkea. Hiki tuli ja hyttyset tykkäsivät.Yöpaikka löytyi viime vuoden tapaan maisemapaikasta kallion päältä.

Lintuhavainnot olivat nyt vuoden ajankohtaan tyypillisesti enimmäkseen ääniä. Menomatkalla autoteillä näkyi pyy poikineen. Tiltaltti tuntui olevana ainoa ponnekkaasti ääntelevä lintu. Kuului tietty tiaisten ääniä, västäräkki pomppi kosteikossa, kyyhky kujersi muutaman kerran. Käpytikan ääni kuului, mutta kaivattu pohjantikka jäi nyt näkemättä. Kävin oikein tarkoituksella tutussa tikkakuusikossa katsomassa, mutta ei tärpännyt. Eniten ihmetytti kuitenkin kaakkurit: Isojärvihn on ollut yleensä ns. varma tapaus, viime vuonna lintuja oli pareittain ainakin kolmessa lammessa, nyt en nähnyt ensimmäistäkään. Missä kaakkurit? Havaintojen kohokohta oli hippiäisenalku, jonka ehdin juuri ja juuri kuvaamaan, vikkelä ja vaikeasti tavoiteltava lintu.

Ensimmäinen poikkeama tieltä, kohti Vuoriaista. Vanha metsäura löytyi sattumalta.

Punarinta naksutteli varoitusääntään pusikossa.

Kaakkikallion mukavaa jäkälätietä

Kämmekät olivat laajalti kukassa

Tavipoikue hepolammessa

Lortikan pienempi lampi ilta-auringossa

Kävin katsastamassa Sammakkolammenkin, mutta en jäänyt rannalle yöksi.

Maisemapaikassa

Hepolammen majavien patoamaa tulva-aluetta

Hippiäisenalku kauniinkeltaisine siipilaikkuineen. Päälaki oli vielä vailla tunnusomaista keltaista otsatäplää.

Reittiä, joka tuli osin käveltyä kahteenkin kertaan. Punaisilla pilkuille menin polkujen ulkopuolella.

#21/19  Varsinaisen Suomen poluilla 5.-7.7.2019 

Ankasta Nautelankoskelle metsäpolkuja pitkin

Päätimme viettää Auran kyläilypäivän hyödykkäästi kävellen. Kunto kasvaa ja ajatus lepää, kaikki tämä hyvässä seurassa. Aurajoen komein koskimaisema, Nautelankoski oli kohteena ja sinne saavuttiin mainiosti nimetyn Ankan kylän kautta. Mittaa matkalle tuli kahdeksan kilometria ja lähes koko matka mukavia metsäpolkuja pitkin.

Viikonloppuna kuuroili ja paisteli aurinko kuurot ja aurinko vaihtelivat

Sepelkyyhky hautoo

Sitruunaperhosnaaras

Välillä päästiin nauttimaan Varsinais-Suomen hienoista kalliomaisemista

Omalla polulla, niityn halki oikomassa

Kortteen vihreyttä

Kun poistuimme polulta, niin törmäsimme ketun kalloon!

Lounasaika.

Nautelankosken maisemaa

Harmaasieppo, kesän ensimmäinen ja lajilistan numero 145

Alajuoksulla ylitimme joen koskenniskan kiviä pitkin

Sarjarimpi

Metsäviklo varoitteli puussa

Kierros lopuillaan, nyt lepäillään

Isäntäväen komea sukutalo illan valossa

Aurinko laskee, usva nousee

Tesmaperhonen, Suomen yleisin perhonen?

Tällaisessa koskimaisemassa sain yöpyä riippumatossa!

#20/19  Loviisan reissu 1.-4.7.2019 

Vanha puukaupunki, kummallinen sauna ja merilinnoitus

Tässäpä kuvakertomus kolmen yön reissusta hyvässä (suku)seurassa Suomenlahden rannikolle. Matkalla poikkesimme mennen tullen turistien valtaamassa Porvoossa, mutta pääkohde oli paljon rauhallisempi Loviisa.  Yötä oltiin mainiossa Ulriikanhovissa, joka olikin oikein persoonallinen ja onnistunut valinta. Päiväohjelmina kiersimme puukaupunkia, kävimme camera obscurassa saunomassa ja laivailimme Svartholman linnoitukseen.

Klassinen näkymä Porvooseen vastarannalta

Reissun ensimmäinen drinkkitauko

Taidetehtaalta löytyi kotikirjasta tuttuja pienoispatsaita Yrjö Jäntin kokoelmasta

Hienoa olkityötä Postimäen kotiseutumuseolta. Mäki oli aikoinaan oikea olkityön keskus jopa valtakunnallisesti.

Postimäellä olisi ollut kesäteatteriakin tarjolla.

Ulriikanhovi ulkoa. Vanha vaivaistentalo ja vanhainkoti, nyt hostellityyppistä majoitusta.

Ensimmäisen illan ensimmäinen kivitasku, poikanen tämä.

Kukkukiven punainen näkötorni oli jugendtyyliin kiemurteleva.

Erkin huone, nyt Tainan ja Masin käytössä.

Ulriikanhovin tunnelmaa

Aamupala oli erinomainen vastaleivottuine sämpylöineen

Lasikuisti oli alkupään iltoina kokonaan omassa käytössä.

Pikkuvarpunen olis saanut heinäsirkan kiinni

Ulriikanhovista sai veloituksetta polkupyörät lainaan, hyvä etu.

Veneranta, matkailijoiden vetonaula, josta lähtivät myös tilausveneet matkaan.

Lokki katolla

Tuhannen Tuskan kahvila, kaikkea muuta kuin nimensä mukainen!

Naakka kahvilla.

Vanhimman Loviisan kapeita katuja

Saunamatkalla

Kohteena vähän erikoisempi saunalautta.

Meriharakat kyllä jättivät saunan kun saavuimme paikalle.

Saunalautta olikin taideteos, iso neulansilmäkamera

Sää oli ihanteellinen camera obscuralle

Maisemasauna

Kanadalaisilla oli ollut onnistunut pesintä.

Meriharakat lennossa

Kivitasku

Tällä paatilla ajettiin tiistaiaamuna Svartholman linnoitukselle, matka kesti puolisen tuntia

Svartholma on Viaporin (Suomenlinnan) sisarlinnoitus

Valkoposkihanhillakin oli poikasaika

Kivitasku, uros tällä kertaa. Kivitaskut olivat melkeinpä saaren valtalaji.

Kivitasku-uros katajassa

Saaren kierroksella

Holveja

Kivitasku

Tuulihaukka tähystää...

...ja syöksyy

Saaren museon näyttely oli pieni mutta laadukas

Linnoitus olisi valmistuessaan täyttänyt koko saaren, mutta jäi kesken ja lopulta räjäytettiin.

Tesmaperhosnaaras

Kivitasku, mikäpä muu

Perheet kävelyllä

Käytiin vierailulla myös Annin ja Mauken kaupassa. Ylppö vahdissa.

Itse kauppias

Viehko sekatavarakauppa, Krinti

Ruotsinpyhtään ruukki oli vain pienen ajomatkan päässä

Poseeraus

Kankivasarapajan koneet ovat toiminnassa ainakin näytöspäivinä.

Sateen pitoa Ulriikanhovissa

Paluumatkalla poikettiin Runebergin taloa moikkaamassa.

Talo oli muutettu museoksi heti Runebergin kuoleman jälkeen, aika ainutlaatuinen museo.

Ketunnahkahuone

Naapuritalossa oli Runebergin pojan Walterin töiden näyttely.

Uusklassismia Bindesbollin hengessä

Kalalokki moikkasi meille lähtiäistervehdykset, Runeberg myötaili.