#26/19 Pukalassa pyörimässä 24.-25.8.2019
Kevyesti Pukalan poluilla ja tyyni kesäyö Pikku-Musturilla
Lauantai 24.8.
"Pyörimässä" on otsikossa siksi, että Pukalassa on tosissaan mahdollista pyöriä: alueen polkuverkosto tekee kaksi kokonaista ympyräreittiä ja kolmannesta polunpätkästäkin sellaisen saa kun käyttää vähän tieverkostoa hyväkseen. Tätä rakennetta hyödyntäen ajattelimme ottaa teemaksemme eräänlaisen "kevytretkeilyn": kävellään kevyellä repulla mahdollisimman reipas lenkki ja syödään sitten välipala autolla, tehdään toinen lenkki ja toistetaan tuo ja kolmannen lenkin jälkeen haetaan vasta yöpymiskamat. Kolmesta Pukalan lenkistä tulee yhteensä noin 20 km ja maasto ole aivan tasaista vaan mäkiäkin poluilla on.
Olimme siis kolmestaan Pukalan keskellä, Siitinjärven pysäköintialueella. P-paikalla olikin neljä-viisi autoa ennestään kun läksimme matkaan kello 11.30. Kuten myöhemmin kävi ilmi, autot kuuluivat päiväretkeläisille, olimme (luultavasto) ainoat yöpyjät tuona elokuun lauantaina. Sesonkiajasta huolimatta Pukala on siis rauhallinen alue esim kansallispuistoihin verrattuna. Lisäksi retkeilyalueena siellä on yöpyminen sallittu kaikkialla jokamiehenoikeuteen perustuen.
Ensimmäinen, pohjoinen 6,5 km:n lenkki meni hyvää vauhtia. Ensimmäisen kerran pysähdyimme lepäämään Valkeajärven laavulla, jossa on muutama kerta tullut oltua yötäkin. Kuikkahan se siellä lepäili pää kainalossa, kuten aikaisemmillakin kerroilla, vakioasukas. Valkeajärven ja Vähä-Musturin välissä oli polunpätkä, jota en ollut ennen kävellyt: ihan mukavaa kalliomaastoa ja pieni kaakkurilampikin matkalla, tosin ilman kaakkuria tällä kertaa. Parkkipaikalle saapuessamme olikin jo aika nälkä, kierrokseen oli kulunut noin 2,5 h.
 |
| Reippaita retkeläisiä. Takit lensivätkin pian reppuun, sillä kun taivas selkeni, lämpö nousi + 20 asteeseen. |
 |
| Yksi suosikkipaikoista Pukalassa, "Röllimetsän" jyrkänteet lähellä Siitinjärveä |
 |
| Paikoin puita oli kaatunut polulle oikein runsaastikin. |
 |
| Ensimmäinen kanttarelli. Sienillä ei päästy kyllä juhlimaan loppumatkallakaan |
 |
| Saavumme |
 |
| Kosteissa paikoissa, siellä täällä, oli ihan mukavasti mustikkaa. |
Parkkipaikan lähellä oli nuotioipaikka jossa evästelimme. Kokeilussa olikin ihan uusi retkiruoka: olin tehnyt ja kuivannut itse hummusta. Veden ja öljyn lisäys ja tahna oli ennallistunut todella hyvin. Täytimme vehnämaissi tortillat humuksella, tonnikalalla, salaatilla ja kurkulla. Hyvä uusi pikaruoka.
 |
| Kuivattu hummusjauhe |
 |
| Vesi ja öljy lisättynä - toimii! |
 |
| Hummusta ja tortilla lisukkeilla |
Toisena lenkkinä oli eteläinen, Roninmaan lenkki, pituudeltaan noin 6 km sekin. Ennen Iso-Musturia, Ikkalan talon kohdalla tulikin heti kärkeen tosi mukava havainto. Kuulin vähän oudompaa linnun varoitusääntä, sellaista konekiväärimäistä äänekästä rätinää ja jäin tiirailemaan kaatuneiden kuusien oksastoja. Pian esiin tulikin tosi pieni lintu pyrstö pystyssä. Peukaloinen! Olin kyllä keväällä kuullut sen äänen, mutta nyt se tuli oikein esiintymään ja onnistuin saamaan - omasta mielestäni - tosi hyvän kuvan. Mieliala nousi entisestäänkin.
 |
| Peukku! |
 |
| En ollut ennen huomannutkaan, että myös Pukalan alueella on kokeiltu istuttaa pihtaa kotoisten puulajien sekaan. |
 |
| Komeita haapoja |
 |
| Haapoja ja haapaan nojailija |
Iso-Musturin kohdalla retki nousi korkean Vartiavuoren päälle, tasoero oli paljon isompi kuin olin muistanutkaan. Jossain kohden edestä pelahti lentoon parvi teeriä. Metsiä pitkin tulimme sitten itse Pukala-järven rantaan. Vesillä oli liikkeellä kymmenpäinen joukko melojia. Lähestyimme pikku hiljaa Roninmaan laavua ja ihmistenkin määrä lisääntyi, onhan laavupaikka jonkinlainen nähtävyys alueella saareen rakennettuine siltoineen.
Ohitimme siis laavulla touhuavan lapsiperheen ja käännyimme polulla kohti pohjoista. Kun sitten lopula pääsimme autolle kello lähestyi kuutta. Olimme sitä mieltä, että tässä välissä olisi hyvä pystyttää teltaa yötä varten ja jatkaa matkaa vasta sen jälkeen. aavistihan sen, miten siinä kävi. Alkoi laiskottaa ja iltapalan tekeminen kiinnosti enemmän kuin viimeisen lenkin heittäminen. Relattiin siis oikein luvan kanssa ja ihailtiin kaunista auringonlaskua järveen. Ja kun aurinko oli laskenut niin painuttiin nukkumaan.
 |
| Vartiavuoren kalliota |
 |
| Pukalan kajakit |
 |
| Pukalan rantakallioita |
Yö oli lämmin ja aivan täysin tuuleton. Kun tuulikaan ei suhissut, oli myös täysin hiljaista. Heräsin useaan otteeseen, välillä näkyi tähtitaivaskin, mutta suuremmaksi osaksi pilvien välissä loisti vain kuun kajo. Ja kello 4:25 kuulin kun jostain kaukaa kuului vakaarytminen huhuilu: huu huh-huu...
Viirupöllö! Olipa hieno havainto! Vasta toinen pöllö tänä vuonna (ensimmäinen oli Hailuodon huuhkaja keväällä). Kuuntelin hiljaisessa yössä pöllöä ja katselin taivasta. Huippua!
Sunnuntai 25.8.
Aamulla teltta ja riipparit olivat kostuneet kiitettävästi. Makuupussikin oli kostea. Elokuu ja tästä eteenpäin oli siis syytä laittaa tarppi riipparin päälle, mikäli aikoi säilyä kasteelta suojassa. Nythän se ei haitannut, kun olimme matkassa vain yhden yön.
Toiselta puolen lahtea säksätti taas peukaloinen. Oli tullut taas sekin varoitusääni opeteltua uudestaan.
Sen verran menohaluja oli vielä eilisestä jäljellä, että teimme vielä aamupäivälenkin. Ihan koko lenkkiä emme tehneet, mutta saimme sentään sen 20 km täyteen, joka oli alunperin tavoitteena. Muutaman kivan lintuhavainnon saimme vielä. Parkkipaikan läheltä pelahti ilmaan 5-6 pyyn parvi. Siitinjärvellä seilasi kolme kuikkaa. Neejärven kuusikossa katselimme laulujoutsenpariskuntaa ja käännyimme takaisin omille askeleille.
 |
| Reippaat retkeläiset |
 |
| Käpytikka pökkelössä |
 |
| Vihervarpunen |
 |
| Kuikkapari |
 |
| Kuivaa oli. |
 |
| Raatteet mustassa vedessä |
 |
| Nokirousku, kolmen tähden sieni |
Lenkki siis tehtiin ja kaikki eväät syötiin viimeistä rippua myöten: oli siis aika siirtyä taas Kullervonkadulle. Siellä meitä odottikin juhla-ateria puutarhassa: Titta ja Ossi olivat nostaneet ylös maasta tontin ensimmäiset omat perunat kautta aikain. Hyvää oli!
 |
| Pukalan reitit punaisella viivalla Retkikartassa. |
