#37 Jouluyö Koonin metsässä 24-25.12

Pikapyrähdys jouluun

Joulutouhujen jälkeen kävelin parisen kilometriä mummon luota lähimpään metssän, samaan jossa oli tullut lapsen hiihdeltyä. Asutus oli laajentunut metsän suuntaan, mutta vielä oli vanhaa kuusikkoa jonkin verran Koonintien varressa. Riippari pystyyn pöpelikköön ja koisaamaan. Hyvin nukutti jouluyönä. Aamulla sitten takaisin jouluruokien ääreen. Pikapyrähdys!

Aamun näky

Leiri purettuna

 

#34 Kämpillä 28-29.11. ja #35 Rukojylhä, Teisko 6.12.2020

Pimeän ajan hämärää retkeilyä

Kämpillä 28.-29.11

Eipä paljon ole valoa ollut marraskuussa eikä sitä ollut nytkään. Julkaisukelpoisia kuviakaan ei kerry mutta laitetaan nyt muistiin pieni poikkeama PLP:n kämpillä. Tulin illalla, täydensin puihin 3kg talia, yövyin kämpän pihassa teltassa ja yritin kytätä harmaapäätikasta kunnon kuvaa. Tikka kävikin talilla, mutta valo ei riittänyt kunnon kuvaan. Yöllä hiutaloi hento kerros lunta teltan päälle. Kävin vielä kiertämässä pönttöjä ja tyhjentelin 15 pönttöä. Pari oli tippunut maahan ja vaihdoin huonoja naruja parempaan kiinnityskaapeliin. Pesimisprosentti oli noin 50 näissä pöntöissä. Tästä talkoista "mukavana" muistona sain sitten lintukirpun puremia oikein kunnolla. Vielä viiden päivän päästä nousi nilkkoihin uusia puremia. Sitkeitä tyyppejä!

Uuudet läskit puuss

Vierailija löysi aamulla purtavaa

Hömötiaisia oli ilahduttavan runsaasti ruokinnalla

Teiskon kävely Itsenäisyyspäivänä 6.12.

Harmaa ja tuhruinen sää, mutta vapaapäivä, joten jatkoin lähialueiden kartoittamista. Ajoin Teerijärven pohjoispäähän, samoille paikoille joissa olin kolme viikkoa aiemmin kiertänyt. Ny lähdin toiseen suuntaan ja kävelin Rukojylhän notkon, paikan jossa oli kartassa suojelumerkintä. Pieni, luonnontilaisen kaltainen musta puro juoksi rauhallisen notkon pohjalla. Siitä jatkoin vielä Rokojärven ja Musta-Tokomon kautta autolle, mutta tuhruinen sää ei innostanut tällä kertaa isompaan tutkiskeluun.

Rontonhorhan puroa

Helmipöllön pönttö Rontanhorhassa

Mehto

 

#32 Taivalkunta 21.11. ja #33 Äimälä 22.11.2020

Hienoja metsiä Nokialla ja Pälkäneellä

Taivalkunta

Viikonloppuna saimme tuplakävelyt: lauantaina kiersimme Nokia Taivalkunnan takametsässä ja sunnuntaina olikin sitten vuorossa oikein huippukohde, Pälkäneen Äimälä.

Taivalkunnassa kiersimme vaihtelevissa mäkisissä maisemissa pitkähkön rengasreitin. Hienoin kohta tuolla on siinä golfkentän tien päästä lähtevän polun varrella,  kallioiden ympäröivä lehtomainen lehtolaakso. Paljon kaatuneita puita ja paljon erilaista sekametsää. Eräänlainen ennätys oli että näimme reissullamme peräti neljä kertaa pyitä! Hyvin tuntuvat noissa maisemissa viihtyvän.

Ufoja? Taivalkunnan metsissä liikkuu paljon hevosia...

Solassa

Pyy

Kunnon koivupahka!

Äimälä

Äimälästä sain vinkin Koistisilta, kuulemma oikein hieno historiallinen miljöö ja tuntumassa vielä UPM:n laavukin, tosin nykyään huoltamaton. Yllätys olikin sitä suurempi kun läksimme nousemaan mäen suojeltua sivua ja rinnemetsä paljastuikin (Pirkanmaan oloissa) harvinaisen hienoksi rinnelehdoksi. Siellä kasvoivat sulassa sovussa satavuotiaita kuusia, yksittäisiä honkia ja kaikenlaisia lehtipuita. Rinteen lähteet ja pikkupurot yhdessä Mallasveden vesimassojen lämmön kanssa loivat otolliset olosuhteet jopa pähkinäpensaalle ja tammelle. Kaikenlaisia sieniä ja kääpiä tietty maapuissa ja lahoissa tikkapuissa.

Tosi hieno metsä, tänne kannattaa tulla uudestaan keväällä sinivuokkojen aikaan!

Äimälän upeata kulttuurimaisemaa

Mikä lie sieni?

Ainakin palokärki viihtyy metsässä. Käpytikan lisäksi muita tikkoja ei nyt näkynyt.

Pähkinäpuiden seuralaisia

Kanttarelli sinivuokkojen kaverina

Mänty, kuusi ja koivu. Sekametsää

Pähkinäpuupensas

Polkua parhaimillaan!

Tämäkin haavan sieni jäi arvoitukseksi

Karttaankin merkitty lähde

"Koivukanttarelleja"

UPM:n huoltamaton, mutta siisti laavu. Omat puut mukaan (tien vieressähän tuo on)

Mukuramänty

Mikä lie lötjäkesieni?

Tammenlehtiä oli maastossa siellä täällä

Kanttarellien satokausi on pitkä

Tämän pensaan nimi on vielä selvittämättä