#11/18 Keihäänmaalle vaikka väkisin 14.-15.4.

Paljon havaintoja!

Perjantai

Kävimme reilu vuosi sitten 4-5.3 Keihäänmaan laavulla. Tykästyimme kovasti laavuun ja sen ympäristöön. Keihäsmaa on vähän syrjemmässä asutuksesta Viljakkalan takana, noin 50 min ajomatkan päässä Tampereesta. Laavu on rakennettu varmaan aikoinaan Pirkan polun varren yöpymispaikaksi ja paikkahan on komea, kallioisen mäen päällä, ison jyrkänteen suojassa, ilta-auringon sektorilla. Vuosi sitten kuulimme laavulla helmipöllöä ja törmäsimme metsojen soidinpaikkaan, nyt oli ajatuksena hieman verestellä muistoja.

Vaan kuinkas sitten kävikään.

Pakkasimme reput töiden jälkeen perjantaina ja ajoimme paikalle. Matka menikin hyvin, vaikka etukäteen teiden kunto mietitytti, alla oli näet juuri vaihdetut kesärenkaat. Tiet olivat kuitenkin kuivat, jopa loppupätkän soratie oli vailla lumipeitettä.

Ajattelimme siis painuvamme pimenevässä illassa polkua pitkin nopsaan noin 800 metrin matkan laavulle. Jo polunpään löytäminen tuotti vaikeuksia. Painanne lumihangessa löytyi: tuosta ei ole kyllä kukaan tänä talvena kulkenut...  Eihän siinä paljon lunta voi olla,  vai mitä? Painuin ensimmäisenä ojan yli ja putosin nivusia myöten märkään ojaan. Eikun ylös, neliveto käyttöön. Läksimme etenemään metsässä. Askel painui, alkoi hämärtää. Lunta olikin toiseen malliin kuin Tammelan torilla. Välillä polveen asti ulottuva märkä lumi solahti saappaansuusta sisään.Hiki alkoi tulla ja kengät tuntuivat kostealta.  Katsoin kartasta, olimme edenneet 130 metriä, vielä olisi jäljellä 680...

Nopea tilannearvio. Näillä varuisteilla ei ollut menemistä laavulle. Itse olisin varmaan painanut menemään, mutta kun tarkoitus oli nautiskella ja tuottaa mukava luontoelämys kaikille mukana olijoille... Katselin karttaa, mutta korvaavaa reittiä ei siinä hetkessä löytynyt, kotiläksyt oli tehty huonosti.

Ei muuta kuin huomenna uusiksi. Kotimatkalla pysähdyimme Komin  Lavajärvellä kuuntelemaan pöllöjä. Eivät meille äännelleet nekään.

Jalkapatikka. Ei onnistunut näillä keinoin!

Lauantai

Lähdimme lauantai-aamupäivästä liikenteeseen. Laavulle ei ollut kiire, matka käytettäisiin kevätlintujen tarkkailuun. Pily:llä oli lintujentarkkailua Nokian Taivalkunnassa, joka oli entuudestaan tuntematon paikka meille.

Paikka, jossa Nokianvirta purki vetensä Kuloveteen olikin oikea kevättarkkailun napakymppi.

Automatkalla näimme muuten kevään ensimmäisen leskenlehden. Jo matkalla veden ääreen joutsenet tervehtivät, joukossa muutama mustapäinen hanhikin. Vaalea poski, eli kyseessä siis kanadanhanhi. Korkella pellon päällä kiurut lauloivat lavereteluaan ja matalammalla töyhtöhyypät tanssivat vaappuen pyörähdyksiään.

Paikalla olikin jo runsaasti porukkaa (päivän aikana siellä kävi kuulemma peräti 70 henkeä). Lahti oli sula ja täynnä lintuja. Paljon sinisorsia ja joutsenia ja erilaisia lokkeja, ainakin kala-, nauru-, harmaa- ja selkälokit paikalla parveilivat. Ihan lähellä jään reunalla näimme kevään ensimmäisen västäräkin. Lahden sorsien joukossa oli paljon pieniä miniatyyrisorsia. Kyseessä eivät olleet (tietenkään) poikaset, vaan iso ryhmä taveja. Rannalla oli pystytettynä useampia kaukoputkia, niillä kaukana uiskentelevien tavien tarkkailu onnistui paremmin, ukkotavin eksoottinen vihreä naamio ei kiikareilla olisi kunnolla erottunut.

Harmittelimme, että olimme myöhästyneet kalasääsken saalistusnäytöksestä.  Oli kuulemma aikaisemmin käynyt ja napannut lahnan yleisön silmien edestä. Mutta nyt olikin kyseessä kohtelias sääksi tai oikeastaan kolme sääkseä: ne nimittäin palasivat paikalle ja mekin pääsimme katsomaan kalastusnäytöstä. Neljä viisi kertaa sai sääksi palata turhin kynsin taivaalle mutta kuudennella kertaa näpeissä olikin sitten iso, kiiltäväkylkinen särkikala. Aika hieno näytös!

Sääksi oikeassa ylänurkassa räpyttelemässä paikoillaan.

Tätä mekin todistettiin, Jukka Helinillä oli "hieman" parempi putki kamerassa...

Mitäs muuta paikalla vielä olikaan? Monta kurkiauraa lensi paikan yli ja yksinäinen metsäviklokin. Pajusirkkua en onnistunut vielä kuulemaan, sekin paikalla oli kai poikennut.

Parisen tuntia viihdyimme paikalla ja jatkoimme sitten kohti Hämeenkyröä. Välipala syötiin Sarkkilanjärven lintutornilla. Sarkkilanjärvi ei nyt parastaan esittänyt, aika jäässä oli vielä tuo kuulu lintujärvi. Hanhia ja joutsenia kyllä oli paljon vastapäiselle pellolla.

Hämeenkyrön keskustassa pysähdyimme Kehäkukkaan kahville ja piirakalle. Terassilla oli T-paitakeli. Ennen kaffehetkeä kävi vielä hieno sattumus: kävelimme hautausmaan kautta ja mikäs se siellä koivun latvassa sirkuttelikaan? Tikli, joka oli onnistunut meikäläisiltä piileskelemään koko pitkän talven. Näitähän oli ihan hyvin Tampereella talven mittaan, mutta näin pitkälle kohtaaminen venyi.

Sitten otimme suunnan Keihäänmaalle jo tutuksi käynyttä tietä. Auto parkkiin ja lumietenemisvälineitä sovittamaan. Metsätietä pitkin matkaa kertyi kolmisen kilometria, kun suora polku olisi ollut alle kilometrin, mutta tällä kertaa pitempi reitti oli fiksu valinta. Hiihtelimme ja lumikenkäilimme leppeässä, jopa lämpimässä säässä pitkin lumista tienpohjaan. Näin kevään ensimmäisen päiväperhosen, kirkkaankeltaisen sitruunaperhosen. Otin lumikengätkin pois, pohja kantoi ihan hyvin. Tämän kun olisi eilen tiennyt, niin olisimme päässet hyvinkin laavulle asti. Toisaalta taas lauantaiaamun sääksinäytös olisi jäänyt näkemättä, ei paha siis näinkään.

Kevään viimeiset hiihdot, 14.4.-15.4!

Teeret asialla

Tervaaja oli laiskotellut, luisto ei ollut huima...

Olimme hyvissä ajoin laavulla, oli hyvin aikaa iltatoimiin. Nuotioon tulet ja olo mukavaksi. Ossin armeijasta diilaamat pussiruuat pääsivät kokeiluun. Ihan OK riistapataa ja intiancurrya oli Blåband kehitellyt. Laavu on kyllä hienolla paikalla ja suorastaan kylpi leppeässä ilta-auringossa. Laulurastas piti konserttia, peipot liversivät voimallisesti. Nousin laavun edessä olevalle kalliolle ja kuuntelin hiljaa paikallaan ääniä kymmenisen minuuttia. Ja mitäs silloin tapahtuikaan?
Kuulin oikealta humisevaa ääntä ja jotain isoa ja mustaa lähestyi suoraan kohti hyvällä vauhdilla. Jättimetso! En tiedä näkikö se minua lainkaan, ainakin se lensi vain viiden metrin päästä edestäni ohitse. Melkein saattoi kuvitella raskaiden siipien löyhyttämän ilmavirran ja punaisten luomien alta tuijottavat pullottavat silmänvalkuaiset! Olin ihan puulla päähän lyöty, jähmettyneenä paikoillani ja takuuvarmasti hölmönä suu auki, voin vakuuttaa.

Menin laavulle ja selitin tohkeissani näkyäni tytöille, jotka olivat autuaan tietämättömiä lähellään tapahtuneesta näytöksestä. Siinä  selittäessäni en voinu olla huomaamatta kun iso kanalintu lensi muutaman kymmenen metrin korkeudessa laavun ylitse valkoinen maha loistaen. Iso ruskea lintu , koppelohan se siinä menossa ukon perään!

SA-int & Blå Band -yhdistelmän muonaa

Ilta-auringossa

Koska auringonlaskuun oli vielä vajaa tunti aikaa, lähdimme vielä "metsojahtiin" pohjoisen polun suuntaan, paikkaan jossa vuosi sitten törmäsimme soidinjälkiin. Metsoja ei tällä kertaa näkynyt, mutta paljon niiden jätöksiä ja pari oikein mallikelpoista, käkkärää hakopuutakin, jossa homenokat olivat neulasia nakertaneet. Sen verran hiljaa onnistuimme narisevassa lumessa etenemään lumikengillä, että pelästytin edestäni makuulla olevat ison uroshirven. Lihaksikas perä vain vilahti kuusikon alta, Taina sanoi nähneensä valkoiset jalat elikolla. Jo oli meillä tuuria. Ei noita hirviäkään niiden omassa ympäristössään liian usein saa nähdä. Ensimmäinen kerta tänä vuonna.

Palasimme leiriin. Teeret pitivät iltasoidintaan. Hyvä soidin oli, paljon ponnekkaampi kuin pääsiäisenä Siikanevan yöhiihdon aamuna kuultu esitys.

Metson pökäleitä

Metson hakopuu

Käpytikan pajasta

Metson hakopuu ja pökäleet

Uunituoreet hirven jäljet. Tästä se meni

Täällä oli lumikengöt omiaan, metsäsuksilla olisi ollut hankalempaa.

Yö meni mukavasti. Lämpö laski hieman pakkasen puolelle, mutta ei paljon ja kaikille meillä oli hyvät pussit. Aamulla olikin sitten aamupuurot ja aamumakkarat (!) syötyämme edessä ainoastaan paluumatka autolle omia jälkiä. Emme me silti suoraan kotiin ajaneet vaan Siuron kautta, mutta se onkin jo kokonaan toinen juttu...

Keihäsmaan laavu on komealla paikalla

Ruostesiiven toukka, paluumatkalla bongattu

Uusia lajeja:

52	Kanadanhanhi
53	Kalalokki
54	Kyhmyjoutsen
55	Sääksi
56	Sinisuohaukka
57	Västäräkki
58	Tavi
59	Metsäviklo
60	Punasotka
61	Tikli
62	Metso

Muuta:
Hirvi!
Leskenlehti
Sitruunaperhonen
Ruostesiiven toukka
Teeren soidin

Lintupaikka: Alasenlahti Taivalkunnassa. Tarkkailupaikka Kassilan kohdassa rannassa

Keihäänmaan laavu keskellä. Metsot soidintavat pohjoispuolen kalliolla, teeret varmaankin etelän pellolla.