#10/18 Varaslähtö Puurijärvelle 9.4.

Lintulistaan 11 uutta lajia viikonlopun aikana

Lintujen muutto on ollut myöhässä tänä keväänä. Nyt kun pakkaset vihdoin hellittivät ja tuulikin oli suotuisa, muutto alkoikin rytinällä. Ei vielä niin kovin voimallisesti Tampereen korkeudella, mutta kyllä ne pohjoista kohti ovat tulossa, pakko uskoa.

Launtaina teimme ns perinteiset eli kävelimme kotoa Rantaperkiöön ja takaisin. Ihan kunnon reissuhan siitä tulee, 10 000- 15 000 askelta yhdessä reissussa. Tiet olivat puistossa jäisiä, lensinkin kerran oikein kunnolla kyljelleni (ei vahinkoja). Viinikanojan sorsalaumassa ei ollut uusia, oudompia jäseniä, mutta heti Hatanpään kartanon edessä kovasti isontuneessa Viinikanlahden sulassa oli jo jotain uuttakin: 40 naurulokin parvi jään reunalla. Kevään merkki. Joutseniakin tai olla 3-4 paria jäällä. Naurulokkien tuntumasa oli taas uusi laji, muutama iso mustaselkäinen lokki, siis selkälokit olivat tulleet maisemiin.

Hatanpää arboretumin paras lintujentarkkailupaikka on ollut puutarhatyöntekijöiden ylläpitämä ruokinta hieman poluilta syrjässä. LIntuja oli nyt vähemmän kuin kuukausi sitten, mutta kaikenlaista kivaa oli kuitenkin. Viher- ja järripeippoja, tiaisia, urpiainen ja oravakin taas. Yksi uusi hieno keväänmerkki nähtiin: rouva ja herra peippo! Uusi havainto, laji numero 39. Puutarhatyöntekijöiden penkillä istuttiin ja syötiin eväitä auringonpaisteessa, hienoa. Myöhemmin Härmälän pusikoissa lauloi lisääkin peippoja.

Tauko paikalla

Sunnuntaina olikin sitten "vakavemman" tai ainakin pitemmän retken vuoro. Jääkäri Ossi piti hakea poikkeuksellisesti Säkylästä kello neljältä ja lähdin liikkeelle jo yhdeksälle, sitä ennenhän ehtii vaikka mitä. Ajeskelin hiljaa Sastamala-Huittinen tietä ja poikkesin Kokemäenjokea seuraileville pienille maalaisteille. Liikenne oli ihan olematonta, joten saatoin pysähdellä aina kun näkyi jotain mielenkiintoista. Ihan hirveästi ei sulissa kohdissa ollut elämää, telkkiä näkyi ja yksi uusi lajikin, isokoskelopariskunta. 

Matkalla näkyi myös ensimmiäiset töyhtöhyypät. Soidinlennet oli menossa pellon päällä. Tämä olikin oikea töyhtis-retki sillä niitä näkyi pitkin matkaa monellakin pellolla.

Olin katsellut Tiira-palvelusta etukäteen potentiaalisia hanhipaikkoja. Suuntasin sen pohjalta Huittisten Vesiniityn peltoaukealle. Ja ei turhaan. Pellolla oli iso harmaiden hanhien joukko, metsähanhia muuttomatkalla.  Joukossa oli myös paljon joutsenia ja varmaan paljon myös harvinaisempia hanhilajeja, mutta ilman kaukoputkea ei ollut mitään mahdollisuutta tarkempaan määritykseen. Lepäilivät pellolla mahdollisimman keskellä aukeaa, kaukana teistä ja rakennuksista. Useilla pää kainalossa, mutta vahtimiehet olivat tarkkoina. Tiirasta luin myöhemmin että hanhia oli ollut peäti 600, näin niistä jonkun ison joukon, osa jäi varmaan huomaamatta. Vielä yksi havainto tuli pysähdyksellä, nimittäin äänihavainto. En kaikista yrityksistä huolimatta saanut kiurua eli leivosta kiikariini vaikka ääni tuntui tulevan jostain läheltä ylhäältä. Todellisuudessa olivat niin korkealla etteivät erottuneet taivaan sinestä. Hämmästyttävän kova ääni niin pienestä linnusta kyllä lähtee!

Seuraavaksi sitten tutulle paikalle, Puurijärvi-Isosuolle. Isosuon parkkipaikan lähellä pikkupellolla oli joutsenpariskunta ja kevään ensimmäinen kurkipariskunta. Itse suolle en lähtenyt tällä kertaa, siellä olisi niin paljon lunta. Lintutornistakin oli maisema vielä autio, järvi oli täysin jäässä. Suuntasin siis eteenpäin, Puurijärven komeimmalle paikalle Kärjenkallion lintutornille. Kello oli noin kaksitoista tässä vaiheessa ja parkkipaikalla paljon autoja. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli tarkkailulava, jossa olikin jo harmaapartainen kaukoputkiies asemissa. Tällaisissa tilanteissa kannattaa ryhtyä juttusille, voi päästä kurkistamaan kaukoputkeen. Niin nytkin. Tällä tavoin kaukana lepäilevää hanhijoukkoa pääsi tarkemin tutkimaan. Joukossa oli siis noin 300-400 metsähanhea, ainakin muutama tundrahanhi valkoisinen otsapeileineen ja parikymmentä nokikanaa. Hieno porukka. Vielä yksinäinen peippokin kuusen latvassa lauloi lauluaan.

Kiikaroin rauhassa pitkän aikaa ja jatkoin sitten lintutorniin, jossa olikin jo 4-5 muuta kävijää. Korkeasta (yhdestä Suomen korkeimmista) lintutornista näkyi hyvin lähempänä olevat joutsen- ja kurkipariskunnat. Lokkeja näkyi vielä kovin vähän, naurulokkikolonna oli vielä tulematta, varmaan vain päivien asia. Yksi oikein hieno havainto oli, kun näin suon yli lentävän kymmenen töyhtöhyypän parven. Nämä olivat siis vielä porukalla muuttomatkalla, muut töyhtöhyypät jotka näin reissun aikana olivat yksin tai kaksin.

Reissun kohohokohta oli sitten perinteinen eli eväiten syönti. Suuntasin sata metriä tornista pöpelikköön, auringon lämmittämälle kalliolle kaislikon reunaan. Oli kesäolo! Kehtaisiko tänne hieman sivummalle joskus tulla salayöpymään keväämmällä? Konsertti olisi ainakin taattu. Katsellaan...

Puurijärvi talven ja kevään rajalla. Näkymä tarkkailulavalta

Hanhet ja joutsenet. Pelkillä kiikareilla metsähanhien ja tundrahanhien erottaminen ei olisi onnistunut.

Rantapellon tie lintutornille

Lämmin kallio kutsui tauolle.

Viikonloput uudet linnut:
37. Naurulokki
38. Selkälokki
39. Peippo
40. Töyhtöhyyppä
41. Isokoskelo
42. Kiuru
43. Metsähanhi
44. Kurki
45. Tundrahanhi
46. Nokikana
47. Fasaani