#31/17 Sienessä siellä ja täällä 17./21./24.9/27.9

Eli Kintulammella kolme kertaa ja kerran Orivedellä

Kaislan kanssa olimme sikurirouskuilemassa Kintulammen maastossa jo aiemmin tässä kuussa, ja silloin löytyikin kaikenlaisia sieniä. Nyt syyskuun loppupuolella alkaa kyllä olla monien sienien paras aika ohitse.

17.9.
Viime viikonloppuna löytyi vielä sikurirouskua ja mustavahakastakin. Kiersimme Kintulammen eteläpuolella hienoa ja hiljaista sammalkuusikkoa. Tämä oli jäänyt jostain aiemmasta retkestä mieleen ja nyt pääsimme haravoimaan aluetta vähän paremmin. Matkassa olimme Tainan ja Iiriksen kanssa. Palokärki kävi meille esittäytymässä ruokatauolla ja pari metsäkanalintuakin pelästytimme.

Mustatorvisieniä

Mäntykukka

Herkullisen näköinen myrkkysieni

Sienestäjät sammalikossa

Lampaan ruokaa

Haapa

Joku oli jo meinannut ottaa pahkan mukaan, mutta tullut muihn aatoksiin?

21.9
Olin yksin sienessä töiden jälkeen. Suuntasin vähän samoille apajolle kuin edelliskerrallakin, mutta hieman kauempaa koukaten. Pimeä yllätti jo aikaisin, sen verran tiheä kuusikko oli. Sienien ohella myös komean ukkometson mustine viuhkapyrstöineen ja ihan läheltä. Lähti puusta ja pelästytti minut. Teeriä on näkynyt joka retkellä useitakin, mikä on ilahduttavaa.

Kurttusieni, jäi tämäkin poimimatta, vaikka syömäsieni onkin

Keltahaarakas

Hienoa sienimetsämaastoa

24.9
Sunnuntain  sieniretken tein sitten vähän pidemmälle, olihan varmaan koko syksyn komein sää, aurinkoa ja kuulaan lämmintä. Ajelin Oriveden suuntaan Haikarajärven tietä ja kävelin pitkän ja kapean reitin läpi täyskokoisen metsäpalstan. Tämä erottui kartasta sakeana ja tummanvihreänä käytävänä ja olikin hieno syväsammalinen metsikkö. Aluksi tuntui, ettei sieniä kuitenkaan olisi, mutta pikkuhiljaa suppiloita alkoi ilmestyä. Retken lopuksi minulla olikin korillinen suppiloita ja monta kourallista isoja kanttarelleja. Hirvikärpäsiäkin löytyi ja oikein reilusti varsinkin taimikkoaukion ylittäessäni. Runsastuva tendenssi on näissäkin ollut ja nyt ollaan jo melkein "normaalissa" tiheydessä. Metsälintuja näkyi taas, olisikohan ollut kolme kappaletta.

Lupaavan oloista sienimetsää

Metsäpuro

Käävät pahkassa

Reissun hienoin maisema, saniaismetsä

Studiovalaistus

Ei ihme että taimikossa hirvikärpäsiä riitti

Kukkanen

27.9.
Juhlareissu. Sain syntymäpäivänäni seurakseni koko perheen. Ajoimme Kintulammelle Vattulan puolelle. Minulla oli gepsissä vanha mustatorvisienipaikka merkittynä muutaman vuoden takaa. Ja kas kummaa! Siellä oli noita mustia herkullisia kukkia merkityssä paikassa. Söimme juhlakeitot ja jälkiruuaksi vielä syntymäpäiväkakkua ja Pyynikin näkötornin munkit teen kanssa. Olipa juhlaa!
Takaisin tullessa luonto tarjosi vielä henkilökohtaisen syntymäpäivälahjan: löytyi toinenkin mustatorvisieni esiintymä ihan uudesta paikasta. Mahtavaa!

Varrella mustan virran

Juhla-ateria!

Löytyykö..no nyt löytyy!