#33/17 Salamajärven syksyä 14.-17.10 / 3. ja 4. päivä

Kierros peuran mailla sateessa, sumussa ja auringon säteissä

Maanantai 16.10

Aamutoimet teimme kaikessa rauhassa, sillä seuraavaan yöpaikkaan, Sysilammelle ei olisi pitkä matka. Teimme tulet kamiinaan, ruokailimme, pakkailimme ja siivoilimme niin, että polun päässä olimme vasta kello 11 maissa. Yöllä oli sadellut kovasti ja aamu alkoi sateettomana mutta kosteana ja kylmänä. Sadevaatteille oli taas tarvetta, vaikka maahan asti ei satanutkaan.
Kuljimme omia, eilisiä jälkiämme pitkin kohti etelää.  Poikkesimme katsomaan Jyrkkäniemen nuotiopaikkaa. Hieno paikka, josta oli pitkät maisemat Salmijärven saarien täplittämälle, rikkonaiselle selälle. Varmasti erityisen mukava paikka kesällä. Nyt lokakuun viimassa paikka oli jäätävän kylmä. Nopea kierros niemessä ja sitten takaisin polulle lämmittelemään.

PItkälahden autiotupa

Taas Salmiankaan polulla

Lisää peuran jätöksiä

Jyrkänperän nuotiopaikka

Kylmä!

Jyrkänperän ja Sysilammen väri oli pienipiirteistä, soiden, rämeiden ja kangasmaan mosaiikkia. Kulku oli helppoa, polku hyvä ja pitkospuut tasaiset mutta liukkaat. Vastaan tuli ensimmäiset kulkijat, kaksi nuorta miestä oli lähtenyt Helsingistä retkelle syyslomalla. Kehuivat paikkaa ja kertoivat olleensa alueella jo ennemmin. Edellinen yö oli kuulemma oltu Sysilammella, jossa oli ollut  muitakin yöpyjiä. Hyvin tuntui matka taittuvan collegehousuissakin, vaikka maa märkä olikin.

Saavuimme Sysilammelle hyvissä ajoin, valoisaa peliaikaa oli vielä tuntitolkulla. Sysilampi olikin varsinainen "leirikeskus" verrattuna Pitkälahden tunnelmalliseen autiotupaan. Rakennuksiakin oli usemapi vanhalla savottakentällä. Itse päärakennus oli purettu ja paikalla oli 80-lukulainen rakennus, jossa oli isompi autiotupapuoli ja pienempi varaustupa. Sen lisäksi ulkorakennuksessa oli myös vaatimatonta majoituskapasiteettia. Hieman kauempana oli vanha savottatalli, ensimmäinen laatuaan jonka olen nähnyt säilyneenä, vaikka monella vanhalla savottakämpällä olen käynytkin. Rannassa oli sympaattinen saunarakennus, jonka käyttö sisältyi vuokratuvan hintaan.

Etsi kuvasta suppilovahverot.

Pitkospuita

Ja vähän märempää suota

Sysilammen autiotupa ja vuokratupa

Alkuperäinen saunarakennus

Talli

Tänne on mahtunut useampi polle lepäämään

Autiomajapuolella oli päiväretkeläiset evästauolla ja tietä pitkin paikalle saapui myös kolme naista ja lauma lapsia. Tie perille oli ajokuntoinen, vaikkakin puomitettu. Tämä oli selkeästi suosittu paikka piipahtaa, kävelyä parkkipaikalta ei tullut kuin 600 meriä.

Teimme omalla puolellamme lounaan ja lähdimme sitten vielä iltalenkille eli kiertämään Pakosuon kierrosta. Reilun kolmen kilometrin kierros oli hieno ja kaiken lisäksi vastoin odotuksia sää alkoi tässä vaiheessa selkenemään. Itse asiassa pian paistoi jo aurinkokin, ensimmäistä kertaa kunnolla tällä reissulla. Maisema oli samantapaista kuin aiempina päivinä, mutta auringon valon vaikutuksesta kuitenkin ihan erilaista. Suotkin näyttivät ihan heinäpelloilta auringon valossa ja sellaisessa käytössähän ne olivat muinoin olleetkin.

Pakosuon reitillä

Kevyt oli askeltaa ilman reppuja selässä. Kierroksen jälkeen aloimme saunan lämmityspuuhiin. Leirikeskuskin oli tyhjenyt muista asukkaista. Sauna oli hervottoman kokoinen, mutta niin oli kiuaskin, joten ehdimme hyvin saunomaan ennen auringonlaskua. Aurinko porotti tyyneltä taivaalta, helppo siinä oli elämästä nautiskella.

Saunanlämmityspuuhissa

Sauna odottaa kylpijäänsä.

Tiistai 17.10

Tänään olisi vielä ajomatka aina Tampereelle saakka, joten pääsimme matkaan aamulla aamiaisen jälkeen jo kello yhdeksän maissa. Pimeällä paikalle saapunut nuoripari Tampereella vielä nukkui teltassaan kun läksimme matkaan. Aurinko oli vielä matalalla ja kultasi maiseman, oli selvästi tulossa retkemme hienoin sää. Sen verran oli yöllä ollut suon kohdalla pakkasta, että pitkokset olivat huurussa ja jäisinä vaarallisen liukkaat. Astelimme niitä varovasti liukutekniikalla.

Pakosuon ja Pakokankaan (nimi muuten Ison Vihan aikainen) jälkeen poikkesimme ihmettelemään Kauluksen niittysaunaa. Entisaikojen heinäntekijöiden saunan ovi oli matala ja hirret harmaat. Lauteilla olisi voinut pötkötellen yöpyäkin tarvittaessa. Aika hieno paikka pitää vaikka leiriäkin, nuotiorinkikin paikallaa, mutta vapaata vettä ei kyllä lähellä. Ehkä vedenpinta oli ollut entisaikoihin eri korkeudella.

Aurinko armas

Lakanlehdet huurteessa

Käpytikka

Kauluksen niittysauna

Matala maja

Laverilla olisi pystynyt unetkin ottamaan

Hieno kivinen katto tienviitalla, joka oli tehty seisovaan keloon

Seuraava pysähdys, Heikinnevan lintutorni oli vain kilometrin päässä. Eipä paljon ollut elämää suolla tähän vuodenaikaan. Taina näki ison petolinnun taivaalla, mutta se livahti niin nopeasti metsänrajan taakse piiloon, että tunnistus jäi tekemättä. Iso oli Heikinneva, vaikka suurin osa suosta jäi näköpiirin ulkopuolelle.

Huurretta varjopaikassa

Heikinnevan lintutorni.

Heikinnevaa

Loppumatkasta ei ole niin paljon kerrottavaa. Heikinjärven laavulla rengasreitti umpeutui. Keittelimme laavun takana tuulensuojassa vielä loppulounaat. Laavulla somettelevat perholaiset teinitytöt tarkenivat hyvin college-housuissa, meillä oli toppatakit päällä. Kolmen hengen porukka nuoria miehiä oli Vaatimenkierroksella (17km) ja etsiskelivät oikeaa polunpäätä. Neuvoin pojat ensin väärään suuntaan, kun eivät  muistaneet Pyydyskosken laavun nimeä. Tarjosin heille karttakopiotani mukaan, mutta kuulemma puhelimessa oli sen verran, etteivät tarvinneet...
Enää oli jäljellä kävely Huttukankaan P-paikalle ja ajo Koirasalmen kautta kotiin. Koirasalmen parkkipaikka olikin täynnä autoja, syysloma ja aurinko olivat saaneet ihmiset liikeelle, hyvä niin. Meidän kierroksemme oli täysi ja aika hyvän käsityksen Salamajärvestä neljässäkin päivässä sai vaikku joku nurkka vielä jäi ensi kertaankin. Vai lähtisikö ensi kerralla Peuran Polun toiseen pään Sydänmaan alueelle?