Liikkeellä luonnostaan

#16/17 Montenegro 2017: 3. retkipäivä

3. retkipäivä 12.6: Stavna - Tresnjevik -Lisa katun - Krivi do katun - Vranjak

20km, ylös 650 m, alas 600m, kävelyaika netto noin 6h 30 min

Kolmannelle retkipäivälle osui reissun pisin siirtymä, parisenkymmentä kilometriä seuraavaan majapaikkaamme Eko Katun Vranjakiin. Eilisen kiipeämisen jälkeen olikin ihan mukavaa vaihtelua kävellä suhteellisen tasaista ja helppoa reittiä, sillä päivän reitti noudatteli pääasiassa kesäkylien, katunien kautta kulkevaa soratietä. Mistään valtaväylästä ei tosiaankaan voinut puhua, sillä päivän aikana meitä vastaan ei tullut yhtään ainoaa autoa eikä muutakaan moottoriajoneuvoa. Lehmiä, lampaita ja hevosia näkyi sitäkin enemmän.

Hiljainen hiekkatie

Kaksivärinen etana

Tie toimii näköjään myös lumikenkäurana talvisin

Komovi-vuoret, nyt jo hieman kauempana

Metsäosuutta

Lempeästi polveilevia niittyjä

Kesäkylissä näimme joitakin yksittäisiä ihmisiä arkisissa puuhissaan, muuten idylli oli lähinnä kesäisen unelias. Vanha mustiin pukeutunut vanha mummo selitti meille jotain, mutta yhteistä kieltä ei löytynyt. Lehmiä paimennettiin teitä pitkin niityltä toiselle. Näimme myös paljon hevosia, osa oli lialla kiinni nurmessa, mutta osa sai liikkua aivan vapaana niityillä. Yksi hevonen oli töissäkin, vetämässä puunrankoja alas rinteestä vanhan pariskunnan kanssa. Tunnelma oli vuosisatainen.

Katun Lisa

Tie tukossa

Oikoreitti

Virkistystauko

Sound of Music...

Tällainenkin komeus oli tiellä

Lounaaksi puolikas leipä, kuten melkein joka kävelypäivä. Välissä paikallista kotijuustoa.

Kylien välissä kärrypolku sukelsi metsään, jossa rinnettä pitkin lorisi vähän väliä pieniä puroja. Tällä kostealla osuudella törmäsimme useisiin kuolleisiin salamantereihin, lajiltaan tulisalamanteri. Missään muualla matkan varrella emme sellaisia nähneet. Havaintomme sopii hyvin netistä lukemaani kuvaukseen: "tulisalamanterin levinneisyys vastaa hyvin muratin (Hedera helix) ja pyökin (Fagus sylvatica) levinneisyyksiä, mikä antaa hyvän käsityksen myös tulisalamanterin tyypillisestä elinympäristöstä: lehtimetsäinen rinne tai sellaisen reuna-alue ja siellä erityisesti muuta ympäristöä keskimäärin viilemmät ja kosteammat varjoisat rinteet."

Salamanteri

Metsäosuuden jälkeen tulimme aukeammille maille ja millaisille! Lähes unimaiseman kaltainen ylitsepursuava vihreys joka puolella. Kuin vihreä verka joka peitti oivasti aaltoilevat kukkulat ja niiden väliset laaksot. Yhdessä kuvankauniissa laaksossa odotti siisti harmaa mökki kulkijoita - autiona. Itävaltalaiset retkeilyjärjestöt olivat lahjoittaneet sen Montenegrolle vuoristomökiksi, mutta ylläpito oli hiipunut muutamassa vuodessa. Osaamista ja oikeit aihmisiä vetämään vuoristomajaa ei ollut ja kaikkialla vaaniva byrokatia oli kuulemma pilannut hankkeen. Houkuttelevan näköinen mökki, toivottavasti uusi alku löytyy vielä!

Itävaltalaisten retkeilyjärjestöjen Montenegrolle lahjoittama mökki

Yksinäinen hevonen sametilla

Metsänokiperhosia kasassa

Etukäteen ajatellen parinkymmenen kilometrin siirtymä tuntui ikäänkuin "pakolliselta" ja pitkältä väliltä. Päivä oli kuitenkin yksi parhaimmista, kiireetöntä käveyä kuvankauniissa maisemissa ilman ainuttakaan vastaantulijaa (kylien asukkaita lukuun ottamatta) puhumattakaan muista retkeilijöistä.

Saavuimme hyvissä ajoisn Stavan Eko Katuniin. Elämykset eivät olleet vielä päättyneet! Tämä oli kyllä yksi eksoottisimmista matkailumajoituksista joissa on tullut yövyttyä. Jo kaukaa erotti, että kyseessä ei ole ihan tavallinen leirintäalue. Laaksoon oli rakennettu perinteistä rakentamistapaa noudattaen puisten mökkien kylä.Tulimme hieman ihmetellen paikalle ja yhdestä mökistä meitä tuli vastaan englantia puhuva touhukas emäntä. Mökki toimi keittiönä, illallinen meille tarjottaisiin katoksessa vieressä. Sähkö saatiin aurinkokennoilla, ruoka valmistettiin puuhellalla ja suihkuvesi lämmitettiin aurinkovaraimilla. Majoitusmökissä ei sähköä ollut. itse mökki oli kuitenkin uuden karhea ja puhdas ja tuoksui käsittelemättömälle mäntypuulle.
Asetuimme taloksi ja nautimme katoksessa kolmen ruokalajin illallisen hämärtyvässä ja viilentyvässä illassa. Meidän lisäksemme kylässä yöpyi saksalainen perhe ja parinkymmenen saksalaisen retkeläisen ryhmä oppaineen. Keittiöhenkilökunnalla kävikin aika vilske. Mahat täynnä vetäydyimme nukkumaan tontilla käyskenteleviä lampaita ja lehmiä (ja lehmänläjiä) väistellen.