Liikkeellä luonnostaan

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

#11/17 Vetämäkanta Teiskossa ja muutakin 23.4.

Vetämäkanta on outo ilmestys Näsijärven rannassa: syvälle selälle työntyvä kilometrin pituinen niemi ja kaiken lisäksi ilman loma-asutusta. Melkoinen harvinaisuus siis! Täällähän Koistinen yöpyi melontamatkallaan joku vuosi sitten, mutta me ajattelimme lähestyä kohdetta maitse.

Retkikuntamme starttasi Tampereelta kello 10 sunnuntaiaamuna. Isoon mustikkaan (=sportmallinen sininen Toyota Corolla) asettautui itseni lisäksi siis auton omistaja Mikko ja poikansa Otso. Suunnitelmana oli vierailla ainakin Vetämänkannassa, mieluusti myös edellisen lähellä Iso-Kuhmon niemen luonnonsuojelualueella ja vielä Nuutilanlahden lintutornilla Velaatanjärvellä. Kaikki nämä myös onnistuneesti käytiin ja vielä kaupan päälle Kalmakurkion myllyn koski Terälahdessa.

Sää suosi, kun saatiin viime päivien tapaan niin lunta kuin auringonpaistettakin, mutta voittopuolisesti kuitenkin jälkimmäistä. Vetämänkanta oli vielä hienompi kuin oletin, ei lehtipuupuskaa, vaan komeaa täyskokoista metsää kapealla niemellä, joukossa isoja kuusia ja tosi upeita kilpikaarnaisia honkiakin.

Birdlifen Suomi 100 -haaste täydentyi uudella lajilla (no. 40), kun kevään ensimmäinen västäräkkikin poseerasi "Nordkapissa", niemen kärjessä.

Takaisin tallustaessamme näin, kun lähellä rantaa pitkin järviruokomaton päällä kaarteli iso lintu. Haukka! Pääsimme katselemaan isoa ruskeaa haukkaa hetken ihan lähietäisyydelle, ennen kuin se kaarsi takaisin kaislikon reunaa seuraillen. Vähän niin kuin hiirihaukka (jonka olin nähnyt viime viikonloppuna), mutta ei ihan. Pikainen netin selailu osoitti, että elinympäristö ja ne ulkonäkömerkit mitä mieleen painautui, sopisivat täydellisesti ruskosuohaukkaan. Tämä kun tapaa nimenomaa kierrellä kaislikkoisissa rannoissa sammakoita ja linnunpoikasia etsiskellen. Huhtikuinen paluumuuttaja, jokä pesi mm. läheisessä Nuutilanlahdessa (jossa siis tuo lintutornikin). Vielä kun löysin netistä kuvan, jossa näkemäni siiven yläpuolen valkoinen "peili" näkyy, niin voin olla kohtuuvarma lajin määrityksestä.

Vetämäkannan jälkeen poikkesimme vielä syömässä Iso-Kuhmon pöpelikössä, joka jäi muuten kiertämättä tällä kertaa ja Nuutilanlahden lintutornissa, joka oli hyvin hiljainen lumisateessa. Lopuksi poikkesimme vielä ihailemassa kevätkuohuvaa Kiimajokea Kalmakurkion myllyllä.

Odotusten mukaisesti huippuretki keväisessä Teiskossa.