#9/17 Koukaten Jaarikanmaalle 9.4.

Odotuksiakin mukavampi uusi reitti Jaarikanmaalle

Vaikka Jaarikanmaalla on tullut käytyä monta monituista kertaa, niin pohjoisen suunnasta on kuitenkin tullut lähestytyä harvemmin. . Onpahan tuolla ollut ihan kokonaan "kartoittamattomia" nurkkiakin Kilpilammien takana. Siispä ajoimme tällä kertaa pohjoiselle parkkipaikalle, jossa kaikeksi yllätykseksi oli pari autoakin jo parkissa (olimme sunnuntaiaamiaisen takia myöhään liikkeellä). Tuo parkkipaikkahan on merkitty retkikarttaan, mutta on  selvästi "kakkosparkki", viitoittamaton ja selvästi syrjässä isojen hakkuuaukioiden ja sorakuoppien takana.

Jo menomatkalla näkyi kankaan soratiellä jäätä ja lunta ja paikan päällä suo olikin miellyttävästi - ja osin yllättävästikin - vielä pääosin hennossa jäässä. Hakkuuaukiolta lehahti liikkeelle pari tummaa teertä. Lähdimme parkkipaikalta ihan omalle poluttomalle suunnallemme pohjoiseen ja kiersimme pienten avosoiden, ja jäässä olevien pikkulampien kautta Saarihuhdanmaan kallioisille mäille. Puustokin oli mukavan monipuolista sekametsää ja siellä täällä oli jopa kilpikaarnamäntyjä. Mosaiikkimainen rakenne ja maaston kumpuilu piti mielenkiintoa yllä. Pari ihan mukavaa teerien kyttäypaikkaakin löytyi matkalta.

Lähtöpaikalla, koivikon laidassa

Sytykettä

Lunta suolla

Taina keräsi kupillisen pakkasen kypsyttämiä karpaloita

Ruostesiiven toukka

Hangella mönki elävä perhosentoukka. Ruostesiiven aikuisena talvehtinut toukka oli lähtenyt etsimään koteloitumispaikkaa. Itse perhonen on 28-38 mm kokoinen, tumman punertavanruskea (niinkuin nimikin jo sanoo) yöperhonen ja lähtee liikkeelle kun lämpötila on nollan tienoilla.

AIkuinen ruostesiipi (kuva netistä)

Kalliota ja suota, mukavaa maastoa!

Pientä suota ylittäessäni sanoin, että nyt kuuluu tikan tai oravan rapinaa kuusesta. Kun olimme kuusen luona tipahti jalkojen juureen kuusen käpy. Ja toinen. Puusta lehähti männyn latvaan kiikkumaan isonokkainen lintu. Pienillä Nikonin taskukiikareilla meni aika tovi, ennen kuin saimme asiasta selvää. Papukaija! Kirkkaan punainen uros ja kellertävän vihreä naaras. Kaikki tunnusmerkit ruokaa ja puustoa myöten olivat kuin suoraan oppikirjasta: pikkukäpylintu. Uusi laji Birdlifen haasteeseen, hyvä!

Autenttinen kuva!

Tällainen ristinokka

Tikan tekosia

Aurinko pilkahti kolmen ja neljän välissä.

Tauolla

Britakakkua!

Tikankolo

Tuulen liehuntaa

Suonsilmä

Kevään vihreää sammalta

Kiersimme ja kaarsimme, lopulta päädyimme takaisin tutuille pitkospuille. Lounas syötiin suon saaressa tuulensuojassa. Kävimme vielä katselemassa maisemaa Jaarikanmaalla. Kuulimme kurjen vaimean äänen jostain. Paluumatkalla Taina tunnisti vielä pari töyhtöhyyppää lammen läheltä. Ja autosta näkyi hakkuuaukon päällä lehotteleva iso petolintu, olisikohan ollut kanahaukka?

Mukava uusi näkökulma !kotisuolle"!

Lajeja: pikkukäpylinnut, töyhtöhyyppä, joutsenet, tiaiset, teeret, kyyhkynen,iso haukka (ja ruostesiiven toukka)