Liikkeellä luonnostaan

#12/17 Bongailua Merikarvialla ja Isojoella 29.4-1.5.

Vappuviikonloppu: lintuja ja majavia länsirannikolla

Lauantai

Vappuna maalle, hyvä suunnitelma. Ehdimme tehdä kaikenlaista pitkän viikonlopun aikana.

Lauantaina autoa pakatessani kiikaroin naapurin katolle äänen perään. Nro 46, pikkuvarpunen se siellä. On voinut pyöriä vaikka koko talven tontilla, nopeasti katsottunahan se muistuttaa isoveljeään. Entisen harvinaisuuden kanta räjähti moninkertaiseksi 2000-luvun alun jälkeen ja on nykyään pirkanmaalla noin 4500-6000 paria, ei siis superyleinen edelleenkään.

Pikkuvarpunen nettikuvana. Tuntomerkkinä mm. mustat poskilaikut.

Päivän toinen uusi laji näkyi pellolla Jämijärven kohdalla: Nro 47, kuovi kopsutteli pellolla multaa. Hassu, että Euroopan suurimman kahlaajan näkee yleisemmin pellolla, ei esimerkiksi kosteikossa pitkällä nokallaan vettä tutkimassa.

Kuovi, nettikuva

Kevättä oli ilmassa Kasalassa Holeerinniemellä Merikarvialla. Teimme melkein heti saavittuamme pienen kävelylenkin lahden pohjukkaan lintuja katsomaan.

Stuurkrunnin rannassa oli paljon vesilintuja. Kiikarillakin sai jotain selville, mutta Ilkalta lainattu järjestelmäkamera oli vielä parempi apu tunnistuksessa. Kymmenkunnan iso-koskelon joukossa oli yksi vähän erilainenkin sorsalintu, punapäinen harmaa lintu vaatimattomamman värisen rouvansa kanssa. Päivän kolmas uusi laji, nro 48, haapana siellä uiskenteli. (Laitan jonkun oman kuvankin tähän kun saan lainakameran kuvat käsiini, tässä muistilapuksi itselle haapanan kuva netistä napattuna). Olihan lahdella toki muitakin lintuja, ainakin telkkiä, kurkia, erilaisia lokkeja, merimetsoja ja tietenkin lahden kiistaton valtias, merikotka korkeuksissaan. Uusista lajeista saimme kirjauksen vielä nro 49 kyhmyjoutsenesta ja nro 50 merihanhesta. Hanhia olikin liikkeellä isoja joukkoja koko viikonlopun ja saatoihan joukossa olla kanadalaisia tai valkoposkiakian, mutta tunnistusta emme tehneet.

Haapanaparisukunta, kuva netistä napattuna

Jossain välissä illemmalla, ennen odotettavissa olevaa sadetta löytyi sopivasti aikaa lähteä käymään Siipyyn lintutornilla, Fladan niemellä. Tie perille löytyi pienen harhailun jälkeen. Matkalla näkyi jo jokin pieni kahlaaja, tunnistus jäi tekemättä kun takana tuleva auto sattui paikalle (muuten tie oli tietenkin koko ajan ihan hiljianen). Pellolla näkyi myös 4-5 metsäkauriin ryhmä ruokailemassa.

Tiirasta tuli tiirailtua, että tälläkin lintutornilla oli ollut lähipäivinä huisketta, listattuja lajeja oli todella paljon. Meidän vierailumme ei osunut ihan otollisimpaan aikaan, yleisvaikutelma oli aika hiljainen. Jotain kiikaroitavaa saatiin kuitenkin: tiiroja, lokkeja ja jonkin verran vesilintuja. Ja jälleen järjestelmän zoomi laulamaan ja taas uusi laji bongattuna: nro 51 Tukkakoskelo. Aloittelevana bongarina tunnustan, että en moista lajia taida ole ennen (tietoisesti) nähnytkään. Nyt paikalla oli vain yksinäinen uros, mutta aiemmin (aamulla?) paikalla oli Tiiran mukaan nähty 168 kpl noita lintuja!
Tukkakoskelo on muuten Luontoportin mukaan "erittäin uhanalainen, rauhoitettu, riistalintu". Erikoinen kombinaatio!

Tukkakoskelo (nettikuva)

Lintutornista oli nähty lähipäivinä myös ainakin kolme viklolajia: valkoviklo, punajalkaviklo ja metsäviklo. Meidän onnistui nähdä noista viimeinen, eli siis nro 52 metsäviklo. Näin ainakin tulkitsin kuvista, sillä viklolla ei ollut punaisia jalkoja eikä se ollut valkoinenkaan.

Metsäviklo (nettikuva)

Sunnuntai

Sunnuntaiaamuna kevät näytti kunnolla luonteensa: maisema oli vitivalkoinen kun heräsimme. Pakko oli lähteä ottamaan kuvia jo ennen aamupalaa. Lopulta ajoimme myös lähelle Kasalan kalasataman lintutornille. Hiljaista oli. Lumisade oli pistänyt linnutkin hiljaiseksi. Tulihan sentään yksi uusi lajikin listalle, nro. 53 meritiira.

Tulimme takaisin mökille aamiaiselle. Siinä aamiaista syödessämme meille näyttäytyi ikkunan toisella puolella yksi ehdotomista suosikkilinnuistani, nro.54 puukiipijä.

Puuukiipijä, nettikuva

Aamupäivän jälkeen oli aika vaihtaa paikkaa, toinen kyläpaikka kutsui lahden toisella puolella. Tuoreet kalat kontissa ajoimme Riispyyn puolelle. Sää pysytteli harmaana ja lumi suli tihkussa. Jossain kohtaa päivää tapahtui kuitenkin odotettu käänne, taivaalle ilmestyi sinistä ja sää muuttui poutaiseksi (joskin edelleen oli todella viileää). Oli aika lähteä vanhalle tutulle majavajoelle!

Kasalanjoki on helmi muuten aika yksitotisessa lähiluonnossa (poislukien tietenkin meri). Seitsemisen kilometria pitkä pätkä Heikinjärvestä (Hinderträsket) mereen on mökittämätön, välillä on peltoja mutta suurimmaksi osaksi rannat ovat helppokulkuista sekametsää. Olimme täällä pari vuotta sitten Tainan kanssa yötäkin tarpin kanssa äitienpäivän aikaan, mutta majavia emme nähneet. Majavan jälkiä sen sijaan näkyy kaikkialla, järjettömän isoja haapoja ja koivuja kaadettuna virran päälle.

Tällä kertaa ajoimme suoraan joen yläjuoksulle, ajatuksena päästä tiirailemaan Heikinjärven ruohottuneita rantoja. Tuoreita kaadettuja puita oli siellä täällä, isoimmat todella järeitä. Kuljimme aluksi joen vasenta reunaa, Isolato-nimisen peltoaukean viertä. Pellon päässä tuli kuitenkin vastaan niin isot ojat, että hyppäämällä ei yli päässyt. Siispä uusi yritys, takaisin lähtöpisteeseen ja sitten joen oikeaa puolta. Täältä löytyikin metsäkoneen ura, joka vei lähes Heikinjärven rantaan asti.

Suupohjan lintutieteellisen yhdistyksen sivuilla Heikinjärveen liittyvä Storsjöträsket mainitaan Kristiinankaupungin parhaana sisämään lintuvetenä ja Heikinjärvi kuulemma on yölaulajien suosiossa. Kenties joskus tänne rantakoivikkoon yölaulajia kuuntelamaan?

Viileää kevättä. Kyntöpellon päällä töyhtöhyyppiä kisailemassa.

Jyrsijät työssään!

uutta ja vanhaa tukkia

Pesän varatie (?) vedenpinnan yläpuolella jokipenkassa.

Konkelo

Rannan kasat, pesät

Hain vähän lisätietoa asiaan, joka Kasalanjoella on itseäni ihmetyttänyt: TV-ohjelmissa majavat rakentavat kekomaiset pesänsä veden keskelle, padon taakse. Tällä joella ei ole tällaisia pesiä eikä patoakaan. Vastaus on yksinkertanen: padot ovat sitä varten, että pesän suuaukko jää veden alle. Silloin kun vettä on tarpeeksi aina, kuten tässä tapauksessa, pato on tarpeeton ja pesä kaivetaan yksinkertaisesti suoraan rantapenkkaan, suuaukko veden pinnan alapuolelle.

Isoladon iso lato

Koivu itkee mahlaa

Mystinen metsätyömies on paikantanut kuusikon ainoan koivun

Heikijärveä tähystämässä. Joutseen pesä kiikarissa.

Heikinjärven kosteikkoa

Kotimatkalla mökille sattui vielä yksi erikoinen tapaaminen. Metsätietä ajaessa muut huusivat, että tien vieressä puussa istuu viirupöllö. Auto ehti hämmästelyn aikana vieriä linnun ohitse. Tiirailimme niska kipeänä alle kymmenen metrin päässä olevaa lintua, kun se yhtäkkiä lehahti siivilleen. Pää, joka oli levännyt syvällä hartioiden välissä oli hämännyt meitä. Nyt kun se levitti siipensä ja näytti koukkunokkaisen päänsä, tunnistimme heti pedon. Valkomusta iso lintu, sehän oli nro 55 sääksi ! Refleksit olivat jälleen sen verran hitaat, että kuva jäi ottamatta.

Kalasääksi oksalla (nettikuva)

Eikä siinä kaikki, lintu näytti meille vielä toisenkin kerran itsensä, mutta ihan eri ympäristössä eli mökkipihalla reissun jälkeen kylpypaljussa istuskellessamme! Tuplabongaus!

Koska ilta oli selkeä ja kevätäänet kiivaat, en malttanut olla käyttämättä tilaisuutta yöpyä pihalla. Tontin parhaat puut olivat heti sisäänkäynnin vieressä, joten virittelin maton terassille. Tuuli aika navakasti, mutta en halunnut peittää näkyvyyttä, joten virittelin tarpin pystysuuntaan tuuliseinäksi. Ihan kokonaan se ei tuulta blokannut, joten käärin pään ympärille vähän ylimääräistä kangasta "tuulitunneliksi" suojaamaan kasvoja tuulelta.

Ilta oli täynnä pikkulintujen liverrystä, mutta niin oli kyllä aamukin. Heti kun vähänkin valkeni (eikä kovin pimeää tullut laisinkaan) alkoi melkomoinen konsertti. Rastaita, tiaisia, punarinta jne. Mukavaa! Yksi vähän mystinenkin ääni minut pimeimpään aikaan herätti: outo matala surina, joka vaihtoi paikkaa nopeasti (ikäänkuin siivillä eri puolelle pihaa. Se kävi välillä lähelläkin, mutta riippumaton liepeet estivät näkyvyyden ja kun nousin ylös, ääni hävisi. Mikähän kumma oli kyseessä? En tunnistanut lintujen äänistä moista, kehrääjänkin ääni on paljon karkeampi ja kovempi. Toisaalta yöllä asteet kävivät pakkasenkin puolella, joten kimalainen tai vastaava ei heti tule mieleen. Yöllinen suristelija jää toistaiseksi selvittämättömien tapausten joukkoon.

Terassiriipuntaa

Maanantai

Maanantaiaamu valkeni kauniina, joskin melko viileänä. Laittelimme mökkiä lähtökuntoon rauhalliseen tahtiin. Pakkasimme reppuun lounastarpeet ja starttasimme vileä yhteen uuteen retkipaikkaan: Isojoen Mustasaarenkeitaan luontopolulle.

Mustasaarenkeidas on osa isompaa soidensuojeualueiden kokonaisuutta, joka levittäytyy laajalle alueelle Isojoen, Siikaisten ja Honkajoen rajamaille. Alueeseen kuuluu kymmenkunta erillistä suurta suota ja lukuisia pienempiä soita. Suojelualueiden kokonaispinta-ala on yli 57 km2, eli se on pinta-alaltaan suurempi kuin esimerkiksi Seitsemisen (45,5km2) tai Helvetinjärven (n.50km2) kansallispuisto. Kolme vuotta sitten maaliskuun ja huhtikuun taitteessa kuljimme Tainan kanssa alueen koillisosissa Honkajoelta Siikaisiin ja olimme yötä Katselmakallion laavulla. Kunhan tästä ehtii, niin pitäisi kulkea myös täältä Mustasaarenkeitaan kohdalta samalle paikalle. Siitä saisi mukavan päivän hiihtoreissun, miksei kävelynkin jos lumi- ja jäätilanne sen sallii.

Tällä kertaa oli siis tarjoitus vain kiertää koko suvun voimin tuo pieni 1,3 km luontopolku lintutornille ja takaisin. Polku on erittäin sopiva vähän huonojalkaisellekin, sillä polku on tasainen ja pitkostuksetkin on tehty liikuntaesteisille sopivasti. Itse asiassa myös lintutornin alimmalle tasolle pääsee vaikka pyörätuolilla. Lintutornilla söimme lounaan tarpin suojatessa navakalta viimalta. Lintuja ei kylläkään juurikaan näkynyt, laulujoutsenta lukuun ottamatta. Toisella kertaa sitten, lenkki oli kyllä mukava ilmankin.

Laitan loppuun vielä kuvan Kyynärjärven lintutornilta Kankaanpäästä, jossa poikkesimme paluumatkalla Tampereelle. Torni oli sen verran kaukana, että meidän pikku kiikarilla ei kyllä tunnistuksesta tullut mitään. MItä ilmeisemmin harmaat vesilinnut (yli 100 kpl) olivat metsähanhia, mutta olisi siellä ollut vaikka mitä, jos olisi kunnolla näkynyt. Mahtava määrä lintuja pienellä järvellä.