#15/18 Kehrääjiä ja korvasieniä Siikakankaalla 18.-19.5.

- ja pari muuta hyvää eläinhavaintoa kaupan päälle

Tiira kertoi kehrääjien palanneen Siikakankaan maisemiin. Tuo mystinen surisija, joka jäi vuosi sitten kuulematta, kun nukuin onneni ohitse. Kehrääjä nimittäin pitää ääntä vain yöllä, joten sen kuuleminen vaatii valvomista ja oikean paikan valitsemista. Kuivien männikkökankaiden laji pesii varmasti Pirkanmaalla vain kahdessa paikassa, nimittäin Ikaalisten Vatulanharjulla ja "kotisuon" kupeessa Ruoveden Siikakankaalla.
Houkuttelin Arin seuraksi, jolloin valvominen onnistuisi helpommin jopa perjantai-iltana, työviikon päätteeksi. Olimme siis asemissa Kipilammilla hyvissä ajoin ennen kahdeksaa. Leirin pystytys sai odottaa, sillä yösijan kohdalla maassa möllötti isokokoinen korvasieni! Korvasienet olivat olleet toinen reissun motiivi, tästähän se siis lähti heti liikkeelle!

Ensimmäinen!

Päätimme tehdä pienen sienijahdin ennen leiritoimia. Toinen iso korvasieni löytyi muutaman kymmenen metrin päästä, mutta sitten olikin hiljaisempaa. Kuljimme muutaman kilometrin lenkin mitä otollisimman näköisessä maastossa, mutta saaliina oli enää pari kuivunutta sientä. Pohjoistuuli viilensi tehokkaasti ja vilu olisi tullut ilman fleeceä.
Moskulänmäen suunnasta hiekkatieltä löytyi kuollut, hännästään katkennut vaskitsa. Ensimmäinen vaskitsa, joka on tullut vastaan näissä maisemissa. Hyvä löytö, vaikka tietenkin sääli, että lisko oli kohdannut karun lopun. Miten kaikki oli käynyt, jäi arvailujen varaan, ehkäpä tappaja oli auto tai moottoripyörä?

Vaskitsa, pituus noin 30 cm

Leiriydyimme ja pistimme varovaisesti pienen nuotionkin makkaranpaistoa varten. Varovaisuus olikin tarpeen, sillä maasto oli harvinaisen toukokuun hellejakson jälkeen rutikuiva. Iltapalaa istuskellessamme aikaa kuluikin sen verran, että saatoimme lähteä kehrääjäjahtiin. Kello oli siis hieman yli kymmenen ja maisema hämärtyi varovasti.

Viritimme tarpit tuulensuojan takia puolikkaiksi seiniksi molemmin puolin riippareita.

Kauan ei meidän tarvinnut kävellä, kun kaukaa jo kuului lupaavan kuuloista ääntä. Surinaa, vaikka hallitseva ääni maisemassa oli kylläkin jostain hiekkakuoppien suunnasta kuuluva voimakas teerien pulina. Suhahduksiakin kuului, joten kamppailua siellä viriteltiin. Paikalla oli varmaan pitkälti yli toistakymmentä teertä, sen verran kovalta ääni kuulosti.
Vähän ennen sorakuoppia kuuluikin sitten jo selvästi kehrääjän ääni. Kuin jättimäinen kaskas suristelisi jossain männikössä. Pitkä, pitkä surina, joka hetkittin nousi taajuudeltaan ja palasi sitten hypnoottiseen muottiinsa. Äänittelin kännykällä ääntä, mutta iPhonen rajoitteet kävivät selväksi, eikä äänityksistä oikein hyviä tullut. Tällaiselta kehrääjä kuulostaa Tarsigerin näytteissä:

Kehrääjän surinaa

Teimme pitkän lenkin teerien ja kehrääjien perässä. Teeriä emme tietenkään onnistuneet näkemään, eivät ne niin helppoja yllätettäviä ole, äänet siirtyivät ja vaikenivat aina sopivissa kohdissa. Kehrääjiä kuului useampia, arviolta ainakin neljää eri lintua kuulimme kankaalla. Kyllä on hyvä kehrääjäpaikka tämä Siikakangas!

Kehrääjä

Hiekkakuopat

Siikakankaan yö

Kello oli yhden maissa kun pääsimme nukkumaan. Uni maistui, vähän pitkittäen sitä riitti aina yhdeksän jälkeen aamulla. Aamukastettakaan ei poikkeuksellisesti ollut, joten riipparit olivat kuivia aamulla. Asiaan kuuluvan kiireettömän aamiaisen jälkeen kävimme vielä korvasienijahtiin. Tarkastimme matkan varrelta  kolme lupaavan oloista hakkuuaukeaa, mutta melkein turhaan. Pari korvasientä löytyi lisää. Ilmiselvästi huippukuuma ja kuiva kevät oli tappanut sienien kasvuinnon. Ja säätiedotusta tutkimalla voi ennustaa, että eipä noita taida enää tänä keväänä tullakaan, sen verran kuivalta näyttää jatkossakin.

Yksi hauska tapaaminen vielä sattui ihan kämpän lähellä. Kaksi oudon pelotonta metsäjänistä tulivat ihan lähietäisyydelle kuvattavaksi. Ei mitenkään lajityypillistä toimintaa, taisivat olla tämän kevättalven poikasia, hankipoikia, jotka vielä harjoittelivat hommaa. Noissa olisi ollut ketulle helppo suupala, toivottavasti jänöt jatkossa oppivat pelkäämään muita nisäkkäitä!

Sienessä

Metsäjänis

Hyvä reissu ja paljon tavallista harvinaisempiakin havaintoja kasautui tälle kertaa, kehrääjät, vaskitsa ja metsäjänikset. Linnuista antoi merkkejä itsestään teerien lisäksi ainakin puun latvassa tähystelevät metsäkirviset, kovaääniset laulurastaat, itsepintaiset kirjosiepot, telkkäpariskunta Kilpilammilla ja iltasoidintaan lentäneet lehtokurppa, taivaanvuohi ja rantasipi. Näkyipä kämpän lintulaudalla vielä yksinäinen vihervarpunenkin.