#5/20  Luistoa ja pitoa Leivonmäellä 14.2-16.2.2020 

Perinteinen Hawu-reissu haastavassa kelissä

Perjantai 14.2.

Poikain perinteinen Hawu-reissu pidetään vuoden kylmimpänä aikana, tammi-helmikuussa. Tänä vuonna pakkasasteita oli perjantai-lauantaiyönä alimmallaan vain -6 astetta ja siitä meno vain lauhtui. Merkillistä talvea.

Trion kolmas jäsen, Mikko, jäi potemaan flunssaa kotiin. Lähdimme siis hiihtämään Akin kanssa pimeyteen perjantai-iltana kello yhdeksän maissa Leivonmäen kansallispuiston parkkipaikalta. Lunta oli Keski-Suomessa 15-20 senttiä, siis tarpeeksi. Olin unohtanut pidon ja pitokarvat kotiin, joten tunnin hiihtoreissu laavulle oli ylämaiden kohdalla haastava, pitoa ei ollut nimittäin ollenkaan. alamäet sai sitten jarrutella. Onneksi ahkiota vetävällä Akilla oli voiteluasiat paremmin kunnossa.

Laavulla olimme siis kymmenen maissa ja hetken tulistelun ja kaalipullan syönnin jälkeen kömmimme laverille yötä viettämään.

Ingstadit lähtövalmiudessa

Metsäautotiellä oli lunta saappaanvarren verran

Kaalipullat tulilla

Lauantai 14.2.

Aamiaisen jäkeen etsimme Hawu-teltalle sopivan suojaisan paikan läheisen mäennyppylän päältä. Etsiskellessämme paikaa "eksyimmekin" ensimmäistä kertaa, suunnistaminen pelkän suuntavaiston perusteella ei onnistunut. No, kuulimme useammankin palokärjen soidinruummutuksen ja käpylinnutkin olivat äänessä. Metsätiellä oli kolmen kanalintulajin jäljet, tepastelijoina pyy, teeri ja pari metsoakin.

Pystytyspuuhissa

Komea leiripaikkamme kallion päällä

Majoite pystyssä

Läksimme hiihtelemään kevyillä repuilla, lumisadekin alkoi. Pitoa löytyi nyt juuri sopivasti, kun lämpötila oli lauhtunut nollaan. Hiihdimme soita pitkin Rutajärvelle ja sitten jäätä pitkin puiston nähtävyyttä, Joutsniemen kiertämään. Jäällä oli noin 3 cm paksu jääkansi loskan päällä ja se kesti vielä juuri ja juuri sukset ja kävelynkin. Loskan alla oli sitten kyllä paksumpi jääkerros.

Jään paksuutta tarkastelemassa. Kametan linssikin on jo märkä tässä vaiheessa reissua.

Lunta tupruttaa

Joutsiniemen pää

Joutsniemen päässä söimme lounaan. Oli kyllä hyvä että tarppi oli mukana, sen alla oli lämmintä tuulensuojassa, muuten sää oli jo tässä kohden viimainen ja lunta tuprusi viistossa. Muutamia päiväretkeläisiäkin oli liikenteessä. Kävimme katsastamassa niemeen saaresta siirretyn laavun ja suuntasimme taas järveä pitkin takaisinpäin. Metsätaipaleella teimme hienon 90 asteen eksytyskuvion siltä varalta että joku seuraisi meitä (taisimme siis taas "eksyä"). Loppumatka menikin sitten jo ihan kävelyksi, päivän mittaan satanut uusi lumi tarrautui suksien pohjaan sellaisella voimalla, että hiihtäminen jäi siihen. Siinä kävellessä se aamuinen metsokaksikkokin teki ylilennon. Vuoden ensimmäinen nähty metso.

Tuulensuojassa nuudelisoppaa keittämässä

Näkyvyys heikko...

Joutsiniemen harjua ylittämässä

Kävelymiehenä

Näillä suksilla ei hiihdetä

Aika hyvin Hawu naamioituu 

Ilta kului telttaa lämmittäessä ja yleisesti laiskotellessa.

Alkuyöstä Aki poltti kätensä kamiinaan. Auts!
Harmillisen tuskallinen juttu, mutta ilmeisesti vammat ovat jo paranemassa nopean jäähdytyksen ja ensiapulaukun palovammageelin ansiosta.

Lämmitys alkamassa

Sunnuntai 16.2.

Sunnuntaina alkoi sadella (pienen yöllisen tauon jälkeen) vettä jo kahdeksan jälkeen. Olimme siis jo yhdentoista maissa takaisin autolla.

Kokonaisuutena säiden puolesta siis aika haastavakin reissu, Hawu näytti taas voimansa, kyllä kelpasi lämpimässä teltassa ilta köllötellä vaikka ulkona vihmoi ja satoi. Toivottavasti ensi vuonna siis uusiksi samoihin aikoihin ja vielä talvisemmissa ilmoissa.