#29/18  Kaulamoisella tiedustelemassa 3.11. 

Ja uiveloa bongaamassa Iidesjärvellä

Kintulammen maastot ovat olleet jo kaukaisilta ajoilta asti "meidän maita", sieniretkien ja muidenkin retkien kohde. Viime vuonna Tampereen kaupunki muutti koko ulkoilualueensa luonnonsuojelualueeksi, aiemminhan vain perinteinen Vattulan säästömetsä oli suojeltu. Samaan aikaan aluetta kehitettiin retkeilyalueena eli sinne rakennettiin merkitty polkuverkosto ja laavua ja tulipaikkoja. Tai oikeastaan noita oli jo aiemmin aloiteltu, mutta nyt ne saatiin valmiiksi.

Suhtautumiseni hankkeeseen on ollut, myönnetään ristiriitainen: pitkällä tähtäyksellä alueen luontoarvot vahvistuvat, kun metsä pääsee talouskäytön ulkopuolelle. Toisaalta taas polkuverkoston ja rakenteiden rakentaminen on aikaansaanut sen, että entinen hiljainen metsäalue on nyt kokenut melkoisen yleisöryntäyksen. Tässä kohden yksityinen etuni saa väistyä, sillä onhan noita muita hyviä retkipaikkoja tiedossa, tosin ei yhtä lähellä.

Ajattelin, että marraskuun vesitihkuinen sää olisi sopivan rauhallinen hetki pienelle tidusteluretkelle. Muut alueen rakenteet katselin viime joulun aikana hiihtäen ja kävellen, mutta yksinäinen polunpää, Kaulamoisen tulipaikka oli käymättä näin uuden ajan aikana. Tuollahan sijaitsee muuten yksi geokätköistäni, jotka asettelimme Arin kanssa paikalleen lumikenkäkierroksella yli viisi vuotta sitten.  Ajatuksena nimittäin on, että joku talven retkiöistä voisi viettää Kaulamoisen tulipaikalla, mikäli puuhuolto olisi paikalle alkanut.

Ennen kuin ehdon lauantaina lähteä reissuun, sain vihjetekstarin Hannulta: Uiveloita Iidestornilla. Hitsi, uiveloa ei ole tullut vielä koskaan nähtyä, joten pieni kaarros matkan varrelle oli perusteltu. Ja siellähän nuo uiskentelivat kiikarointimatkan päässä lintutornilta. Komeita lintuja, vaikka soidinpukuinen uros, se kaikin komein puku, jäikin näkemättä. Lisätään tähän vielä, että syyskuun Skaftungin reissulla kaarroimme paluumatkalla Skaftungin Hamnfjärden lintutornin kautta ja olimme melkein varmoja että järvellä oli parvi uiveloita mutta vain melkein. Silloin jäi siis laji kirjaamatta vuoden lintulistaan, nyt sen kirjasin ja järjestysnumero on 138.

Kolme kertaa uivelo

Kun kaarroin Vattulan parkkipaikalle, niin yllätys oli melkoinen kun se oli täynnä autoja (tosin siihen mahtuu vain seitsemän autoa). Puomi oli auki joten ajoin Kortejärven tilan pihaan ja eikös vain sekin ollut piukassa autoja (laskin 25 kpl). Jo on! Myöhemmin selvisi, että käynnissä oli Suomen Ladun Kolbman tapaaminen, joka tietty olisi voinut minulle olla muutenkin selvää, kun kerran ko. seuraan kuulun... En ole mikään "seuraihminen", joten ilmoitus oli mennyt ohi silmien.

Sen verran yksinmurjottajan vikaa minussa on, että päätin olla näkemättä mahdollisimman monta kanssaseuralaistani matkalla Kaulamoiselle. Hyppäsin heti parkkipaikalta polkujen ulkopuolelle ja suuntasin suoraan Kaulamoiselle metsiä pitkin. Etenemistä kyllä hidasti eteen tulleet suppilovahverot, jotka pakottivat noukkimaan itsensä.

Metsässä oli kosteaa, hiljaista ja hämärää. Kameran asa-luvut olivat useita tuhansia vaikka kello oli puolipäivä. Kävelin parin polun yli ja lähdin sitten seuraamaan Kaulamoisen polkua pari ihmistä näkyi kauempana. Kaulamoiselle johtava pistopolku oli yllättävän selkeä ja käytetyn näköinen. Polku meni kyllä kivassa sammaleisessa metsässä pienen korpisuon laitaa. Perillä odotti uutuuttaan hohtava puuvaja. Sisällä oli tuliterä Fiskars ja paljon puita. Sen puolesta talviyö onnistuisi täällä mainiosti.

Nuotiopaikalta kuului ihmisääniä. Menin ruokailemaan sivummalle ja jatkoin matkaa polkujen ulkopuolelle. Kiersin Kaulamoisen päähän ja nousin Kolunvuorelle kaysomaan näkyisikö maisemia. Eipä näkynyt, pusikkoa oli sen verran. Kolunvuorelta oikaisin mökkitielle ja sitten sitä myöten takaisin merkityille poluille. Ihmisiä alkoi näkyä saman tien kun tulin keltaisten polkumerkkien alueelle. Aluella oli tosiaan käyttöä, Kirkkolaavullakin tulisteltiin ja vastaan tuli kävelijöitä. Kortelahden tiellä oli melkein ruuhkaa. Suoriuduin Kortelahden tilalle ja poistuin hieman viisaampana paikalta. Jos rauhaa hakee, niin tänne kannattenee  tulla yöretkelle vasta kunnon pakkasilla. Katsotaan!

Kääpä

Kaulamoisen polkua

Kaulamoisen tuliterä puuvaja

Mökkitien varressa oli kaksikin varpuspöllön pönttöä

Iidesjärven rannan tilhiparvi

Iidesjärven rannan pyrstötiainen. Taas tavattiin, jo kolmas kerta tänä syksynä!

Täällä tarkkalen minä!

Fasaanikukkokin tuli Iidesjärven lintutornille tarkkailemaan

Kintulammen reitit punaisella, oma polku violetti.