#21/18  Norja, Saltfjellet 27.7- 3.8, OSA 3

Päivä 5: Bjøllåga - Sundvatnet, suurilta järviltä pienille

Viides retkipäivä oli suunniteltu eräänlaiseksi siirtymätaipaleeksi: olimme kulkeneet eteläisemmän ja pohjoisemman Bjølvatnetin välin ennenkin, joten maisemallisesti uutta ei ollut odotettavissa. Järvien kalastusta ei silti ollut aikomusta ohittaa, olihan edellisellä reissulla Nordne Bjøllvatnet antanut reissun isoimman raudun. Hannu ja Ellu olivat sen Bjøllvasstuan veneen kanssa uistelleet.

Matka olisi suhteellisen pitkä, mutta kuitenkin helppokulkuinen, joten mitään varsinaista kiirettä ei ollut. Lähestyimme siis Nordne Bjöllvatnetia jokivartta pitkin kalastellen.

Aamumaisema

Leirin purkua aamun auringossa

Ohitimme Midvasstuan tällä kertaa jokivarren kautta poikkeamatta 

Bonsai

Bjøllågan lompoloita. Tässä kohden tiemme erkanivat hetkeksi.

Kalastelua särkällä

Taina ja jättirautu

Hannu ja Ellu löysivät joen lompolosta paremman kalapaikan ja jäivät vielä heittelemään, kun me Tainana kanssa jatkoimme jo eteenpäin. Treffit sovittiin Nordna Bjøllvatnetin eteläpäähän. Siellä me puolestaan yritimme kalaonneamme. Hannu ja Ellu taisivat voittaa sillä(kin) kertaa, useampi pieni rautu nousi joesta.

Yllätykseksemme löysimme järven eteläpäästä karttaan merkitsemättömän nausteen eli venevajan. Vajan ovi oli kiinni tutun näköisellä lukolla...kyllä tuohan oli DNT:n lukko! Kokeilimme siis mukanamme olevaa (kiitos Tainan!) lukkoa ja kyllä, sehän sopi lukkoon. Sisällä vajassa oli täysin varusteltu, Suomessa valmistettu soutuvene pelastusliiveineen kaikkineen. Aikamoista palvelua.

Emme työntäneet venette vesillä, jäimme odottelemaan loppujoukkoa, joka pienten kommellusten jälkeen saapuikin paikalle. Päätettiin tehdä lounasta ja kalastella järvellä. Vene jäi kuitenkin kokeilematta tällä kertaa, eikä kalakaan syönyt.

Joen niska järveltä katsoessa

Yllätysvaja

Täydellinen veneilypaketti

DNT:n ihmeavain

Nordne Bjøllvatnet on iso järvi, lounaspaikasta järven pohjoispään tuvalle, Bjøllvasstualle on 6,5 kilometria. Matka kuljetaan kuitenkin korkeuskäyrien suuntaisesti, joten se on hyväkulkuista puutonta tunturiylänköä. Matkan varrella pidimme tauon vasta järven lennätintuvalla. Tässä kohden Hannu käytti tilaisuutta ja kävi heittelemässä rannalta. Iso rautu oli kiinni muutaman heiton jälkeen, mutta kuinka ollakaan, pääsi sitten rantavedessä irti. Eivät ole helppoja nämä rautuvedet! Myöhemmin kuulimme, että juuri kivituvan kohta on erityisen otollinen kalapaikka järvessä.

Nordne Bjøllvatnet

Porrastetut putoukset

Pölyinen kivitupa

Rastaan pesä?

Kun lähestyimme Bjøllvasstuaa, Taina sanoi, että ihan niin kuin tuvan terassilla olisi poro. Sanoin, että harmaa piste on varmaankin penkki tai joku muu rakennelma. Mutta kun pääsimme vhän lähemmäs, niin jo vain, porohan siellä terassilla jökötti kuin patsas ja märehti ruohoa. Tuvalla oli norjalaisperhe, joka vakuutti, että "hun är snäll" ja kehoitti vapaasti käyttämään tupaa vaikka terassi olikin miehitetty!

Ajattelimme kuitenkin vielä jatkaa matkaa tuvalta eteenpäin, joten lounaat tehtiin terassilla. Itse kävin viel (turhaan) viskomassa viehettä järvessä. Sillä aikaa Petteri - kuten poroa tuttavallisemmin nimitimme - oli kuulemma tehnyt tuijotus, kopsuttelu ja loikkanäytöksen ruuan laittajille. Kunnioitusta herättävän kokoiset samettipintaiset sarvet Petterillä ainakin oli. Hannu ja Ellu kävivät vielä veneellä kokeilemassa kalaa, tällä kertaa ei napannut. Norjalaisilla oli  komean punalihaista rautua perkuupöydällä.

Bjøllvasstua

Kukas se siellä terassilla mököttää?

Onko vähän väkinäinen hymy?

Komeat sarvet Petterillä!

Hannu ja Ellu vesillä

Bjøllvasstua

Edelliseltä Saltfjellen reissulta oli jäänyt mieleen uskomattoan hienot kalavedet pienillä Sundvatnetin vesillä ylempänä tunturissa. Koska järvet olivat vain tunturin toisella puolella muutamien kilometrien päässä, päätimme jatkaa vielä matkaa. Nousimme jyrkästi ylös Bjøllvatnetin laaksosta. Taivaalle kerääntyi tummia pilviä ja pian alkoi tihkuttaa vettä. Jossain vaiheessa matkaa tihku yltyi sateeksi. Loppujen lopuksi satoi ihan kunnolla tuulen kanssa.
Saavuimme Sundvatnetin järvien ryppäälle huonossa säässä. Tulipahan sitten harjoiteltua pitkästä aikaa myös teltan pystytystä sateessa ja hyvinhän se onnistuikin.

Up up and go!

Bjøllavatnet jää taakse

Iltamaisemaa. Svartisenin huiput näkyvät.

Matkalle osui hieno lähde, jonka vesi oli jääkylmää, toisin kuin muissa puroissa.

Todistusaineistoa hevosista

Märkää

Sateen suojassa kokkailua

Sade laantui ja loppui lopulta iltaruokaa tehdessä. Ilta oli näyttävä, kun lumihuippuiset vuoret piirtyivät verenpunaista ja oranssia taivasta vasten. Ilta-auringossa oli mukava kalastella ja uusi sananlasku "Sundvatten ei petä koskaan" piti taas paikkansa. Retken mukavimmat taimenet nousivat täältä.

Pientä iltapalaa

Illaksi nousi tuuli navakoitui entisestään. Tuin teltan ylimääräisillä haruksilla kävelysauvojen kautta maihin ja nostin kaikkien helmojen ja kiilojen päälle kivet. Aikamoinen läpätys ja tutina kävi kuitenkin teltassa koko yön. Kuuntelin aikani teltan elämöintiä, mutta jossain vaiheessa sitten vaan oli uskottava, että kai se pysyy paikoillaan ja nukahdin.

Myrskypystytys

Päivä 6: Sundvatnet - Hess Hompan: kaloja, ukkosta ja kivierämaa

Aamu valkeni tuulisena mutta kauniina. Enää ei ollut kuitenkaan myrskyn merkkejä, vaan lämmin etelätuuli tuntui pelkästään mukavalta. Vaikka edellisenä päivänä oli tullut hyvin kalaa, niin tuoreen kalan tilanne rinkassa oli hälyyttävä. Koska suunniteltu päivämatka oli lyhyehkö, päätettiin aamupäivä käyttää jälleen kerran kalastukseen. Teimme kevyillä repuilla retken Sundvatnetin muille pienille järville. Viime reissusta oli jäänyt mieleen erityisesti itse Sundvatnet, Sunttivesi, jonka isot taimenet iskivät aina samassa paikassa, kapeikossa kaislikon kohdalla. Taisin saada taaskin hyvän kokoisen taimenen samasta paikkaa, mutta muuten yöpymisjärvi veti pidemmän korren kalan runsaudessa.

Sundvatnetin maisemaa

Kapustarinta

Kapusta tässäkin

Riekonsulkia?

Tuulipystytetty tarppi

Sitten olikin aika sanoa hyvästit kala-aitalle ja suunnata takaisin Bjøllvatnetin suuntaan. Ylhäällä tunturissa meidät yllätti sadekuuro, ensimmäinen mutta ei viimeinen tänään.

Kielekkeen suojassa

Sataa!

Sen sijaan, että olisimme laskeutuneet tunturin satulasta takaisin Bjøllvasstualle, otimme oikotien suoraan Hess Hompanille. Rinteessä kulkikin suoranainen valtatie, joka oikaisi mukavasti jänkäisen järven pään ohitse.

Näkymä "highwaylta" järvelle

Aikamoista kivityötä!

Lounaspaikaksi haimme suojaa ja löysimme  sulamisvesiuoman, joka hiljensi tuulen vaikutusta. Lisäksi järven suunnasta lähestyi kovalla vauhdilla tumma pilviseinä. Etäämpänä jylisi jo ukkonenkin. Saimme tarpit viritettyä suojaksi, kun alkoi satelemaan. Ensin ohimenevä kuuro, mutta sitten tuulen kanssa oikein kunnon sade. Sade muuttui rankkasateeksi ja rankkasade vielä asteen verran rankemmaksi sateeksi. Tarppiviritys piti meidät kuivana ja ukkonenkaan ei onneksi osunut ihan kohdalle.

Mitähän tämä lupaa?

Itämainen kalanuudelikeitto, uutuusruoka

Kunnon sade

Sade meni ohi, lounasajan ajoitus osui nappiin. Pääsimme jatkamaan.

Nousimme ylöspäin ja Bjøllvatnet jäi taakse. Saavuimme oikeaan harmaaseen kivierämaahan. Kasvillisuus oli lähinnä kivien välissä olevaa ruohikkoa, muuten maisema oli tasavärinen kuin kuussa. Karuudessaan hienoa maisemaa.

Bjøllvatnet alkaa jäämään taakse

Jään ja lumen tasoittamaa nupulakivikatua

Kiviä. Maasto oli kyllä ihan hyväkulkuista.

Lisää kiviä...

Saavuimme Hess Hompanille. Kartasta ei ollut ihan päässyt käsitykseen alueen luonteesta. Järvien ketju putosi portaittain kohti Hesshopvatnetia. Kiviä ja kallioita riittämiin. Telttapaikan etsimiseen käytimme aikaa, sillä mahdollinen kova tuuli oli otettava huomioon ja nyt tuuli kävi juuri kallioharjanteiden suuntaisesti eli tuulensuojaa oli vähän vaikeampi löytää. Lopulta yhden harjanteen päästä löytyi kallionnyppylä, jonka takaa löytyi jopa juuri ja juuri tasainen ruohopläntti kahdelle teltalle. Aika hieno leiripaikka kyllä, molemmin puolin vettä ja avaraa maisemaa.

Hesshompvatnet loistaa laaksonpainanteen päässä.

Hess Hompanin kivistä maisemaa

Siellä täällä oli sulamisjälkiä, täällä lumi asuu kauan

Suojaista telttapaikkaa etsimässä

Löytyi tuulensuoja....

...eikä yhtään hullumman näköisestä paikasta

Asetuimme taloksi ja suuntasimme vielä - ylläty yllätys - iltakalaan. Monet lompoloista olivat matalia ja vähäkalaisen oloisia. Naiset lähtivät nukkumaan, me kiersimme Hannun kanssa vielä pidemmän lenkin.  Istuimme mäen penkalla pitkään ja seurasimme kivitaskuperheen touhuilua. Sieltä näkyi myös kun "Ylälompoloksi" nimeämästämme vedessä tuikki. Matalasta vedestä nousi muutamia pieniä taimenia aamupalaksi. Lompololla törmäsimme myös tyllin poikasiin, jotka nuoruuden hölmöyksissään eivät osanneet meitä oikein pelätä.

Kalaan, kalaan...

Ylälompolossa tuikkii

Sumua alkaa kehittymään

Tyllinpoika

Ilta alkoi jo muuttua yöksi kun palasimme leiriin. Teltat verhoutuivat sumuun, joka nousi yhtäkkiä melkein läpitunkemattomaksi. Sumussa ei olisi ollut mukava suunnistaa. Nyt tehtäväksi jäi vain painua pehkuihin pitkän päivän päätteeksi. Aamulla sää olikin sitten taas ihan toisenlainen.