#27/18  Syysmuuttoa ja sieniä Orivedellä 13.-14.10.

Lintujen tarkkailua, retkeilyä nevalla ja Hyytiälän vanha metsä

Lauantai 13.10 Hirtopohja ja Siikaneva

Ennätyksellisen lämpimät lokakuun päivät pakottivat ulos. Tainalla oli lauantai-illalla menoja, lähdin siis itsekseni reissuun. Matkalla Siikanevalle kävin katsomassa Hirtolahden lintulahtea Orivedellä. Kevättulvien aikaan matka tyssäsi korkean veden takia ja lahtea rajaavan Kullanpään suojeltu niemi jäi kulkematta, sinne oli nyt mieli. Kurvasin ensin lintutornille. Eipä näkynyt elämää, maisema oli syksyisen utuinen. Joutsenjoukko sentään teki ohilennon kovasti kaakattaen.

Lintutornista näkyi vain harmaata maisemaa ja joutsenet

Ajattelin, että kävelen rantoja myöten Kullanpään niemeen. Jonkun aikaa ehdin jo syksyisen keltaisessa metsässä kulkea kun edestäpäin, pellon ja metsän rajasta kuului vihellys ja haulikon laukaus. Olisiko ollut pyyjahti käynnissä. Kun laukauksia tuli vielä kaksi menosuunnasta, niin luovuin suunnitelmasta. Mennään nyt sitten sinne niemeen joskus rauhallisemmalla ajalla.

Suuntasin sitten Siikanevalle. Poikkesin lukemaan kämppäkirjan ja kävelin vähän kankaan suunnassa, kun kirjan mukaan siellä oli Sampsa nähnyt ukkometson pariin otteeseen. En nähnyt minä, joten siirryin sitten eteenpäin. Auton jätin Rutajärven tien varteen ja oikaisin rauhoitusalueen kaistaletta pitkin nevan rantaan. Kiireettä kuuntelin ja katselin josko hippiäinen tai hömötiainen olisi halunnut itseään kuvattavan. Arkoja olivat, eivät tulleet. Keittelin lounaan sammalmättäällä.

Kuljeskelin aina Tulisaareen saakka, tuttuun leiripaikkaan. Laitoin leirin pystyyn illan jo hämärtyessä. Tikka takoi vieressä, otin siitä pari hämärän kuvaa ja kuvasin myös auringonlaskua. Uudella kameralla niistä tulikin paljon parempia kuin entisellä pelillä. Sitten olikin jo aika mennä tuutimaan puiden väliin.

Keltainen keltaisella

Hämärtyvää nevaa

Pitkospuut Tulisaareen

Iltatikka

Iltarusko Siikanevalla

Sunnuntai 14.10 Onnistaipaleen pellot, Hyytiälän takamaat

Heräsin auringon kanssa. Eipä ollut syysaamun sumua, joten kuvaukset jäivät lyhkäisiksi. Muutenkin laitoin leirin kasaan kellon kanssa, sillä tarkoitus oli ehtiä hakemaan Taina Orivedeltä bussipysäkiltä ennen yhtätoista. Kun autollekin oli paluumatka umpimetsää, niin läksin matkaan ajoissa.

Tuttu leiripaikka tulisaaressa

Aamun kajoa

Tulisaaren sammalmättäät aamun valossa

Ajoitus meni nappiin, olin pysäkillä ajoissa. Tarkoituksemme oli mennä katsastamaan kehnon sienivuoden jatkoksi ihan uusia maastoja Hyytiälän takana. Olin katsellut paikkatietokartasta täyskokoista kuusikkoa ja sieltä sitä löytyisi. Emme kuitenkaan ehtineet kuin Onnistaipaleen tienhaarna kohdalle, kun auto oli pakko ajaa sivutielle. Aamupäivän auringossa pellolla kiilsi valkoisia maamerkkejä. Eikä siinä kaikki, joutsenten lisäksi paikalle kokoontui myös hanhia! Jäimme innoissamme seurailemaan kokoontumista. Vähän väliä paikalle lensi uusia porukoita, punajalkaisia harmaita metsähanhia ja ruskeampia, valkoposkisia kanadanhanhia. Olipa hieno kohtaaminen!

Metsähanhia

Metsähanhien laskukiito, takana kanadanhanhia

Joutseniakin meni ja tuli

Kanadalaisia

Jätimme vastahakoisesti kiikaroinnin ja kuvaamisen ja suunnistimme eteenpäin. Auto jätettiin ihan uusille kulmille, muutamia kilometrejä Hyytiälän metsäasemasta linnuntietä pohjoiseen. En tiedä mikä kylän nimi on, mutta Talo-Mäkelän lehmälaitumen ohi ajoimme ja jätimme auton metsätien päähän. Nälkä jo kurni, joten ihan ensimmäiseksi valmistimme lounaan kallion päällä olevalla laavulla. Laavu oli varmaan Mäkelän lomakylän päiväretkikohde, ei se ainakaan Metsähallitukselle kuulunut (mutta oli kyllä merkitty peruskarttaan, eli ei ollut yksityinen).

Talo-Mäkelän lehmät

Laavulounaalla

Ehdimme kävellä vain muutaman sata metriä laavulta mukavassa sekametsässä, kun tärppäsi. Suppilovahveroita ja oikein kunnolla . Koppa tuli heti alkumatkasta painavaksi.

Jatkoimme matkaa metsiä pitkin kohti etelää. Hirvikärpäsiä oli ilahduttavan maltillisesti, mutta niin olivat kateissa kyllä sienetkin. Tyhjää kävelimme kilomeri tolkulla. Vasta kun saavuimme Hyytiälän Kuivajärven rantametsään alkoi tapahtua. Metsätyyppi vaihtui kuin vetsellä leikaten, rannan suuntainen metsänkaistale oli mitä valloittavin vanha metsä: isoja petäjiä, tuuheita jättikuusia, paksua sammalta ja välissä elävyttä lisäämässä lehtipuita. Ja sieltähän niitä suppiloita taas löytyi, lähes etsimättä. Nämä olivat uutta satoa, pieniä terhakkoja patukoita joita keräsimme varta vasten joulun sienisäilykettä varten.Nam!

Hyytiälän vanhan metsän portti, polku sukeltaa petäjikköön

Näistä sitten kanelin ja inkiväärin kanssa juhlaherkkua!

Kahvitauko pidettiin kalevalaisissa maisemissa järveen laskevan kallionjyrkänteen laella. Komeat kalliot ja komeat maisemat. Niin komeat, että tänne tullaan vielä uudestaan, päätimme. Nyt jäi puolet metsästä vielä näkemättä, kun suuntasimme järven rannan polkua pitkin kohti luodetta ja maantietä. Yksi hienonhieno kohtaaminen meillä vielä oli. Rannan tuntuman keltalehtisessä koivikossa sirkutti ja viserteli iloisesti lauma pitkäpyrstöisiä pikkulintuja. Parvi pyrstötiaisia! Iloiset lumipallot lensivät levottomana koivusta toiseen, valokuvaaminen oli vaikeaa! Mutta kun oikein yritti ja tiirasi, sain kuin sainkin pari kohtuullista valokuvaa.
Lumipalloista tuli niin hyvälle mielen, että loppumatka sujuikin kevyesti. Kuvasin vielä matkalla haavanlehden, jonka Taina huomasi soratien sivussa. Ihmeellinen optinen harha, kun lehden kastepisarat kimaltelivat auringossa kuin kirkkain kulta! Tien keltainen pöly siinä sekoittui veteen loistokkain seurauksin. Hanhia, suppilovahveroita ja pyrstötiaisia, hyvä oli viikonloppuretken saldo!

Kuivajärven komeaa jyrkännerantaa

Helle hellii. T-paitakelit lokakuussa

Pyrstikset!

Kultaa haavanlehdellä!

Naavakuusia

Keltasirkku Talo-Mäkelän pellon laidalta

#26/18  Selkämeren saarilla 28.-30.9.

Juhlareissun kohteina Trutklobbarna ja Domarklobbarna Kristiinankaupungissa

Perjantai28.10 matkapäivä ja lauantai 29.10. Trutklobbarna

Kuulin keväällä Hämeenkyrön lintutornilla, että Skaftungissa toimii linturetkiä ja -kursseja järjestävä yhden miehen yritys, Skaftung Nature. Otin yhteyttä Kari Korhoseen ja sovin, että hän ajaisi retkiporukan johonkin Skaftungin edustan saarelle yöretkeilemään syyskuun lopulla. Retkestä tulisi samalla meikäläisen merkkipäivän juhlaretki. Retkiporukaksi tiivistyi kuuden hengen seurue, kun muutama kaveri joutui valitettavasti jäämään pois erilaisten esteiden vuoksi.

Liikkeelle lähdettiin juhlavasti luokkaretkihengessä yhteiskuljetuksella Arin pirssillä. Matka suunniteltiin strategisesti Porin kautta ja bongasimme suunnitelman mukaan Porin tunnuslinnut, mustavarikset ohitustien liittymässä. Tallensin yönmustan komistuksen muistikortille.

Porin tunnuslintu, joita ei niin monessa paikassa pesikään

Yövyimme perjantain ja lauantain välisen yön Kasalassa Ilkan mökillä saunoen ja syöden. Herätys oli aikaisin, sillä olin sopinut tapaamisen Kari Korhosen kanssa Skaftungin kalasatamaan kello 7.40, hieman auringonnousun jälkeen. Kari oli jo sitä ennen käynyt heittämässä helsingiläisiä lintuharrastajia toiseen saareen ja odotti meitä fiskarillaan laiturilla. Pääsimme lähtemään kauniiseen syysaamuun taivaanrannan vielä hieman punertaessa aamuruskoa.

Skaftung fiskehamn

Idgrundin läpi oli 1970-luvulla kaivettu kanava

Alunperin suunnitelmissa oli yöpyä kaukaisella Torngrundilla, mutta illaksi luvattu kova tuuli sai vaihtamaan suunnitelmia ja hyvä niin. Trutklobbarnillekin rantautuminen oli oma temppunsa paatin pohjaa raapivan kivikon takia. Torngrundilla olisi tullut sitten vietettyä varmaan vähän pidempikin tovi kuin pelkkä viikonloppu...

Tuskin olimme saaneet paatin kiinni kun jo näytös alkoi: piekana näyttäytyi ihan lähietäisyydeltä, harmi että kameramiehen asetukset olivat vielä päin honkia, joten kuva ei ole kummoinen. Pikkulintuja saalistava ampuhaukkin ilmestyi melkein heti maisemiin, Kari sen tietty heti tunnisti. Ihmeellinen on tuo lintumiesten lajitunnistustaito, sen tulisimme vielä oppimaan. Kari jätti meille pyytämättä pari kaukoputkea lainaan ja lähti saaresta: olimme omillamme autiolla saarella....

Piekana kuvan alareunassa

Kalakunnan maja aamuvalossa

Varpushaukka toimessa

Taina lisää pihapuuhun lintujen ruokaa; antimet tyhjenivät nopeasti tiaisten toimesta

Rantaheinikkoa

Viikonlopun ohjelma oli yksinkertainen: majoittuminen, ruuan syönti, lepo ja tietenkin kokopäiväinen lintujen tarkkailu. Trutklobbarna osoittautui aivan kerta kaikkiaan mainioksi saareksi sisäsaariston ja ulkomeren rajalla. Saarella oli vähän kaikkea, heinikkoa, liete, männikköä ja kalliota.  Kalastuskunnan kalamaja oli hiljan kunnostettu ja tarjosi suojaa säältä. Tosin käytimme sitä vasta illalla kun sade ja tuuli yltyi ja pimeä laskeutui. Yöllä tuuli puhalsi 17 m/s ja puuskissa 19 m/s, melkein myrskytuulen lukemissa siis käytiin. Saarella oli oli kuitenkin mukavaa, tarkkailtavaa löytyi ja lajilista karttui ihan uusillakin lajeilla kuten punakuiri, suosirri ja em mainitut piekana ja amapuhaukka. Annan kuvien puhua puolestaan ja palataan tarinointiin sunnuntaina...

Avomeren puoleista rantaa

Keltaista kultaa

Varpushaukka taas

Pohjoispään heinikkoa

Isokoskeloita lennossa

Lintumiehet

Heinäsorsia näkyi viikonlopun aikana vain muutama

Iso osa muuttavista vesilinnuista oli telkkiä

Isokoskeloita

Tankkaustauko

Merikotka numero 1 kävi lähietäisyydellä

Tuuli nousee...

Leiri laitettiin pystyyn hyvissä ajoin männikön suojaan

Punakuiri tepastelee

...ja lennossa

Suosirrit

Punakuiri ja suosirrit yhteiskuvassa. Kokoero on melkoinen.

Myrsky nosti rakkolevää ja toi sitä koko ajan lisää rantaan

Missä kapustarinta? Hyvä suojaväri, eikö vain?

Nuori kapustarinta, mahan mustaa "kapustaa" ei vielä näy

Ruokatauolla tuulen suojassa

Aahhahhha...!

Kalastuskunnan mökissä pidettiin illalla sadetta ja nautittiin antimia

Lauantai 30.10. Trutklobbarna ja Domarklobbarna

Eihän näissä maisemissa mlttanut nukkua vaan ylhäällä oltiin jo ennen aurinkoa. Ennen aamiaista oli pakko tähyillä heräävää linnustoa. Kello 7 maissa saapui sitten Kari asiakkaineen samaan puuhaan. Kolme helsinkiläistä kovan luokan harrastajaa (vai pitäisikö sanoa ammattailaista?) saapui mökin seinustan tuulensuojaan lilntuja laskemaan. Swarowskin putket olivat kovassa käytössä kun jossain kaukana horisontissa matkustavat haahkaparvet laskettiin miesten toimesta. Kiikareillahan noihin ei ollut mitään asiaa, mutta kyllä se lajituntemuskin oli lähes yliluonnollista tasoa...vai olisiko yli 40 vuoden harrastus auttanut vähän?

Aamuhetki kullan kallis lietteellä

Aamun sarastus

Ammattilaiset ovat tulleet paikalle

Metsähanhia muutti melko vähin ja linnut lensivät kaukana metsän päällä

Aamupäivä meni siis määritystä opiskellessa porukalla. Merikotka numero kaksi kävi tekemässä ylilentonäytöksen. Tämä oli myös nuorukainen, kuten lauantainkin yksilö, mutta ilman puuttuvaa siipisulkaa. Hienon näytöksen antoi lietteen yllä hetken aikaa saalistellut sinisuohaukka, taisi lähteä kuitenkin ilman saalista eteenpäin muuttomatkallaan.

Nuori sinisuohaukka kullankeltaisine vatsoineen!

Harmaahaikara

Merikotka numero 2 poseeraa. Huomaa katkennut siipisulka. Nuoruuspuvussa tämäkin.

Yksi päivän hienoimmista "metsästyshetkistä" oli kun joku konkareista tunnisti läheisessä pikku männikössä/katajapuskassa lentävän pikkusiepon. Sama vanhan metsän laji, jota olin puolitosissani etsiskellyt  Jouttijoen varrelta toukokuussa ilmestyi nyt tänne meren saarelle! Pieni punaruskea nuori pikkusieppo olikin vaikea kuvattava, sen verran liukkaasti se liikkui katajikon suojassa. Puolen tunnin hiljaisen hiiviskelyn jälkeen sain kuitenkin mainio potretin linnusta, varmaan yhden parhaista koko reissussa.

Taina kiikaroi pikkusieppoa

Närhien muutto oli käynnissä, saarella näkyi useita närhiparvia

Pikkusieppo, synkkien vanhojen kuusikoiden laji!

Pikkusieppo, nuori yksilö ilman punaista kaulalappua

Kalakunnan mökki aamun auringossa

Kylmä eteinen

 Kun aamupäivä eteni puoleen päivään tuulikin tyyntyi sääennusteiden mukaisesti alta kymmeneen metriin sekunnissa. Pakkasimme kamat kasaan ja siirryimme paatilla uusiin maisemiin. Oppaamme ajoi meidät yhdessä helsinkiläisten kanssa noin 7 km etelään, Kiilin edustan Domarklobbarnille. Vaikka tuuli olikin jo tyyntynyt, niin sen verran maininkeja avomeriosuudella oli, että kannelle arvotut kaksi matkustajaa (joista toinen olin itse) saivat aika suolaiset pärskeet samaan hintaan naamalleen.

Mutta matka kannatti, sillä Domarklobbarna oli kertakaikkiaan hieno saari. Rantautuminen oli tännekin sen verran haastava, että paatti siirtyi rannasta pois odottelemaan meidän kierrostamme. Pohjoissivun luodolta bongattiin asiantuntijoiden avustuksella vihdoinkin se legendaarinen merisirri, joka oli taannoisella Utön reissulla jäänyt näkemättä :) . Itse saari oli vähän erityyppinen kuin Trutklobbarna, sillä se oli harjumainen koostuen  pääosin hiekasta ja kivestä. Jonkinlainen paikallinen Jurmo siis. Ja lintujahan täälläkin nähtiin, saaren lietteillä kasapäin mm. suosirrejä.

Rantautuminen Domarklobbarnalle

Pohjoisrannan lietteen tyllit

Pohjoisrannan lietteen lokkikolonnan joukossa oli kaksi merisirriä

Muinaismuisto, jatulintarha kalakunnan mökin vieressä

Domarklobbarnilla maaperä oli pääasiassa hiekkaa

Kalakunnan mökin "kiilimäinen" sisustus

Ulkoa karu kalakunnan mökki, valitettavasti mökissä ei ole tulisijaa (talviretkeä ajatellen).

Domarklobbarnilla olio paljon tilhiä

Saaren lietteillä oli paljon suosirrejä ja tyllejä

Saaren muinaisrantaa, pirunpeltoa

Lieteranta

Rantaheinikossa viihtyivät pajusirkut

Kun aika tuli täyteen, jäljellä olikin enää kotimatka. Haimme varusteemme vielä Trutklobbarnilta ja olimme iltapäivän puolella takaisin Skaftungin satamassa. Sää olikin muuttunut mitä mainioimmaksi päivän aikana ja olikin aika vaikea jättää auringossa paistatteleva rannikko taakse ja suunnata kotimatkalle. Sen verran hyvää oli palvelu, ettei tämä ihan viimeiseksi vierailuksi tähän maisemaan taida jäädä?

Laitetaan tähän loppuun vielä porukan juhlapinnat melkein kronologisessa järjestyksessä.

(0.Mustavaris)

lauantai

1. Kottarainen
2. Pajusirkku
3. Tilhi
4. Kalalokki
5. Merilokki
6. Varpushaukka
7. Piekana
8. Ampuhaukka
9. Merikotka
10. Merimetso
11. Telkkä
12. Isokoskelo
13. Harakka
14. Varis
15. Närhi
16. Naakka
17. Korppi
18. Peippo
19. Järripeippo
20. Talitiainen
21. Hömötiainen
22. Tikli
23. Räkättirastas
24. Punakuiri
25. Tylli
26. Suosirri
27. Kyhmyjoutsen
28. Hippiäinen
29. Sinitiainen

sunnuntai

30. Merisirri
31. Taivaanvuohi
32. Tilhi
33. Pikkusieppo
34. Urpiainen
35. Pajusirkku
36. Niittykirvinen
37. Mustarastas
38. Harmaahaikara
39. Sinisuohaukka eli sisu :)
40. Tavi
41. Haapana
42. Mustalintu
43. Pilkkasiipi
44. Kaakkuri
45. Kuikka
46. Härkälintu
47. Silkkiuikku
48. Haahka
49. Harmaalokki
50. Lapasotka
51. Tukkasotka
52. Sepelkyyhky

Trutklobbarna kuvan yläreunassa Skaftungin tasalla, Domarklobbarna alhaalla Siipyyn Kiilin edustalla.