#2 Rymättylän kallioilla 8.-10.1.2021
Komeaa tammikuun saaristoa
Taina kävi 7.1. torstaina päivän verran koulussa, sitten alkoi kevään pituinen vuorotteluvapaa. Juhlistimme sitä kutsumalla itsemme Hannun ja Ellun mökille Rymättylän Korvenmaan saareen. Hannun otimme mukaan oppaaksi, niin ja tietenkin myös borderterrieri Toven.
8.1.2021
Läksimme perjantaiaamuna Tampereelta kohti Naantalin Haapalan laituria kello 7.00 aamulla. Matka oli pimeä, mutta kun vähän kajasti, niin Hannu heti osoitti meille Auran tien vierellä aidantolpan päällä tähystävän hiirihaukan. Ennen satamaa, Naantalin kohdalla jäällä kökötti myös reissun ensimmäiset merikotkat, yhteensä kolme kappaletta. Olimme saapuneet rannikolle.
Haapalasta lähtevä lautta Isla ajeli Korvenmaahan vajaan tunnin verran, matkalla se poikkesi Ruotsalaisen ja Pakinaisen saarissa. Koko lysti ei maksanut mitään, lautta kun oli ns. yhteysalus. Vakinaista asutusta ei Korvenmaalla enää ole, mutta emme me ainoat tulijat olleet. Vanhan kalatilan perillinen Pauli perheineen ja koirineen tuli myös rantaan.
 |
| Korvenmaa lautalta katsottuna. Määränpää, mökki, keskellä. |
Saavuimme maareittiä pitkin mökille ja asetuimme ripeästi taloksi. Matkaan oli vielä päästävä päivännäön aikaan. Vaan jotain hienoa tapahtuikin yllättäen kun laitoimme tavaroita kasaan: mökin edustalle ilmestyi laineissa pomppiva kumirengas. Tai lehmän pää. Tai jotain...hylje! Kyllä vaan, ilmielävä, isokokoinen harmaahylje siinä uiskenteli pinnalla. pää kääntyili ja välillä se ilmiselvästi katseli meitä rannalla. Upea ensikosketus! Ja tämä ei jäänyt edes ainoaksi, ainakin kolme kertaa halli meille ilmestyi vierailumme aikana
 |
| Köydestä kiinni ja alas mökille. Polku vei kallion yli. |
 |
| Talvista Korvenmaata |
 |
| Halli! |
Eväät reppuun ja Korvenmaata tutkimaan. Teimme pitkän ja mukavan kävelyreissun saaressa, perillä mökillä oltiin takaisin hämärän aikoihin. Saimme ensikosketuksen Rymättylän saariluontoon: kitukasvuisia saaristolaismäntyjä kasvavia graniittikallioita, viehättäviä pieniä peltotilkkuja metsän keskellä ja mukavia ruohottuneita peltoteitä. Lunta oli sentin verran, Tampereellahan sentään 7 senttiä ja Siikanevalla oli jo 15 senttiä. Kiva kävely, josta sitten elvyimme illan mökillä.
 |
| Korvenmaata Pakinaisen suuntaan |
 |
| Korvenmaan teitä tammien katveessa |
 |
| Mereen laskevat pikku pellot talviasussa |
 |
| Kööpelivuoren laelta oli hienot näköalat |
9.1.2021
Jo ennen aamiaista kävimme heittämässä pari verkkoa veteen. Siikaa? Mikä tahansa kala kelpaisi nyt. Sitten vuorossa olikin naapurisaaren, Pakinaisten kierros. Soudimme yli kapean saaria erottavan salmen ja rantauduimme kivikkorannalle. Sieltä matka jatkui erilaisia metsätaipaleita ja polkuja yhdistellen aina saaren ulommaiseen länsilaitaan asti. Pakinainen on alueen valtasaari, jolla on mielenkiintoinen historia. Tiilitehtaan piippu on vielä pystyssä, mutta vakinaisia asukkaita on tietysti murto-osa entisaikoihin verrattuna.
Mielenkiintoisia lintuhavaintojakin tehtiin. Kaukaa lahdella uiskenteli vaikuttavan kokoinen ja arka uiveloparvi, yhteensä arviolta 40 kappaletta. Samaan aikaan lahdella kierteli myös merikotka. Eräässä lehtipuumetsikössä puolestaan törmäsimme pikkutikkaan, ei mikään jokapäiväinen havainto sekään. Pikkutikka on vaativa elinympäristönsä kanssa, mutta juuri tällainen lehtomainen ja lahopuuta sisältävä lehtimetsä, jota männiköiden välissä oli, on tikan mieliympäristö.
Vielä erikseen täytyy mainita, yksi seikka, joka oli tyystin erilainen Pirkanmaan luonnon kanssa. Saarissa oli nimittäin todella paljon pähkinäpensasta ja valtavia tammia. Näin talvella ero ei tietenkään ollut niin silmiinpistävä, mutta kesäkautena kasvillisuus on varmaan rehevä ja hienostuneen eteläinen.
 |
| Tammia |
 |
| Pakinaisten keskikohdan peltoaukeat |
 |
| Uivelot lennossa |
 |
| Hetteikön jää kantoi juuri ja juuri kun asteli heinätupoille |
 |
| Heijastinpolku, jonkun mökkiläisen(?) tekemä pimeän ajan reitti |
 |
| Ei niin historiallinen jatulintarha |
 |
| Mahtava kiviharjanne jota oli ilo kulkea |
 |
| Viimeöiset peuran makuujäljet |
 |
| Lounastauko länsipäässä saarta |
 |
| Pikkutikka |
 |
| Helvetinkolu, tai no ainakin melkein... |
 |
| Paluumatkalle lähdettiin juuri hämärän laskeutuessa. |
10.1.2021
Kävimme kokemassa verkot. Eilisillalla oli verkoissa ollut yksi simppu ja nyt aamulla saatiin lisää kalaa: saaliiksi tuli särki, kaksi norssia ja kaksi simppua lisää. Ei tullut siikaa, mutta onhan tuo simppukin vallan komea ja kuvauksellinen kala. Norssit paistoimme ja sehän on kuten tunnettua, taivaallisen hyvää paistinkalana.
Laitoimme mökin takaisin tiptop-kuntoon ja palasimme lauttarantaan. Kiirettä ei ollut sillä Isla lähti takaisin Haapalan satamaan vasta kello kolmen maissa.
Olipa hieno saarireissu. Vahvistaa muutaman vuoden takaista kokemusta Utöstä, että talvi on kyllä yhtä hieno aika saaristossa kuin kesäkin. Jopa himpun verran eksoottisempi ja varmasti paljon rauhallisempi. Upeaa luontoa tammikuun harmaan hienostuneessa syleilyssä, voiko enempää toivoa?
 |
| Halli näyttäytyi sunnuntainakin |
 |
| Härkäsimppu |
 |
| Kalansaalis |
 |
| Ruotsin hovin pääkokki kalassa med vite bukser |
 |
| Korvenmaa yllä ja Pakinainen alla |
