#1 Uuden vuoden aloitus kämpillä 1.-3.1.2021

Hiihtelyä, kävelyä ja harmaapäätikka

1.1.2021

Saavuimme kämpille uuden vuoden päivänä aamupäivällä. Eero,  Kirsti, Anu ja Antti olivat olleet jo yhden yön paikalla ja lämmittäneet tuvan mukavan lämpimäksi. Saatoimme siis lähteä miltei heti tavarat purettuamme vuoden ensimmäisen päivän hiihtoretkelle. Lunta oli 15 cm, riittävästi hiihtelyyn tietä pitkin ja metsässäkin meno onnistui. Suuntasimme Rutajärventietä pitkin luistatellen nevalle vievälle oikotielle. Normaali reitti oli täynnä märkää, suksen pohjaan tarttuvaa lunta, joten "oikaisimme" metsän kautta ja niinkuin yleensä, mutkien ja pienen eksymisen jälkeen pääsimme suolle huomattavan hitaasti.

Suo ei ollut ennättänyt pakastua kunnolla, lumen alla oli vettä. Eipä onnistunut ensimmäinen yritys suohiihdosta. Kävelimme pitkin pitkospuita ja hiihdimme lopulta takaisin kämpille tietä pitkin. Hiihtokausi oli kuitenkin aloitettu!

Ai niin, päivän kohokohta taisi olla tällä kertaa talitintti! Saimme harvinaisen rohkean yksilän vieraaksemme kun olimme pöpelikössä lounastauolla. Ensimmäistä kertaa onnistuimme tekemään talitintin kanssa "kuukkelit", tämä siivekäs nimittäin nappasi kasvispiirakan rasvaisen palan suoraan Tainan kämmeneltä!

Kallenaution teeret vakiopaikallaan haavassa

Normipolku oli hankalassa kunnossa

Herra rohkea

Lampisten suksien mallina

Tuosta vähän piirakkaa napaan!

Ensikosketus suomaisemaan

2.1.2021

Uusi päivä, uusi yritys. Taas suksille, mutta nyt vielä pidemmälle Rutajärven tietä pitkin. Suksiessa oli hauskaa todeta, että vuoden jälkisesonki oli taas avattu. Matkalla nähtiin ainakin jäniksen, ketun, hirven, peuran, oravan, pyyn, hiiren/myyrän ja kärpän jäljet. 

Talvista metsäautotietä oli oikeastaan aika mukava hiihdellä, tie parhaimmassa asussaan. Tie vain pieneni kun se kääntyi nevan suuntaan. Sitten taiteilimme jyrkän puustoisen rinteen suon laitaan. Ojan yli ja olimme kuin olimmekin hiihtokelpoisella suolla. Tämä osa suota kasvoi mäntyä, joten se oli selkeästi kuivempi kuin eilinen alue. Hiihtelimme hienossa sumuisassa ilmassa suon laidan kalliolle lounastauolla, tällä kertaa ilman seuralaisia (tiaisia).

Kun pääsimme kämpille, olikin jo hämärä, päivä on vielä lyhyt vuoden vaihteessa. Kämpän sauna teki hyvää! Hieno päivä

Maittavaa menoa Rutajärventiellä

Riekko? Ehkä sitten kuitenkin pyy

Sumuisen komea suo, keskellä Tulisaari

3.1.2021

Kutsuimme Timo ja Viljakaisan ja lapinkoira Tarmon kylään. Saimme kämpän putsattua edustuskuntoon kun Aaltoset tulivat. Ajattelimme lähteä etelän puolen parkkipaikalta, mutta se oli - kas kummaa - ihan ammuttuna täynnä autoja. Siis pohjoisen hiekkakuoppien risteykseen autot ja jalkamiehenä eteenpäin.

Aika haastavat olivat pitkospuut nyt, molemmin puolin piilossa lankkujen vieressä upottavan märkä pohja. Valitsimme siksikin pohjoisen lähestymisen Jaarikanmaalle, siinä kun oli pitkät pätkät ihan kovaa maatakin. Jaarikanmaalla oli ruuhkaa, söimme omassa rauhassa hieman syrjemmällä. Kyllähän Siikanevalla jalankin kelpaa mennä, mutta seuraava kerta sitten taas ehdottomasti omaa latu-uraapitkin sivakoiden!

Märkä suo. Näillä main ei vielä hiihdä (helpolla)

Tarkkaa oli kävely pitkospuilla. Harha-askeleet kostautuivat.

Tarmo!

Ja lopuksi vielä tähän astisista paras kuvani harmaapäätikasta. Tämä napattiin viimeisen päivän aamuna hyvällä tuurilla kämpän pihasta.

Punainen 1.1. reissu ja oranssi 2.1. reissu