Blogiarkisto

maanantai 26. lokakuuta 2020

 

#27 Kurussa kulussa 26.-27.09.2020

Riuttaskorvessa ja Karjulankoskella yötä

26.09 lauantai

Viikonloppuna oli ajankohtaansa nähden lämmin sää. Läksimme lauantain kotitöiden jälkeen maastoon. Riuttaskorven parkkipaikalla näkyi vain yksi auto, joten yöpaikka löytyisi siis helpommin kuin monesta muusta tänä aikana kovasti kansoitetusta paikasta. Ajattelimme yöpyä Riuttaskorven Haukijärvellä, mutta kun sieltä näkyi lähestyttäessä valoa, niin käännyimme kannoillamme. Josko oman yöpaikan kuitenkin löytäisi...
Suutarilankosken laavu on yksi lempipaikoista Pirkanmaalla. Solisevan joen (puron) ääni on aina mukava tausta leiripuuhille. Laitoimme leirin pystyyn pimeässä ja painuimme nukkumaan. Pieni nuotio jakoi vielä
valoaan meidän jo nukkuessa.


27.09 sunnuntai

Aamiainen, leiri selkään ja patikoimaan. Seurasimme syksynkeltaiseen pukeutunutta jokivartta Suutarilankoskelta pohjoiseen. Löytyi ihmisen tekemä polkukin, joku muukin oli kulkenut aiemmin puronvartta. Se olikin kaunis, rauhallinen syksyinen jokivarsi. 
Heittelin jigiä ja sain pienen pienen nokkahuilun, haukinuoren. Taina etsi sieniä ja sai paremman saaliin. Ennenkuin joki yhtyi Kalliojärveen siirryimme tielle ja tietä pitkin Haukijärven Haukkakalliolle. 

Viskoin matkalla jigiä Haukijärveen, tuloksetta. Taina taisi kutoa ja ottaa aurinkoa. Haukijärven lintutornia ei enää ollut, se on nyt purettu huonokuntoisena. Ei se kyllä erityisen hyvään paikkaan ollut rakennettukaan, ainakaan lintujentarkkailutarkoituksessa. Haukijärvellä oli hiljaista. Taina kokkasi lounasta ja minä oikaisin tukin päälle, nukahdinkin. Paikalle tupsahti pariskunta, herättivät minut. 

Suutarilankosken laavulla aamutoimissa



"Koski"


Kalliojärvenoja, takana Myllylammi

Kalliojärvenoja

Iso kärpässieni

Haukkajärven kalliot



Kun lounas oli hoidettu ajattelimme vielä vaihtaa maisemaa. Olin jo pitkään katsellut kartalla Kurun keskustan tuntumassa, tai no  muutaman kilometrin päästä keskustasta sijaitsevaa Karjulankoskea ja sen varrella sijaitsevaa koskea. Siitä saataisiin sopiva lisälenkki päivän paluumatkalle.

Koskenvarsi osoittautuikin mitä mukavimmaksi maisemaksi. Paikoin jyrkkäreunainen, metsäinen ja syksyn ruskassa kauniskin jokivarsi. Laavun ympäristö oli enempi taimikkoa, mutta laavu itsessään kävisi hyvin vaikka yöpaikaksi matkan varrelle ja luultavasti enempi päiväretkeläisten kohde. Tuostaha olisi vain päivämatka Helevetinjärven (rauhallisiin) eteläosiin. Laitetaanpa ohjelmalistalle.

Alajuoksun voimalaitoksesta oli joku tehnyt kesäpaikan!

Polku laavulle lähti padon vierestä

Ruskaa


Päivän toinen nokkahuilu!

Tainan saalis

Olipa paljon puolukoita!

Laavu vastarannalla

Vihervarpunen



sunnuntai 13. syyskuuta 2020

#26 Maalaiskävelytrilogia: osa 3, Siuron takana 06.09.2020

Vähän pidempi reissu Häijään Shellille ja takaisin

Maalaiskävelytrilogian kolmas osa oli tarkoitus tehdä vähän pidempänä kävelynä. Ihan viime kesän kolmenkympin pituutta ei lähdetty tavoittelamaan, mutta sentään kaksikymmentä kilometriä saatiin aikaiseksi. Ajoimme Tapion mökille vaikka isäntä itse ei ollutkaan paikalla. Ensin käveltäisiin, sitten saunottaisiin ja yöllä testattaisiin, miten Tainan uusi riippumatto pelittää.

Kello oli vasta puoli yksi kun pääsimme tien päälle. Joskus lauantaiaamut venyvät. Alkumatkalla mentiin hiekkatietä pitkin ja ihasteltiin syyskuun alun maalaismaisemaa, tuleentunutta viljaa ja keltaisia auringonkukkapeltoja. Sitten oikaistiin metsätiell, joka olikin mukava oikaisu. olen aina tykännyt myös pienistä, metsän keskelle jääneistä pelloista, sellaisiakin nähtiin. Heinäladon luonavaanittiin ladossa piileskellyttä petoa, mutta vinkuva ääni olikiin peräisin tuulessa narisevasta peltikatosta...

Puolimatkan krouvi oli Häijään Neste. Koskahan viimeksi olen syönyt oikein "ravintolapitsaa" ? Hyvältä maistui ja kun puolet vielä kääri reppuun, niin yhdellä pitsalla tuli kuitattua sekä päivän lounas että päivällinenkin. Häijäästä lähdimme vanhaa Tampereen tietä pitkin kohti Salmea. Vanha tie oli vastoin odotuksia hiekkapintainen, mukava jalkapohjia hellivä yllätys.

Salmen kylän maisemat olivat komeat. Kumpuilevat, järveen laskevat pellot ja lehtevät rantametsät joissa aavistus tulevasta syksystä, komeaa maalaismaisemaa komeimmillaan. Kun olimme ohittaneet Otamuksen sillan käännyimme vielä uudelle sivutielle, ohitimme pari taloa ja luovimme itsemme pienen tiheän suojelumetsän läpi takaisin Tapion mökille. Sitten vain sauna lämpiämään palkkioksi mukavasta parikymppisestä.


Auringonkukka-aika


Alkumatkan pitkää suoraa

Lähde on oikein käytössäkin, kun roskasuppilot ovat valmiiksi paikalla



Kangaspolku on tossun alla pehmeä

Pienen pätkän menimme voimalinjan kanssa yhtä matkaa

Heinähukan toukka


Maalaismaisemaa

Jälleen yksi unohtunut ja rapautunut pätkä E6-vaellusreittiä



Nyt ollaan jo puolessa välissä, Häijään keskustassa

Pizza ja lepotauko

Vanhaa Tampereen tietä, hiekkatie onneksi


Lähestystään Salmen kylää


Eksoottinen alppimaja? Otamuksen grilli sopii maisemaan.



Maalaismaisemaa kauneimmillaan. Tapion mökki jossain kaukana keskellä

Maalaisidylliä

Oikaisu peltotietä pitkin

Viimeinen ponnistus suojelumetsän halkki

Komea ilta saunoa

Aamun kuikat

Tainan uusi Warbonnet Ridgerunner ensimmäistä kertaa käytössä - hyvin toimi.