#22/20 Sennalandet, Norja osa 4/4
Kotiinpaluun meininkiä
Tiistai 28.7. Dauingsvatnet-Holmvatnet
Tämä olikin lyhyt päivä ja kerrottavaksi riittää ehkä että reissun viimeiset kalat saatiin tänään. Itse muistelen saaneeni kolme kalaa kolmesta vedestä, enkä oikein muista mitä Ellu ja Hannu saivat. No, joka tapauksessa kalaa syötiin siis tänäänkin ja maisemista ja kesäsäästä nautittiin.
Holmvatnetilta olisi myös päässyt selvää reittiä ja pienellä vaivalla suoraan "sivistykseen" ja E-tielle, mikä muistiin laitettakoon tulevia retkiä ajatellen. Holmvatnetille jäi myös (kismittään) Holmvatnetin jättitaimen, kuten sitä ison ison isoa kalaa nimittäisin, joka irrotti itsensä noin viisi metriä rannasta. Ahkerasta uusista yrityksistä huolimatta kala ei enää tarttunut uistimeen.
 |
| Buoddesguoljavrilta laskeva puro oli kaivertanut itsensä lumiuomaan |
 |
| Yleisimmät vesilinnut matkalla olivat kaakkurit ja kuikat |
 |
| Jonkun leiripaikka Buoddesguoljavrin rannalla |
 |
| Pilvitteli, mutta ei satanut |
 |
| Kuivattu hernekeitto osoittautui kulinaristiseksi menestykseksi |
 |
| Suola oli lopussa. Tarjolla siis sipsisuolattua rautua, olkaa hyvä |
Tiistai 28.7. Dauingsvatnet-Bajit Doareevuomajavri
Reissussa ei oltu paljon niellyillä kilometreilla juhlittu (muilla asioilla sen sijaan oli), mutta toiseksi viimeiseksi päiväksi suunnittelimme vähän pitemmän pätkän. Dauingsvatnetilta käveltäisiin kiekka kiinni ja yövyttäisiin paluutien lähelle, jotta viimeisenä päivänä olisimme ajoissa autolla kotimatkaa varten. Matkalla menisimme oman menopolkumme kanssa ristikkäin ja näkisimme maisemat joissa kävelimme kaiken peittävässä sumussa alkuretkestä.
Alkumatkasta ohitimme piekanan pesän niin läheltä, että pesän valtiaisiin tuli aika lailla liikettä. Syöksyjä alas ei nähty, mutta kylläkin kovaa pyörimistä taivaalla ja varoituspiekaisuja. Toisella piekanalla, naaraalla, puuttui yksi isoista siipisulista. Pakko olla sama sulka, jonka löysimme aiemmin maasta. Aika hieno yksityiskohta.
 |
| Holmavatnetin vastarannalla oli ollut yötä poroporukka |
 |
| Koiras |
 |
| Ja pariskunta, naaras ja puuttuva siipisulka vasemmalla. |
Matkasta pitkä pätkä käveltiin Jievjarassaksi nimetyn tunturiylängön päällä, joka olikin mielenkiintoinen paikka, laakeasti kumpuileva kivitasanko, jonka maasto vaihteli pikkukivikiosta isoon rakkakiveliöön. Joka puolelle näkyi komeasti ja meno maistui, sillä vaikka jalkoihin sai vähän katsella niin korkeuskäyriä ei tullut juurikaan vastaan. Hassua, mutta kuljimme sumupäivän reitin kanssa ristiin ilman että havaitsimme asiaa...niin oudolta maisemat nyt auringonpaisteessa näyttivät, että mikään ei yhdistänyt niitä siihen vaaleanharmaaseen seinään, jossa alkumatkassa kuljimme.
 |
| Suunnistusta |
 |
| Vihreät kummut, Uusi Seelanti? |
 |
| Täsäs kohden olimme nousseet kiviylängölle |
 |
| Vuonon toisella puolella olevan saaren jäätikkö näkyi hyvin horisontissa |
 |
| Kiveä ja lisää kiveä |
 |
| Ryhmäkuva |
 |
| Vuoren valtias huipulla |
Tunturiylängön, Jievjarassan päällä oleva pieni järvi (611) oli lounaspaikka. Samalla yritettiin ankarasti kalaa, mutta järvi pysyi hiljaisena. Kaksi kivenväristä kiirunaa kipitti kiveliössä taustansa taidokkaasti naamioituen.
 |
| Missä kiiruna? Etsi kuvasta. |
 |
| Iso kapustarintojen parvikin nähtiin. Muutomatkalle valmistautuvia emoja varmaankin. |
 |
| Nimetön järvi(611) |
Laskeuduimme alas ylängöltä useasta pikkujärvestä kalaa yrittäen. Louhikkoinen Boskajaveri kalastettiin uutterasti askele askeleelta molemmilta rannoilta, mutta tuloksetta. Samoin kävi kaikilla muillakin järvillä. Joko Ahti ei suonut antejaan tai sitten todellakin maantien läheisyys alkoi tuntua. Njargajärvellä sain sentään kuvattua allin lennossa. Yöpaikka löytyi Bajit Doareevuomajavren ainoalta kuivalta niemeltä. Täältäkin kalaa yritettiin, mutta tuliaiskalat Tervolaan jäi saamatta.
Viimeinen ilta vietettiin "nuotiopiirissä" Thermacellin ympärillä, tyynessä ilmassa ja märkien jänkhien ympäröimällä mäellä hyttys- jamäkärätiheys oli melkoinen. Thermacelli kyllä toimi, se piti epäilevienkin tuomaiden todeta.
 |
| Alas lammelta toiselle |
 |
| Louhikkoinen Boskajavri (492) |
 |
| Nuori alli lennossa. |
Yksi aika hauska tapaus matkalla muuten kävi. Näimme ylhäällä taivasta vasten sarvipään, joka ei ollutkaan urosporo vaan aito kruunupää, komea lapiosarvinen hirvi. Hetken se meitä tuijotti, kääntyi sitten 180 astetta ja valehtelematta hyppäsi ilman vauhtia yhdellä loikalla poroaidan ylitse. Uskomatton hyppyvoima!
 |
| Sarvipää jo aidan toisella puolen |
 |
| Maalauksellinen maisema pikku sadekuuron jölkeen |
 |
| Hauska vipeltäjä, kapustarinnan poikanen |
 |
| Viimeinen leiri, punainen Hille erottuu taustastaan |
Keskiviikko 29.7. Bajit Doareevuomajavri-auto
Viimeinen päivä on viimeinen päivä, vaikka puolikaskin. Nopea suoriutuminen autolle lähtötietä pitkin. Maisemien ihmettelyä, tällaiseltäkö ne näyttävätkin päivänvalossa ja auringonpaisteessa...
Autolle siis päästiin kunnialla, reissu saatiin päätökseen, muistot laitettiin talteen ja matka kohti etelää saattoi alkaa.
