Liikkeellä luonnostaan

#22/20 Sennalandet, Norja osa 3/4

Keskellä Sennalandetia

Sunnuntai 26.7. Roanoejavri-Bajit Varisjavri

Aamu valkeni taas hienona, tuuli ja aurinko paisteli pilvien lomasta. Järvihyppely jatkui. Kiersimme ensin leirijärven ja saavuimme sen pohjoispäätä sivuavalle poroaidalle. Poroaita jakaa Sennalandetin suurinpiirtein puolestavälistä. Aitaa myöten laskettelimme Nastejavrelle (321). Tässä olimme lähimpänä merta koko reissun aikana. Järvi kiertämällä olisi tullut Store Lerresfjorddalenin laaksoon ja siitä olis ollut lyhyt mutta huiman jyrkkä pudotus vuonon pohjalle.
Kalastelimme hetken järvellä. Hannu ja Ellu taisivat saada jotakin, me emme ja halusimme jatkaa jo matkaa. Lounastauon jälkeen palasimme siis omia jälkiämme pitkin ylöspäin. Seurasimme poroaitaa aina Bajit Varisjavrille saakka.

Sukellusvarusteet - tai uusin versio Hannun modulaarisesta kantojärjestelmästä

Roanoejavrilla tuuli kovaa

Poroaitaa

Nastejavri

Tainan taimen (edellisenä päivänä kalastettu ja lumihauteessa kuljetettu)

Kurjenkanerva

Tuulihaukan pyrstösulka otettiin mukaan sulkakokoelmaan

Vanha poroaita

Sataa, ei sada... ei satanut mutta dramaattinen maisema saatiin kuitenkin

Piekana kävi tarkastamassa kulkijat

Olimme etukäteen miettineet, löytyisikö Bajit Varisjavrilta leiripaikkaa ja oliskohan siinä yhtään kalaa... Menihän poroaita kuitenkin läheltä ohi eli sinne olisi aidan vieressä mönkijäura ja sitä myöten epäilytti olikohan järvi kalastettu tyhjiin. Epäilykset joutuivat häpeään...
Ylemmän ja alemman Varisjärven (oma käännös) välistä löytyi hieno leiripaikka ja muillekin se oli kelvannut: läheltä löytyi ison kodan kivirinki. Ihan ensimmäiseksi minulle tuli tarve kokeilla järven kalakantaa. Itse järven vieressä oli pieni lampare, joka oli varmaan korkean veden aikan ayhtä ison kanssa. Pari heittoa... ja tärppi. Pienehkö, mutta oikein mukava paistinrautu. Uusi heitto... ja uusi tärppi.
Paikka oli mahdoton. Kun olin kalastanut viisi rautua, huusin Tainan ottamaan omansa. Siihen ei montaa heittoa tarvittukaan. Kun sitten vielä lopuksi uistimeen tarttui hyvän kokoinen taimen, niin oli pakko lopettaa: enemmästä emme selviäisi kunnialla ja haaskaustahan ei voi harrastaa. Hieman vastentahtoisesti kalastus lopetettiin ja siirryimme leirintäpuuhiin.

Bajit Varisjavri. Keskellä näkyvän kummun vieressä oli meidän tuleva leiripaikkamme.

Reilun puolen tunnin talkoot

Maanantai 27.7. Bajit Varisjavri-Dauingsvatnet

Aamuherätys oli aikamoinen: Hannu "koputti" teltan oveen ja heilutteli kädessään kolmea ko isoa taimenta. Hän oli kävellyt rantoja pitkin ajatuksena mennä heittelemään läheiseen, houkuttelevaan niemeen, mutta ei ollut ikinä päässyt sinne asti, kun kiintiö tuli täyteen.
Rukoilin ja anelin lupaa käydä heittämässä vielä yksi, mahdollisesti vähän isompi saaliskala iltapäivän tarpeisiin. Lupa heltisi. Ehdin viskoa kolme neljä kertaa kun hommaan tuli stoppi: ensimmäisen pienen taimenen sain irrotettua koukusta elävänä mutta isohko rautu lopetti minun kiintiöni.
Monessa vedessä on tullut kalasteltua, mutta Varisjärvi kyllä vetää voiton. Minkähänlaisia isomuksia tuolla olisi ollut jos oikein olisi saanut yrittämällä yrittää!

Varisjärven taimenet...

...ja rautu

Hyvästelimme Varisjärven ja sen kala-apajat haikeilla mielin. Jatkoimme länttä kohti poroaidan vierusta. Jossain kohdin tiemme erosivat taas: Hannu ja Ellu (ja Tove) halusivat kokeilla jokikalastusta Varisjohkalla ja nähdä alajuoksun isomman järven Nadjetjavrin. Me Tainan kanssa kurvasimme etelään. Ja jälleen järveltä toiselle... Taina kunnostautui Jamesluopan pikkujärvellä saalistamalla hyvän kokoisen taimenen siitä. Itsellä onnisti vuorostaan Dauingsvatnetilla. Yltäkylläinen päivällisruoka olis taas plakkarissa. Hauskana yksityiskohtana Dauingsvatnetin leiripaikalla meitä tervehti tuttu sirinä... Lapinsirrihän siinä tai tarkemmin kaksi, pesivä pari. Annoimme lintujen olla rauhassa ja ne tuntuivat hyväksyvän meidät eikä oleskelu aiheuttanut niille alkuhämmästystä isompaa reaktiota.

Erkoisuus: luonnovarainen ruohosipuli, tarkemmin Ruijanruohosipuli! tästä napattiin mukaan maustetta.

Nadjetjavri, alueen iso järvi näkyy Stuoraluoppalin takana. Tuolta ne paikalliset varmaan kalansa hakevat.

Dauignsvatnetin lapinsirri

Ja toinen potretti vettä vasten

Dauingsvatnet antoi 38 senttisen taimenen

Koska olimme hyvissä ajoin Dauingsvatnetilla päätimme huiputtaa Nadjetchcan (470).
Huipulle ei kauaa kiivennytkään. Maisemat olivat kuitenkin ylhäällä mukavat ja tekstiviestitkin lähtivät maailmalle. Piekanakin ilmestyi (jälleen) ja lahjoitti meille siipisulkansa. Sen lisäksi kummallisen kesy kiiruna antoi meidän seurata rauhassa ruokailupuuhiaan. Näpsäytteli kaikenlaista siemenruokaa suuhunsa muina kiirunoina.