Blogiarkisto

lauantai 16. toukokuuta 2020

Yyterissä pika pikaa  6.5.2020 

Levon lammilla, koirarannalla ja Yyterin lietteillä

Minulla oli työmatka Poriin ja sen jälkeen tarjoutui siis mahdollisuus käväistä Yyterissä. Aloitin golfklubin läheltä Levon lammilta, kävelin siitä koirarannan kautta hieman etelän suuntaan rantaa pitkin ja lopuksi vielä käväisin Yyterin lietteillä kolmella lintutornilla. Kuvauksellisesti paras näistä oli Levon lammet, joissa oli paljon liroja ja jonkin verran suokukkoja ja linnut olivat suhteellisen lähellä. Elämänpinnakin tuli, kun heinätavi uiskenteli yllättäen näkyviin.
Koirarannat olivat linnuista melko autiot, mutta mukavat kävellä, kun ihmisiäkään ei näkynyt. Lietteiden tornit menivät lähinnä retkeilyn merkeissä, lintuja oli paljon, mutta pääosin toivottoman kaukana: herra Kauko Putkimies olisi pitänyt olla mukana. Sentään kuvista erottui kaukana ruokailevat ristisorsat ja punakuirit, erikoisuuksia Pirkanmaan mittapuulla.

Lirot


Suokukot







Levon lampien ympäristöä. Vasemmalta: heinätavit, ristisorsa ja haapanat

Lirot lennossa

Suokukot ja lirot

Liroja edelleen

Heinätavi koiras

Korppi ja merilokki, isoja lintuja molemmat

Komeat siivet korpilla, merilokki ei lähde mukaan vertailuun

Niittykirvinen

Liro taas

Punakuirit kaukana, kuva kovasti kropattuna, mutta tuntomerkit juuri saa selville

Yyterin lietteiden todellisuutta: Kauko Putkimies olisi pitänyt ola mukana...

Liroja nämäkin, nyt Yyterin lietteillä

Loppupeippo



sunnuntai 10. toukokuuta 2020

#15/20  Vappua Siikanevalla  30.4.-1.5.2020 

Ei ruuhkaa nevan laidassa (mitä nyt lintuja oli jo tullut maisemiin)

Torstai-iltana ei kaupungissakaan voinut puhua mistään vappuhulinasta, mutta niin vain mieli vei taas vieläkin rauhallisimmille seuduille. Suuntasimme heti töiden ja pienen pakkailun jälkeen Siikanevan suuntaan. Ajelimme Rutajärven tietä ja jätimme auton metsätien varteen. Autolta oli noin puolentoista kilometrin metsä ja -suotaival suolle työntyvän eteläisen niemen kärkeen. Sen verran pakkailussa ja matkassa meni aikaa, että kun saavuimme paikalle, olikin heti nukkumaanmenoaika.


Metsäpalo?

Näköalakallio iltahämyssä

Taina herätti minut täysin sikeästä unesta kello kuusi. Aurinko oli jo noussut ja suo oli herännyt. Kuului tuttua pulputusta. Taina kiikaroi suolle suoraan riippumatosta. Kaukaisuudessa näkyikin ainakin kuusi valkoista vappuhuiskaa. Teeret soitimella. Erkanimme lämpimistä makuupusseista ja kiersimme niemekettä. Myös toisen puolen suolla teeret touhusimme, olimme siis nukkuneet kahden tulen välissä. Kolme kurkeakin tepasteli suhteellisen lähellä. Tarkkailussa meni puolisentoista tuntia, sitten tuli nälkä. Keitimme puurot Monsen-tyyliin makuupussista käsin.

Tuollahan näkyy selvästi kuusi teeriukkoa?


Vieläkin metsässä oli runsaasti urpiaisia

Kurjet kolmisin


Mikä lintu?

No kuovihan se

Leirikallio aamun auringossa

Majoitteet

Mato relaa
Aamiaisen jälkeen pakkasimme ja läksimme kierrokselle. Matkalla autolle näimme varpushaukan ja ihan kohta törmäsimme sen ruokapöytään: puoliksi syöty myyrä mättäällä.


Tulisaareen johtavat, lahonneet pitkokset olisivat nyt ehkä juuri ja juuri olleet käytettävissä kuivan suon ansiosta.

Pupu on vaihtanut turkkinsa

Varpushaukka oli syömässä myyrää
Ajomme kämpille ja otimme päiväunet pikkukamarissa: lauantaiaamun herätys kello kuusi vaati veronsa. Unien jälkeen teimme vielä uuden kierroksen hieman samalla suunnalla missä olimme jo olleetkin. Nyt seurasimme "Nimetön"- nimistä metsätietä sen loppuun ja jatkoimme siitä metsään. Tien päässä olikin hieno haapametsikkö ja siellä palokärkieukko hommissaan.

Kaiksi pyytä tien vieren pöheikössä. Hyvä suojaväri!

Käpylintuperhe. Vasemmalla aikuinen, oikealla tämän kevään poikaset.

"Nimetön"- tie oli kasvamassa umpeen

Vuoden ensimmäiset lumipallot! Kohtaaminen pyrstötiaispariskunnan kanssa

Palokärkieukko naputtaa haapaa

Halaaja

Koivusuo

Pohjantikan jälkiä kuusessa

Vielä oli luntakin notkossa.
Vasemmalla yöretki ja oikealla vappupäivän päiväkävely