Blogiarkisto

sunnuntai 7. heinäkuuta 2019

#19/19  Yyterin sannoilla 23.-25.6.2019 

Keskikesän salatelttailua

Sunnuntai 23.6.

Juhannukseen tuli ylimääräinen jatko kun otin vielä maanantain vapaaksi, koska tiistaina sattui aamusta työhomma Poriin. Suuntasimme siis Yyteriin aikomuksen hieman salatelttailla noissa maisemissa. Salatelttailu siinä mielessä, että tavoitteena oli löytää ihan oma rauha suositulta seudulta.

Matkalla Yyteriin poikkesimme Pihlavaan ja kävelimme Teemuluodon lintutornille, jossa en ollut aikaisemmin käynyt. Näkyi haikaroita (harmaa- ja jalosellainen) ja pikkulokkeja sekä kuului ruokokerttusia. Kun saavuimme sunnuntaina hiekkarannoille oli sesonki kuumimillaan: lomakausi ja aurinkoa ja hellettä. Ihmisiä ei kuitenkaan ollut tungokseen asti, täältä löytää korkeasesonginkin aikana oman hiekkatontin.

Hengailimme jonkun aikaa Titan ja Ossin kanssa, jotka olivat myös saapuneet paikalle hellesään houkuttelemina. Pian oli kuitenkin aika lähteä omille teille. Ajoimme auton hieman etäämmälle, seikkailupuisto Huikeen lähelle. Siitä eteenpäin tiet olivatkin puomitettuja ja sehän sopi patikkalaisille. Metsässä oli kuitenkin omalla tavallaan tungosta: kaikki kesän hyttyset olivat kuoriutuneet helteen innoittamina samaan aikaan. Kiirehdimme reput heiluen rannan tuntumaan, missä kävi helpottava tuulenvire.

Telttapaikan löytyminen ei ollut ihan helppoa, kun halusimme kuitenkin nukkua yön siten, että satunnaiset (ja tod näk kovin harvat) lenkkeilijät eivät meitä näkisi. Kävelimme Munakarin ohitse ja sopiva paikka löytyi sieltä missä hiekkaranta loppui ja kaislikko alkoi. Saimmekin pitää rannan ihan omanamme koko illan ja yön. Huippua.

Yyterin dyynit pilvissä

Ruuhka-aikaankin Yyterissä riittää tilaa omaan nurkkaukseen

Ilta-aurinkoa omalla hiekkarannalla

Majoitteet valmiina

Iltafiilistelyä



Aamu-unisena aamiaisella

Teltan paikka
Maananatai 24.6.- tiistai 25.6

Lauantaina retkeiltiin siellä sun täällä. Aamiaisen jälkeen piilotimme reput puskaan ja kävelimme lenkin etelään Lietteiden torneille (kolme eri tornia) Sitten kotiuduimme kävellen autolle ja kävimme Yyterin Golf-klubilla syömässä (kyllä!) ja teimme kierroksen läheiselle lintutornille. Tämän jälkeen ajoimme vielä erikseen Preiviikinlahden eteläosaan ja yritimme käydä seudun lintutorneilla. Toiselle Kaarlahden torneista pääsimme, mutta toinen jäi näkemättä kun huonokuntoiset pitkospuut hukkuivat pitkän kaislikon sisään. Tornia ei taideta pitää enää kunnossa.

Hikisen kävelyn jälkeen kutsui leirintäalue. Ei kuitenkaan yöpymiseen vaan saunomaan. Varasimme nimittäin saunan tunniksi ja peseydyimme ja pulikoimme leirintäalueen lammessa (Ruutujärvi). Kun minulla ei ollut silmälaseja uidessa, niin ihmettelin mielessäni, että mikä tuo pieni uikkun näköinen lintu oikein oli, joka oli samassa vedessä uimassa. Uinnin jälkeen varmistuimme asiasta: outo lintu oli mustakurkku-uikku! Ensimmäinen kohtaamisemme ja myös ns uimapinna!

Yöpaikka olikin sitten oikeastaan vielä eksoottisempi kuin edellisyönä. Haimme nimittäin koirarannan ja golfkentän katveesta paikan teltalle ja riipparille. Taivaanrannassa näkyi Mäntyluodon nosturit. Hyvin nukutti aina seitsemään saakka, silloin kello soitti ja keräsimme tavarat autoon. Sieltä suuntasimme Porin keskustaa ja minä menin työmaakäynnille, mutta se onkin ihan eri juttu.

Näin sitä saatiin Yyterissä vietettyä hyvin pari yötä mukavan salamyhkäisesti.

Polku etelään yöpaikasta meni läpi lehtomaisen maaston

Meriharakat syömäsillä

Ison lietteen lintutorneille menee esteetön reitti

Ruokokerttunen

Oma ranta!

Pikkutylli


Harmaahaikara lennossa


Laulujoutsenen poikaset


Toiselle Kaarlahden torneista ei lähdetty yrittämään kun polku oli tällainen

Leirintäalueen mustakurkku-uikku

Lokinpoikanen

Toinen yö puskassa

Hiekkarannan iltaa. Taustalla Mäntyluodon telakan nosturit

Kaarlahden kävely

Yö numero kaksi oltiin kirjaimellisesti  klubiskenessä.

















































torstai 4. heinäkuuta 2019

Juhannus Merikarvialla ja Siuron suunnalla 20-23.6.2019 

Keskikesän hommia ja keltapyrstöinen keikuttelija

Juhannusta vietettiin Merikarvian Kasalassa ja Siuron suunnalla, kahdella eri mökillä. Yöt sain kuitenkin viettää riippumatossa, mikä on tietty ihan juhlaa kesälämpimillä valoisissa keskikesän öissä. Juhannusruokien välissä vähän käveltiin ja pyöräiltiin ja valokuvasinkin tietysti.

Juhannuksen eksoottisin lintuilmestys oli tietysti Lankosken virtavästäräkki. Tosi harvinainen pesijä Etelä-Suomessa ja itse asiassa koko Suomessakin, keskimäärin vain 15-30 pesivää paria vuodessa. Merikarvian Lankoski on ollut Virtasten suosiossa jo useampina vuosina, kuulemma. Tiiran kautta tieto tuli ja helposti pariskunta löytyikin. Poikasiakin oli jossain piilossa, sillä nokat olivat täynnä siivekkäitä, joita vietiin salamyhkäisesti piiloon kivien taakse.

Toinen ilahduttava kohtaaminen oli pyyn ja poikastensa kanssa. Taina ja Iiris ne ensin huomasivat pyöräretkellään ja niitä sitten kärsivällisesti kyttäilin kameran kanssa. Loppujen lopuksi pieni pyynpallero lennähti koivun oksalle vain muutamia metrejä minusta. Katse oli aika hellyyttävä!

Pitemmittä puheitta, tässä kuvakavalkadia.

Lankoskella viihtyi myös rantasipi

Kasalan hömötiaisella oli ollut onnistunut pesintä, vaikka läheinen kuusikko olikin hävinnyt talven aikana

Puukiipijän suojaväri on melkoinen taidonnäyte

Juhannuksen juhla-ateriaa valmistelemassa

Näin tuoreita silakoita saa harvoin ja maku olikin aivan taivallinen!

Mökkitontin laulaja paljastui mustapääkertuksi ja se olikin aktiivinen ja kovaääninen laulutaituri

Pyyemo puskassa

Harvoin pääsee näin lähelle pyytä.

Juhannuschillailua

Kasalan kalasataman iso lokki. Merilokin mustat siivet ja vaaleanpunaiset jalat erottuvat hyvin.

Ilahduttavasti paikalla oli myös kaksi haahkaemoa ja kolme poikasta lastentarhassa.

Lättykestit rannassa

Räkätti oli varsin arka lintu hautoessaan, tähän kuvaan piti käyttää oveluutta.

Virtavästäräkkiemo Lankosken padon kaiteella

Västäräkkien kohtaaminen, toinen kuivalla maalla, toinen nilkat vedessä.

Virtavästäräkki elementissään, tällä kertaa koiras

Kirkkaan keltainen yläperä

Kuinka monta siivekästä suussa?

Tapsan mökin lähellä oli kuusikko leinikkivaiheessa

Metsäkirvinen

Uudet verkot ensi kertaa laskussa ja heti tuli kuha ja muuta herkkua.