Liikkeellä luonnostaan

#19/19 Yyterin sannoilla 23.-25.6.2019

Keskikesän salatelttailua

Sunnuntai 23.6.

Juhannukseen tuli ylimääräinen jatko kun otin vielä maanantain vapaaksi, koska tiistaina sattui aamusta työhomma Poriin. Suuntasimme siis Yyteriin aikomuksen hieman salatelttailla noissa maisemissa. Salatelttailu siinä mielessä, että tavoitteena oli löytää ihan oma rauha suositulta seudulta.

Matkalla Yyteriin poikkesimme Pihlavaan ja kävelimme Teemuluodon lintutornille, jossa en ollut aikaisemmin käynyt. Näkyi haikaroita (harmaa- ja jalosellainen) ja pikkulokkeja sekä kuului ruokokerttusia. Kun saavuimme sunnuntaina hiekkarannoille oli sesonki kuumimillaan: lomakausi ja aurinkoa ja hellettä. Ihmisiä ei kuitenkaan ollut tungokseen asti, täältä löytää korkeasesonginkin aikana oman hiekkatontin.

Hengailimme jonkun aikaa Titan ja Ossin kanssa, jotka olivat myös saapuneet paikalle hellesään houkuttelemina. Pian oli kuitenkin aika lähteä omille teille. Ajoimme auton hieman etäämmälle, seikkailupuisto Huikeen lähelle. Siitä eteenpäin tiet olivatkin puomitettuja ja sehän sopi patikkalaisille. Metsässä oli kuitenkin omalla tavallaan tungosta: kaikki kesän hyttyset olivat kuoriutuneet helteen innoittamina samaan aikaan. Kiirehdimme reput heiluen rannan tuntumaan, missä kävi helpottava tuulenvire.

Telttapaikan löytyminen ei ollut ihan helppoa, kun halusimme kuitenkin nukkua yön siten, että satunnaiset (ja tod näk kovin harvat) lenkkeilijät eivät meitä näkisi. Kävelimme Munakarin ohitse ja sopiva paikka löytyi sieltä missä hiekkaranta loppui ja kaislikko alkoi. Saimmekin pitää rannan ihan omanamme koko illan ja yön. Huippua.

Yyterin dyynit pilvissä

Ruuhka-aikaankin Yyterissä riittää tilaa omaan nurkkaukseen

Ilta-aurinkoa omalla hiekkarannalla

Majoitteet valmiina

Iltafiilistelyä

Aamu-unisena aamiaisella

Teltan paikka

Maananatai 24.6.- tiistai 25.6

Lauantaina retkeiltiin siellä sun täällä. Aamiaisen jälkeen piilotimme reput puskaan ja kävelimme lenkin etelään Lietteiden torneille (kolme eri tornia) Sitten kotiuduimme kävellen autolle ja kävimme Yyterin Golf-klubilla syömässä (kyllä!) ja teimme kierroksen läheiselle lintutornille. Tämän jälkeen ajoimme vielä erikseen Preiviikinlahden eteläosaan ja yritimme käydä seudun lintutorneilla. Toiselle Kaarlahden torneista pääsimme, mutta toinen jäi näkemättä kun huonokuntoiset pitkospuut hukkuivat pitkän kaislikon sisään. Tornia ei taideta pitää enää kunnossa.

Hikisen kävelyn jälkeen kutsui leirintäalue. Ei kuitenkaan yöpymiseen vaan saunomaan. Varasimme nimittäin saunan tunniksi ja peseydyimme ja pulikoimme leirintäalueen lammessa (Ruutujärvi). Kun minulla ei ollut silmälaseja uidessa, niin ihmettelin mielessäni, että mikä tuo pieni uikkun näköinen lintu oikein oli, joka oli samassa vedessä uimassa. Uinnin jälkeen varmistuimme asiasta: outo lintu oli mustakurkku-uikku! Ensimmäinen kohtaamisemme ja myös ns uimapinna!

Yöpaikka olikin sitten oikeastaan vielä eksoottisempi kuin edellisyönä. Haimme nimittäin koirarannan ja golfkentän katveesta paikan teltalle ja riipparille. Taivaanrannassa näkyi Mäntyluodon nosturit. Hyvin nukutti aina seitsemään saakka, silloin kello soitti ja keräsimme tavarat autoon. Sieltä suuntasimme Porin keskustaa ja minä menin työmaakäynnille, mutta se onkin ihan eri juttu.

Näin sitä saatiin Yyterissä vietettyä hyvin pari yötä mukavan salamyhkäisesti.