#1/19  Uuden vuoden linnut 5. ja 6.1.2019

Virtaavaa vettä Lempäälässä, Valkeakoskella ja Siurossa

Lauantai 5.1.2019

Uusi vuosi, vanhat kujeet. Vuoden ensimmäinen viikonloppu ja mielihaluna valokuvata lintuja. Eletään melkeinpä vuodenkierron hiljaisinta lintuaikaa, viimeisetkin muuttolinnut ovat siirtyneet vähintään Suomen etelärannikolle ja pöllöt ja teeretkin ovat vielä hiljaa. Jotain uutta ja ainutlaatuista sentään tapahtuu: Skandien vuoriston karaistuneet karat ovat saapuneet etelänlomalleen. Varmimmin elämää löytyykin nyt virtaavien vesien äärillä. Suuntasimme päiväretkeilemään lauantaina seudun parhaan karakosken,

Lempäälän Herralankosken kautta Valkeakoskelle, jossa Tiiran mukaan talvehtisi harvinainen vieras etelästä, pikku-uikku. Valkeakoskella teimme myös kävelyreissun vain pienen matkan päässä taajamasta Heritynniemessä. Sunnuntaina sitten täydensin kierrosta vielä Iiriksen kanssa Siuronkosken koskikaroja katsomassa ja pyörähdimme me Siurossa Knuutilan maillakin.

Herralankoski oli varsinainen menestys. Koskikaroja oli ainakin 6 ellei 8 kappaletta ja nämä kisailivat ja lauloivat tervapääskymäisen kirskuvaa viserrystään oikein sydämensä kyllyydestä. Kuvia tuli otettua paljon. Lisää kuvattavaa oli isossa telkkäparvessa, joka viihtyi sulassa virrassa. Paikalla oli Tiira.fi:n mukaan taas viimevuotiseen tapaan myös allihaahka, mutta sitä emme nähneet, emmekä lähtenee aluetta sen laajemmin kiertämään, sen verran paljon oli karoissa ja telkissä seurattavaa.

Keskustelua reviirien rajoista?

"Nyt hiljaa hiljaa hiivitään..."

Vartiossa!

Telkkiä

"Oota mua, tulossa ollaan!"

Kisailevia tai kilpailevia koskikaroja!

Vasta nyt huomasin, että nuo valkoiset "silmät" ovat itse asiassa koskikaran silmäluomet. Ovelaa!

Siirryimme Valkekoskelle heti kun maltoimme jättää kosken. Pizzalounaan jälkeen siirryimme uoman varteen pikku-uikkua etsimään. Yksinäinen kalastaja löytyikin Myllysaaren läheltä. Olikin aika tehokas kalastaja, sillä meidän aikanamme se sai ainakin kaksi kalaa saalikseen. Ahvenkin meni kokonaisena evineen päivineen, joten ruuansulatuksenkin pitää olla kunnossa. Saa nähdä onko pikku-uikku Valkeakosken keskustassa koko talven, sillä sehän ei ole allihaahkan tavoin pohjoinen laji, vaan päinvastoin tullut jostain syystä paikalle etelästä.

Päivän kävelyn teimme sitten Heritynniemessä keskustan pohjoispuolella. Luminen ja hiljainen oli niemi, linnuistakin näimme vain yhden yksinäisen urpiaisen. Siinä se päivän valo olikin jo nautittu, siirryimme kotiin illan jo hämärtyessä.

Tuore lumipeite ja paljon jäniksen ja kauriin jälkiä

Joltain oli jäänyt vene vetämättä talviteloille

Jääkin kantoi jo hyvin, rannasta vain koitimme

Yksinäinen urpiainen ja rannan urvut

Sunnuntai 6.1.2019

Sunnuntain ulkoiluun sain seuraksi Iiriksen. Olin kuullut Matilta, että velipoika oli nähnyt Siuronkosken tuntumassa saukon. Se ratkaisi suunnan. Kävimme Siuronkoskella, jossa havaitsimme kolme koskikaraa ja hieman myös yläjuoksulla. Saukkoa ei näkynyt, mutta kylläkin vuoden ensimmäinen pyrstötiaisparvi. Kävimme myös tikkajahdissa Siuron muinaisuomassa Knuutilan kartanon mailla. Ei tullut tikkahavaintoja, urpiaisparvi nähtiin ja syötiin lounaskeitot lumisessa metsässä. Hyvä reissu siis.

Siuronkoski tammikuussa

Siuronkosken voimala

Siurolainen koskikara

Pyrstötiainen männyssä

Ilta-auringon säteitä kello kahden maissa

Knuutilan kartanon vanha tiilinavetta

Urpiaisparvi

#34/18  Uutta Vuotta odotellen Siikanevalla 29.-31.12.2018

Huurteinen suo ja hyviä lintuhavaintoja

Läksimme sulattelemaan joulun herkkuja Siikanevan kämpille. Sen verran lauantain lähtö venyi, että ehdimme vain piipahtamaan Susimäen aarnimetsässä ennen pimeän tuloa. Susimäen metsäpurossa oli mielestäni uusi mittalaite, ainakaan ennen en muista laitosta nähneeni. Näytti samantapaiselta mittalaitteeta kuin johon viime vuonna törmäsimme Helvetinjärven Isolla Saarijärvellä. Muuten Susimäki oli ennallaan, hienoa synkkää kuusikkoa ja hiljaista tähän vuodenaikaan. Ei kuulunut pohjantikkaa, vaikka kuinka kuunneltiin.

Ilta meni kämpillä tupaa lämmitellessä. Siinä se aika kului ja taas uni maistui kämpän hiljaisuudessa.

Aamulla laskin ruumiit... Viidestä loukusta kahdessa oli myyrä. Pikkuhuoneessa ja keittiössä oli hiljaista yöllä, hyvä niin. Laitoimme kämpän kuntoon ja läksimme suolle.

Täydentelimme runsaita talivarastoja, Sini-, tali- ja kuusitiainen samalla pötkylällä.

Iloisesti trillejä päästeleviä töyhtötiaisia oli paljon paikalla.

Rengastettu hömötiainen

Olimme sopineet Samulin ja Outin kanssa, että he tulevat suoraan päiväretkelleen Siikanevalle ja että näemme maastossa. Matka eteni verkkaisesti, ei pelkästään sen takia, että Taina oli vielä toipilaana joulukuun sairaslomalta vaan myös koska luminen metsä tarjosi kaikenlaista tutkittavaa. Kämpän kohdan kääntöpaikalla oli auto ja toinen meni pian ohitse, pysähtyen. Olimmekin jo kuulleet koiran haukunnan ja vanhempi mies vahvisti että Multimättään tien suunnassa lähellä kämppää oli ajo käynnissä. Siinä kävellessä kuului laukaus, jahti oli onnistunut.

Kävelimme oikoreittiä metsäautoteitä pitkin suoraan Nevalle. Tiellä näkyi koiran jälkien lisäksi jälki ainakn teereltä, jänikseltä, hirveltä ja peuralta. Keloa hakkasi ahkera käpytikka ja kuvailin aikani takojan touhuja. Käpy puun rakoon ja sitten iskuja perään. Ahkera tyyppi ja talven selviytyjä.

Teeren jäljet

Tienvarsi-ilmoitus. Metsää myynnissä ihan kämpän läheltä.

Hirvi.

Käpy ja tikka.

Suo oli komeassa kuosissa. Luvattu auringonpaistetta ei saatu, mutta valkoista lunta ja huurretta sitäkin enemmän. Valkoista oli kaikkialla, taivaallakin, vaikka se pilvessä olikin.

Treffasimme Samulin ja Outin Isossa Lehtisaaressa. Jatkoimme polkua pitkin Tulisaaren tuttuun niemenkärkeen, jossa söimme kunnon termarilounaan kahveineen. Tässä vaiheessa (kello 15.15) oli suurin valoisuus jo ohitse ja päivä tummeni pikkuhiljaa. Parkkipaikalla olimmekin sitten jo ihan alkavassa pimeydessä.

Suo ja naiset

Valkoista!

Saimme seuraa Outista ja Samulista illaksi. Mukavaa. Ilta menikin nopeasti.

Lisää kuvateksti

Maanataiaamuna sain vielä tyhjentää loukusta pari myyrää lisää. Aamutoimien ohella tarkkailimme nyt hieman enemmän pihapiirin lintuja kiristyneessä pakkasessa. Harmaaselkätikkakin näyttäytyi, vaikka kunnon kuvaa en saanutkaan etäisyyden ja hämärän takia. Se on kuitenkin aika arka lintu. Joskus parikymmentä vuotta sitten Isonsilmän harmaaselkä oli jonkinlainen pirkanmaalainen julkkis, pihassa kävi bongareita kuulemma useinkin. Silloin niiden reviireitä olikin maakunnassa vain kymmenkunta. Nykyään tilanne lienee parempi.

Metsämyyrä

Harmaaselkä talilla

Käpytikkoja pyöri pihassa ainakin kaksi kappaletta

Töyhtötiaisen ruokapankki

Vaan eipä ollut vielä vuoden viimeisen päivän linnut näkemättä. Kävelimme viirupöllön pesälle, joka oli tyhjä. Sen sijaan ympäristöstä kuului iloista sirkutusta ja pieni parvi töyhtötiaisia teki meille poseerausnäytöksen. Olipa hienoa nähdä vielä kerran "lumipallot" tänä vuonna! Viides kerta tänä vuonna ja joka kohtaaminen on ollut mieleenpainuva.

Ja sokerina pohjalla varikon kohdalla hakkuaukealla näimme autosta käsin kolme teertä mäntyjen latvassa. Kuvankin antoivat ottaa, ennen kuin lensivät pois. Siinä olikin hienon luontovuoden hieno lopetus. kohti vuotta 2019!

PS. Tämän vuoden lintusaldoksi tuli 138, enemmän kuin edellisenä vuonna. Viimeinen uusi laji oli marraskuussa Iidesjärvellä nähdyt uivelot. Ja huomenna onkin 1.1. eli taas uusia pinnoja ja elämyksiä hakemaan.