#34/18  Uutta Vuotta odotellen Siikanevalla 29.-31.12.2018

Huurteinen suo ja hyviä lintuhavaintoja

Läksimme sulattelemaan joulun herkkuja Siikanevan kämpille. Sen verran lauantain lähtö venyi, että ehdimme vain piipahtamaan Susimäen aarnimetsässä ennen pimeän tuloa. Susimäen metsäpurossa oli mielestäni uusi mittalaite, ainakaan ennen en muista laitosta nähneeni. Näytti samantapaiselta mittalaitteeta kuin johon viime vuonna törmäsimme Helvetinjärven Isolla Saarijärvellä. Muuten Susimäki oli ennallaan, hienoa synkkää kuusikkoa ja hiljaista tähän vuodenaikaan. Ei kuulunut pohjantikkaa, vaikka kuinka kuunneltiin.

Ilta meni kämpillä tupaa lämmitellessä. Siinä se aika kului ja taas uni maistui kämpän hiljaisuudessa.

Aamulla laskin ruumiit... Viidestä loukusta kahdessa oli myyrä. Pikkuhuoneessa ja keittiössä oli hiljaista yöllä, hyvä niin. Laitoimme kämpän kuntoon ja läksimme suolle.

Täydentelimme runsaita talivarastoja, Sini-, tali- ja kuusitiainen samalla pötkylällä.

Iloisesti trillejä päästeleviä töyhtötiaisia oli paljon paikalla.

Rengastettu hömötiainen

Olimme sopineet Samulin ja Outin kanssa, että he tulevat suoraan päiväretkelleen Siikanevalle ja että näemme maastossa. Matka eteni verkkaisesti, ei pelkästään sen takia, että Taina oli vielä toipilaana joulukuun sairaslomalta vaan myös koska luminen metsä tarjosi kaikenlaista tutkittavaa. Kämpän kohdan kääntöpaikalla oli auto ja toinen meni pian ohitse, pysähtyen. Olimmekin jo kuulleet koiran haukunnan ja vanhempi mies vahvisti että Multimättään tien suunnassa lähellä kämppää oli ajo käynnissä. Siinä kävellessä kuului laukaus, jahti oli onnistunut.

Kävelimme oikoreittiä metsäautoteitä pitkin suoraan Nevalle. Tiellä näkyi koiran jälkien lisäksi jälki ainakn teereltä, jänikseltä, hirveltä ja peuralta. Keloa hakkasi ahkera käpytikka ja kuvailin aikani takojan touhuja. Käpy puun rakoon ja sitten iskuja perään. Ahkera tyyppi ja talven selviytyjä.

Teeren jäljet

Tienvarsi-ilmoitus. Metsää myynnissä ihan kämpän läheltä.

Hirvi.

Käpy ja tikka.

Suo oli komeassa kuosissa. Luvattu auringonpaistetta ei saatu, mutta valkoista lunta ja huurretta sitäkin enemmän. Valkoista oli kaikkialla, taivaallakin, vaikka se pilvessä olikin.

Treffasimme Samulin ja Outin Isossa Lehtisaaressa. Jatkoimme polkua pitkin Tulisaaren tuttuun niemenkärkeen, jossa söimme kunnon termarilounaan kahveineen. Tässä vaiheessa (kello 15.15) oli suurin valoisuus jo ohitse ja päivä tummeni pikkuhiljaa. Parkkipaikalla olimmekin sitten jo ihan alkavassa pimeydessä.

Suo ja naiset

Valkoista!

Saimme seuraa Outista ja Samulista illaksi. Mukavaa. Ilta menikin nopeasti.

Lisää kuvateksti

Maanataiaamuna sain vielä tyhjentää loukusta pari myyrää lisää. Aamutoimien ohella tarkkailimme nyt hieman enemmän pihapiirin lintuja kiristyneessä pakkasessa. Harmaaselkätikkakin näyttäytyi, vaikka kunnon kuvaa en saanutkaan etäisyyden ja hämärän takia. Se on kuitenkin aika arka lintu. Joskus parikymmentä vuotta sitten Isonsilmän harmaaselkä oli jonkinlainen pirkanmaalainen julkkis, pihassa kävi bongareita kuulemma useinkin. Silloin niiden reviireitä olikin maakunnassa vain kymmenkunta. Nykyään tilanne lienee parempi.

Metsämyyrä

Harmaaselkä talilla

Käpytikkoja pyöri pihassa ainakin kaksi kappaletta

Töyhtötiaisen ruokapankki

Vaan eipä ollut vielä vuoden viimeisen päivän linnut näkemättä. Kävelimme viirupöllön pesälle, joka oli tyhjä. Sen sijaan ympäristöstä kuului iloista sirkutusta ja pieni parvi töyhtötiaisia teki meille poseerausnäytöksen. Olipa hienoa nähdä vielä kerran "lumipallot" tänä vuonna! Viides kerta tänä vuonna ja joka kohtaaminen on ollut mieleenpainuva.

Ja sokerina pohjalla varikon kohdalla hakkuaukealla näimme autosta käsin kolme teertä mäntyjen latvassa. Kuvankin antoivat ottaa, ennen kuin lensivät pois. Siinä olikin hienon luontovuoden hieno lopetus. kohti vuotta 2019!

PS. Tämän vuoden lintusaldoksi tuli 138, enemmän kuin edellisenä vuonna. Viimeinen uusi laji oli marraskuussa Iidesjärvellä nähdyt uivelot. Ja huomenna onkin 1.1. eli taas uusia pinnoja ja elämyksiä hakemaan.