#32/17 Laipanmaalla ja Kuhmalahdella 30.9-1.10
"Mökkikierros" syyssäällä ja piipahdus Kuhmajärven maisemissa
Lauantai 30.9.
Laipanmaalle olin käynyt viimeksi (ja sen ainoan kerran) reilut neljä vuotta sitten, silloin kierrettiin Hirvijärvenkierros Tainan ja Iiriksen kanssa. Tällä kertaa sain kaverikseni paikallisvoimaa, Kuhmalahdella asuvan Kustin, joka oli Laipanmaata enemmänkin kiertänyt. Kohteet kyllä valitsimme meille ennestään tuntemattomista maastoista. Olin nimittäin netin ihmeellisessä maailmassa törmännyt hieman epämääräiseen tietoon, että Laipanmaalla olisi peräti kaksi "autiomajaa", mitä se tässä yhteydessä tarkoittaisikaan. Lisäksi kartasta oli osunut Vasajärven tienoilla neliömäinen karttamerkki, joka saattaisi olla vaikka Laipan erakon mökki? Laipanmaan Rajalan kämpällä asui lähes nykypäiviin asti Nestori-niminen erakko, mutta tämän lisäksi alueen eteläosissa asui toinenkin ihmisiä karttava yksilö. Jooseppi eli Joose Sairiala (1910-1979) piti kuulemma vaatimatonta kotiaan saunassa ja hoiteli elinkeinokseen erikoista valkopäistä karjaa, joka laudunsi vapaasti metsässä. Läksimme ottamaan mökeistä selvää.
Starttasimme matkaan lauantaina kello kymmenen jälkeen Rajalan kämpän parkkipaikalta. Ensimmäiseksi otimme suunnan kohti oletettuja autiotupia. Matkalla poikkesimme katsomaan hylättyä mökkiä tien vieressä. Laipassa on ollut aikoinaan enemmän asutusta kuin nykyään, nykyäänhän alue on yhtenäistä metsäautoteiden pilkkomaa talousmetsää ja aluetta täplittäneet pienet viljelpalstat ovat aikaa sitten hävinneet maisemasta.
Suunnistimme metsään poluttomalle reitille. Tulimme aikamme tarvottuamme pienen suolammen tuntumaan. Tässä kohden ojat olivat sen verran leveitä, että käytimme mielellämme leveitä, traktorin kantavia lankkusiltoja esteiden ylittämiseen. Kangasmaastosta pilkotti pieni harmaa hirsitupa. Tupa oli siistissä kunnossa ja pieni kaminakin siinä oli, vaikkei polttopuita ollutkaan. Kooltaan mökki oli reilut 2x2 metriä ja isoilla ovilla varustettuna sen sai avattua yhdeltä seinältään laavumaisen avoimeksi. Lueskelimme tupakirjaa. Tosiaan, mökki oli autiotupa, nimeltään Hanhilupon laavu ja rakennettu vuonna 2008. Mökki on kulkijoiden vapaassa käytössä ja kirjan mukaan reilut kymmenkunta kävijää per vuosi siellä käy vuosittain. Mökkihän ei näy kartalla eikä sitä mitenkään erityisesti mainosteta.
 |
| Hylätty mökki Rajalan kämpän tien vieressä |
 |
| Hylätty mökki sisältä. |
 |
| Mäntylän ja Teivaalan tilat vanhassa kartassa nyt jo hävinneine peltoineen |
 |
| Pörhöistä kuusikkoa |
 |
| Peruukki |
 |
| Hanhilupon laavu |
 |
| Mökki kuivalla kankaalla suon vieressä |
 |
| Makuulaveri yhdelle, toinen mahtuisi lattialle |
 |
| Tupakirja |
Seuraavalle tuvalle ei ollut pitkä matka, muutamia satoja metrejä. Vain pätkä metsää ja sitten suon laitaa seuraillen ja tulimme Hanhiluponkorven pienelle lammelle ja avosuolle. Täälläkin oli harmaa hirsimökki ja auki sekin. Luimme taas vieraskirjaa. Tämä oli yksityisen maille tehty mökki "kunnioittamaan esi-isien työtä". Suo oli vanha pehkuheinän keruupaikka ja heinäladon jäännökset olivat yhä selvästi nähtävissä. Mökki oli huolellista tekoa ja viihtyisästi sisustettu. Seinillä oli luontokuvia ja pöytäliina pellavaa, seinälle oli nostettu joa hirventalja. Näki, että paikasta pidettiin huolta. Tulisijaa mökissä ei ollut. Katto oli jäkälillä peitetty ja oven päällä oli (jostain syystä) japanilaista (?) kirjoitusta. Viereiseen, yllättävänkin kirkasvetiseen lampeen johti pitkospuut ja uimista varten tikapuut. Varmasti yksi Laipanmaan viehättävimpiä paikkoja.
 |
| Pehkusuon autiotupa |
 |
| Uimapaikka |
 |
| Pöytä ja kaksi laveria |
 |
| MML vuoden 1956 kuvassa näkyy vielä Pehkusuon latojen merkit |
Pehkusuon tuvan lavereille olisi vaikka voinut jäädä päiväunille, mutta ei auttanut, eteenpäin oli taas lähdettävä. Polkua pitkin tielle ja sitten pitkä siirtymä tietä pitkin etelään. Matkalla ihmettelimme taas yhtä hävinnyttä talonpaikkaa ja hirvimiesten kodan kohdalla puolestaan kodan ympäriltä hävinnyttä metsää. Aika ankean näköinen taukopaikka hirviseuralla. Kun tie loppui, siirryimme Vasajärven pohjoispuolen metsikköön. Metsä oli todella vaikeakulkuista. Tiheän metsän pohja oli täynnä teräviä katkaistuja oksakasoja. Matkalta löydetyt kanttarellit hieman lohduttivat hidasta taapertamista. Itse järvi oli kyllä ihan hieno syksyväreissää pakollisine mökkeineen (1kpl). Alun perin oli tarkoitus mennä ylli Vasajärven pään ojasta, mutta paikanpäällä "oja" paljastui leveäksi uomaksi. Suunnitelma B:n mukaisesti lähestyimme mystistä karttamerkkiä siis etelän kautta koukaten. Täällä metsä oli pääosin hyvin kuljettavaa, vaikka polkua ei ollutkaan. Vanhassa v.56 MML:n peruskartassa paikalla meni "autotalvitie", nyt se oli jo metsittynyt niin, ettei seuraaminen olisi onnistunut.
Lopulta metsän keskeltä näkyi kuin näkyikin sammaloitunut katto tai mitäs siitä oli jäljellä. Kummalliseen paikkaan oli joku majansa rakentanut, järven rantaan oli ainakin 300 metriä ja vaikka kumpu olikin kovaa maata, niin ympäristä anonyymiä rämeikköä. Jollakin oli todella ollut halu olla poissa muiden silmistä. Tarkastelimme räjähtänyttä levymökkiä hetkisen, mutta sitten siirryimme lounaan keittoon parempiin maisemiin, järven rannalle.
 |
| Jokin nahkajäkälä |
 |
| Hirviseuran "taikurinhattu" hakkuuaukiolla |
 |
| Vasajärvi |
 |
| Keltaista |
 |
| Vasajärvestä laskeva "oja" ei ollutkaan ylitettävissä |
 |
| Joosepin mökki metsässä? |
 |
| Lounaspaikka Vasajärven kalliolla |
 |
| Vanha v.56 kartta, jossa on vielä näkyvissä "Autotalvitie" |
Loppumatkasta ei olekaan niin paljon kerrottavaa. Teimme vielä 3-4 km ylimääräisen koukkauksen katsomaan Ahvenisen lampea. Loppupäässä suuntavaisto hävisi ja pyörimme pariinkin kertaan eri suuntiin ennenkuin paikallistimme itsemme. Maastokin oli taas vaihteeksi risuansoja täynnä. Sitten tallustelimme tietä pitkin takaisinpäin ja Verkkojärven laavun kautta takaisin Rajalan kämpälle. Laavulla näimme ensimmäiset vastaantulijat, mies, poika ja koira siellä olivat tulilla. Ei tehnyt kuitenkaan mieli jäädä laavulle, vaan hyppäsimme autoon ja ajoimme kohti yöpaikkaa, Kuhmalahden Tunisiaa. Kustin palstalla viritimme sitten asunnot ja kävimme nukkumaan iltaruuan jälkeen. Unta ei tarvinnut kutsua, yli 17 km happirikkaassa ilmassa oli tehnyt tehtävänsä.
 |
| Rajalan kämppä |
Sunnuntai 1.10.
Yön aikan kuukausi vaihtui syyskuusta lokakuuhun ja ilma olikin kovin syksyinen; koko yön tihutti vettä mutta aamuksi sää selkeytyi pilvisen harmaaksi. Takana oli pitkä ja hyvin nukuttu yö. Söimme aamiaiseksi puuroa ja puolukka ja päälle vielä pannukahvit. Jo vain maistui hyvältä!
Päivän ohjelmassa oli pieni aamulenkki läheiselle Kuhmajärvelle laiturinnostoon. Matka Kustin palstalta Kuhmajärvelle oli kolmisen kilometriä metsiä ja pikkuteitä pitkin. Matkalla keräsimme hieman sieniäkin ja nautiskelimme -jälleen kerran- happirikkaan kosteasta ilmanalasta. Kuhmajärven rannassa hyppäsimme soutupaattiin ja soudimme mökkirantaan. Matkalla poikkesimme jaloittelemaan hieman Kolarinsaaressa, joka olikin hieno kovarantainen, kumpumallinen pikkusaari. Paikalla oli pieni (epävirallinen) nuotiopaikkakin ja kuivia maapuita, tuollahan voisi vaikka olla yötä joskus?
Laituri saatiin ylös oveluudella ja raalla voimalla kuikkaparin valvovien silmien alla. Taivalla lensi syksyn merkiksi iso hanhiaura, valokuvasta laskien 200 lintua. Palasimme palstalle ja keitimme vielä lounaskeitot. Sitten autoon ja keula kohti kirkokylää. Syysreissu oli ohi, mutta matka jatkuu!
 |
| Yösija |
 |
| Aampuuro! |
 |
| Kustin palstalleen järviruokoista tekemä kesämökki |
 |
| Venereissussa |
 |
| Hanhiaura Kuhmajärven päällä |
 |
| Kolarinsaari, hieno leiripaikka |
 |
| Kuikat |
Havainnot reissulla: kyyhkysiä, tiaiset, pyy, teeriä 3-4 kpl, olisko ollut yksi metsokin?, telkkä, palokärki, närhiä, korpit, hanhiaura. kuikat
