#9/17 Koukaten Jaarikanmaalle 9.4.

Odotuksiakin mukavampi uusi reitti Jaarikanmaalle

Vaikka Jaarikanmaalla on tullut käytyä monta monituista kertaa, niin pohjoisen suunnasta on kuitenkin tullut lähestytyä harvemmin. . Onpahan tuolla ollut ihan kokonaan "kartoittamattomia" nurkkiakin Kilpilammien takana. Siispä ajoimme tällä kertaa pohjoiselle parkkipaikalle, jossa kaikeksi yllätykseksi oli pari autoakin jo parkissa (olimme sunnuntaiaamiaisen takia myöhään liikkeellä). Tuo parkkipaikkahan on merkitty retkikarttaan, mutta on  selvästi "kakkosparkki", viitoittamaton ja selvästi syrjässä isojen hakkuuaukioiden ja sorakuoppien takana.

Jo menomatkalla näkyi kankaan soratiellä jäätä ja lunta ja paikan päällä suo olikin miellyttävästi - ja osin yllättävästikin - vielä pääosin hennossa jäässä. Hakkuuaukiolta lehahti liikkeelle pari tummaa teertä. Lähdimme parkkipaikalta ihan omalle poluttomalle suunnallemme pohjoiseen ja kiersimme pienten avosoiden, ja jäässä olevien pikkulampien kautta Saarihuhdanmaan kallioisille mäille. Puustokin oli mukavan monipuolista sekametsää ja siellä täällä oli jopa kilpikaarnamäntyjä. Mosaiikkimainen rakenne ja maaston kumpuilu piti mielenkiintoa yllä. Pari ihan mukavaa teerien kyttäypaikkaakin löytyi matkalta.

Lähtöpaikalla, koivikon laidassa

Sytykettä

Lunta suolla

Taina keräsi kupillisen pakkasen kypsyttämiä karpaloita

Ruostesiiven toukka

Hangella mönki elävä perhosentoukka. Ruostesiiven aikuisena talvehtinut toukka oli lähtenyt etsimään koteloitumispaikkaa. Itse perhonen on 28-38 mm kokoinen, tumman punertavanruskea (niinkuin nimikin jo sanoo) yöperhonen ja lähtee liikkeelle kun lämpötila on nollan tienoilla.

AIkuinen ruostesiipi (kuva netistä)

Kalliota ja suota, mukavaa maastoa!

Pientä suota ylittäessäni sanoin, että nyt kuuluu tikan tai oravan rapinaa kuusesta. Kun olimme kuusen luona tipahti jalkojen juureen kuusen käpy. Ja toinen. Puusta lehähti männyn latvaan kiikkumaan isonokkainen lintu. Pienillä Nikonin taskukiikareilla meni aika tovi, ennen kuin saimme asiasta selvää. Papukaija! Kirkkaan punainen uros ja kellertävän vihreä naaras. Kaikki tunnusmerkit ruokaa ja puustoa myöten olivat kuin suoraan oppikirjasta: pikkukäpylintu. Uusi laji Birdlifen haasteeseen, hyvä!

Autenttinen kuva!

Tällainen ristinokka

Tikan tekosia

Aurinko pilkahti kolmen ja neljän välissä.

Tauolla

Britakakkua!

Tikankolo

Tuulen liehuntaa

Suonsilmä

Kevään vihreää sammalta

Kiersimme ja kaarsimme, lopulta päädyimme takaisin tutuille pitkospuille. Lounas syötiin suon saaressa tuulensuojassa. Kävimme vielä katselemassa maisemaa Jaarikanmaalla. Kuulimme kurjen vaimean äänen jostain. Paluumatkalla Taina tunnisti vielä pari töyhtöhyyppää lammen läheltä. Ja autosta näkyi hakkuuaukon päällä lehotteleva iso petolintu, olisikohan ollut kanahaukka?

Mukava uusi näkökulma !kotisuolle"!

Lajeja: pikkukäpylinnut, töyhtöhyyppä, joutsenet, tiaiset, teeret, kyyhkynen,iso haukka (ja ruostesiiven toukka)

#8/17 Muinaisuomassa Siurossa 30.3.

Jokiuoma yllätti - poikkeuksellisen monipuolinen luonnonmetsä.

Ei voi kieltää, etteikö Birdlifen100 Lintulajia- haaste olisi innostanut aloittamaan (jälleen kerran)  lintujen tarkkailua ja sen opettelua Vähäinenkin lintutietämys huuhtoutuu unohduksen mereen pitkän talven aikana ja kertausta tarvitaan.  Innostavana lähdemateriaalina on ollut PiLyn julkaisema, paksu ja komeasti kuvitettu Pirkanmaan Linnusto- kirja.

Toisaalta kirkas (joskin kylmä) kevätpäivä kutsui ulkoilemaan.Lisäksi pieneen kuukauden vanhaan Koistiseen ei ole tullut vielä tutustuttua. Kaikki kolme aihetta pystyy yhdistämään, kun lähtee tutustumaan Intianlahden muinaisuomaan Siurossa. Nappasin siis Tuulan ja Matin ja perillisen (josta jäljempänä käytetään nimitystä "Irma" autoon) ja suuntasimme Siuroon, Knuutilan kartanon tuntumaan.

Irma takinmutkassa

Intianlahden muinaisuoma on vanha joenpohja, joka syntyi geologisen mullistuksen seurauksena 10 000 vuotta sitten.  Nykyinen Nokianvirta sai uuden laskureitin Kuloveteen kun kauempana pohjoisessa Näsijärven vesi puhkaisi Tammerkosken ja aiheutti Lukkisalmen kohdalla äkkinäisen paineen. Samalla siis tämä nykyinen muinaisuoma kuivahti. Tosin ihan kuiva se ei kyllä ole nykyäänkään, päinvastoin, täynnä rehevää ja kosteaa lehtipuuvaltaista sekametsää.

Muibaisen virran vanha ja uusi reitti. Lintutorni ympyröitynä.

Jätimme auton Knuutilan kartanon parkkipaikalle ja kävelimme ensimmäiseksi lintutornille. Kulovedessä oli isot alueet vettä ihan sulana. Risteyskohta kahden virran, Nokianvirran ja Siuronkosken risteyksessä on otollinen paikka lintujen tarkkailuun varhaiskeväällä, kun muualla järvet ovat vielä jäässä. Ilma oli kuitenkin autio paria lokkia lukuunottamatta. Viikolla puhaltanut kylmä pohjoistuuli oli keskeyttänyt ilmeisesti lintujen muuton suuremmassa mittakaavassa. Pari verkonlaskijaa näkyi jo vesillä.

Knuutilan ja Siuron suuntaan

Sulaa vettä!

Varhaiskevään harmaata kauneutta. Tuulan sommitelma.

Pienen lounastauon jälkeen lähdimme muinaisuoman polulle. Ja polku olikin varsinainen yllätys.

SLL:n suojeluesityksessä muinaisuoman kasvillisuutta luonnehditaan täsmällisesti:

"Muinaisuoman kasvillisuustyyppi on itä- ja länsipäässä pajujen ja hieskoivun luonnehtimaa ruoho- ja heinäluhtaa (RhL). Keskiosassa pahtakallioiden muodostaman kanjonin kohdalla kasvillisuus on ruohokorpea (RhK), joka on erittäin uhanalainen (EN) luontotyyppi.
Pohjoispuolen rinteillä ja itäosassa on tuoretta runsasravinteista sinivuokko-käenkaalityypin lehtoa (HeOT). Se on äärimmäisen (CR) uhanalainen luontotyyppi. Eteläreunan kallioilla on pääosin lehtomaista kangasta (OMT) ja uoman eteläpuolen metsäsaarekkeessa on mustikkatyypin kankaan (MT) vyöhyke. "

Polun pää. 

Mahtihaapoja

Kääpiä jos jonkinlaisia. Lajien esittelytaulut auttoivat lajien tunnistuksessa.

Tampere-Pori -junarata

Pöheikköä

Kaikki mahdolliset lehtipuut edustettuna

Irman eväät lämmitettiin termospullon kannessa kuumassa vedessä

Palokärjen ateriapuu.

Sammaleet. Kylttejää tarpeeksi? ;)

Maannouseman katkaisema kuusi. Näitä oli alueella paljon.

Kierros kulki uoman sivua pitkin, pohja oli veden vallassa. Myöhemmin keväällä kun lehdet aukeavat puihin ja pensaisiin, alue on varmasti täynnä siivekkäitä. Lahopuuta oli kaikkialla poikkeuksellisen paljon ja sitä myöten myös eri tikkalajien tekemiä pesäkoloja. Näimme käpytikan työssään, mutta jälkiä oli myös palokärjestä. Valkoselällekin alue olisi mitä sopivin.
Lopulta polku kääntyi pois uomalta ja koukkasimme tielle sammaleisen kuusikon läpi. Loppumatka autolle sujui hiekkatietä pitkin. Kartasta mitaten matkaa kertyi kaikkine koukkauksineen 3,5-4 km. Hyvä lähiretkikohde ja tännehän kannattaisi tulla uudelleen pesintäaikaan.
Lopuksi kävimme vielä Siuronkoskella katsomassa, olisiko koskikara paikalla. EI ollut, mutta kaksi kolme telkkää saatiin sentään tunnistettua kosken päällä lentämässä (Lisäys: näin koskikaran seuraavana sunnuntaina Siuronkoskessa!)

Viherpeippo kiikareiden läpi kuvattuna.

Keskittynyt Irma ruokatauolla.

Lajeja: joutsenet, lokkeja, naakka, kyyhkynen, käpytikka, viherpeippo, telkkä