#30 Aurejärven rannoilla 16-18.10.2020

Alkavan talven tuntua isolla järvellä

16.10.perjantai

(Tainan) syysloman kunniaksi suuntasimme matkan Kuruun, hieman Seitsemisestä pohjoiseen. Aurejärvi on iso ja kirkasvetinen järvi, jonka pohjoisosista löytyi mielenkiintoisen näköistä rantaa: ei mökkejä vaan kohtuullisen kokoisia suojelualueita.

Pääsimme kohtuuajoissa liikenteeseen, ennen varsinaista kohdettamme poikkesimme vielä katsastamassa Mikonniemen autiotuva. Loma-asutusten keskellä oleva tunnelmallinen hirsimökki voisi olla ihan potentiaalinen yöpaikka talviretkellä: ei luksusta, mutta ainakin toimivan näköinen tulisija. Itse paikkahan oli hieno, oma hiekkaranta ja kaikki.

Mahtava pahkurakuusi autiotuvan lähellä, arvelisin piikkilankojen jäljiksi

Mikonniemen vanha autiotupa

Ei täällä talvisin paljon kävijöitä yövy, kerran kuukauteen

Jätimme auton metsätien mutkaan ja suunnistimme rantaan. Vesi tuntui olevan matalalla, pikkukiviranta oli monin paikoin helpompi kulkea kuin ranta. Suuntasimme pohjoiseen ja rannat olivat kyllä komeat, paikoitellen oikein komeaa vanhaa kuusikkoa. Mitään kunnon polkua rannalla ei ollut eikä ihmisiäkään näkynyt. Paikoitellen kuljimme ihan vesirajaa pitkin, vesi oli tosi matalalla ja paljastunutta pikkukivirantaa pitkin oli helppo astella. 

Komeaa rantametsää

Vesi oli jostain syytä tosi matalalla

Pidimme lounastauon ja sen jälkeen jatkoimme rantoja Kaskiniemen ja Monganvuoren kautta Tervaniemen tulipaikalle. Monganvuoren kohdalla tehtiin metsän ennallistamistoimenpiteitä kaatamalla yksi-ikäistä puustoa ja se olikin ainoa matkan pätkä, jota voi kutsua ikäväksi ja vähän vaikeakulkuiseksikin.

Polku Tervanieman tulipaikalle oli käytetty, mutta ei kulutettu. Puita oli liiterissä vain muutama, mutta näin lämpimähkönä (oltiin plussan puolella) iltana se ei haitannut. Ilmeisesti tulipaikalla oli sitten kuitenkin ollut vuoden mittaan käyttöä, ja varmaan moni olikin tullut paikalle omalla veneellä

Laitoin pienet kynsitulet ja teimme ulkotulet. Taivas oli täynnä tähtiä ja yö tuntui ihmeellisen kuivalta, vaikka olikin syyskuu ja olimme ison veden äärellä. Pian oli aika mennä telttaan köllimään. Telttapaikan etsimisessä oli vähän puuhaa, riipparille olisi ollut isoja puita vaikka kuinka tarjolla. Vanhojen kuusien keskeltä löytyi kuitenkin tarpeeksi ei-niin-möykkyistä maata ja saatoimme nukahtaa hyvillä mielin.

Kaskilahden päässä oli soutuvenesatama

Kaskilahden päässä viitat jäänteenä vanhasta ajasta: polku oli täysin kadonnut väleiltä

Monganvuoren ennallistamisprojektin kyltit

Kaulattuja puita Monganvuorella

Tervaniemen iltaa

17.10.lauantai

Pistimme aamupalan jälkeen leirin kasaan. Jatkoimme kiertämällä Tervaniemen. Niemi olikin oikein hieno. Kun olimme virvelöimässä rannassa, ohitse kulki kolmen miehen joukko. Vähän päästä kun näimme miehet uudestaan, yksi paljastui Harriksi, vanhaksi tutuksi Suomi-Irlanti -seuran ajoilta. Olivat firman tykypäivää viettämässä Leveelahden kämpällä (Villin Luonnon vuokrakämppä). Maailma on pieni.

Päivän aikana näimme pari muutakin ihmistä, varsinainen ruuhka siis. Yksi oli packcraftia testaamasssa ollut yksinäinen retkeilijä, toinen busterilla operoiva pro-kalastaja. Kalastajalta saimme ohjeet minne pitäisi viehettä heitellä, mutta meille ei kyllä tärpännyt sittenkään. Turhia kalastajia!

Kuusien välistä löytyi juuri teltan mentävä aukko

Tervaniemen tulipaikan rakenteita

Tulipaikalla oli oma hiekkaranta

Karpaloita

Täältäkin löytyi majavan jälkiä, tosin vain tämän yhden kerran

Jättimäiseksi sateessa paisuneita suppiloita

Mahtava pahkapää!

Päivä meni nopeasti tai toisin ilmaisten: päivä oli lyhyt. Ehdimme kyllä kalastella (tyhjin käsin, niin kuin todettu) rauhassa ja kävelläkin hienoja rantoja, joten hieno päivähän se oli. 

Yllättävä kohtaaminen oli kun lahdukassa uiskenteli yksinäinen vaalea lintu ikäänkuin vaivihkaa.  Sehän olli alli! En ole aiemmin nähnyt tuota Lapin lintua näin etelässä, muutto matkalla se on mahdollista (ja itse asiassa viikkoa myöhemmin näin allin Iidesjärvellä).

Sen verran aikaisin alkoi hämärtää, että optimaalia telttapaikkaa ei yöksi löytynyt, ei ainakaan rantamaisemilla. Pystytimme teltan syvemmälle metsään upottavaan sammaleeseen.

Lisää kuvateksti

18.10.sunnuntain

Sunnuntainakin saimme ihan uuden luontoelämyksen: yön aikana oli alkanut sataa lunta (tai oikeammin räntää). Hyvin pelitti uusi teltta märän rännänkin kanssa. Paluumatkalla autolle poimimme vielä ison pussillisen suppilovahveroita kotiin viemiseksi.

Hieno oli lokakuun reissu Aurejärvelle, tänne voisi aivan hyvin tulla hiihtelemään talvellakin, Mikonniemen autiotuvassa voisi yöpyä jopa tupaolosuhteissa, pitäisikö toteuttaa?