#24-25/19  Lasten kanssa retkellä, Ponsa ja Kaakkurilammet 12.8 ja 17.8.2019 

Mukavat päiväretket hyvässä seurassa

Sain lapset mukaan retkelle. Huippua.

Ponsa, Kangasala

Maanantaina käytiin Ossin kanssa Kangasalan Ponsassa kävelemässä. Ponsahan lienee yksi Pirkanmaan hienoimmista kallioalueista ellei hienoin. Kun kalliot peittää vielä melkein kauttaaltaan vaalea palleroporonjäkälä, niin näkymät ovat kerta kaikkiaan hienot.

Jätimme auton metsätoen päähän ja etenimme sitä kautta kallioille. Löysimme samalla jonkinlaisen uuden valtaväylän kallionharjanteen päältä, maastossa selkeästi erottuvan polun, joka vei suoraan päämääräämme, Kalliojärvelle. Ihmettelin kovasti, kun en ollenkaan muistanut tällaista uraa aiemmilta käynneiltäni. Myöhemmin selvisi, että aluetta oli käytetty hiljattain Jukolan viestin harjoitusmaastona ja tuo polku oli syntynyt silloin.

Kalliojärvellä Ossi sai rentoutua riippumatossa ja minä tein meille lounaat.

Paluumatka samaa tietä ja kotona noin kello 21, aikataulu meni nappiin.

Lintuhavaintoja matkalla: näimme 5 teeren parven matkan varrella.

Suunnistajien valtaväylä jäkälikössä

Kalliojärven kesämökki, ilmeisesti jonkun seuran tms omistuksessa

Uusi suunnistajien tekemä valtaväylä kartalla

Kaakkurinlammet, Nokia

Lauantaina suuntasimme Iiriksen kanssa tuttuun paikkaan, Nokian keskustan lähelle Kaakkurinlampien lähelle. Ei näkynyt kaakkureita, harmaahaikara kyllä lähti Ylisenjärven rannasta pelästyneenä lentoon. Yksi iso musta koira meitä pelotteli, mutta muuten oli aika rauhallista. Lounas tehtiin Juottojärven kalliolla. Kuunneltiin hiljaisuutta, ohikulkutien äänet eivät tänne asti kantautuneet. Sopivia kalliota olisi ollut muitakin, hienoja järvenrantoja alueella riittää. Tänne kannattaisi tulla yöpymäänkin, sitten myöhemmin syksyllä, kun ulkoilijoiden määrät entisestäänkin rauhoittuu.

Kiersimme hyvän kokoisen lenkin. Loppupäässä menimme karttaan Kirkkopolkuna merkittyä polkua, joka toden totta oli polku, ei tie. Karttamerkeistä kun ei aina voi olla varma. Kirkkopolun nimelle löytyi netistä selitys, kyseessä on tosiaan 1700 luvun kartoissa näkyvä vanha polku, joka on edelleen maastossa. Kirkkopolku oli Pinsiöntien valmistumiseen saakka vuoteen 1928 lyhin jalkaisin liikuttava tie Nokian ja Pinsiön välillä. Hieno ja harvinaisen vanha polku siis, kun ei ole aikojen saatossa hävinnyt tai jäänyt tien alle.

Lintuhavaintoja: paluumatkala näkyi 5 korpin parvi joka kiusasi isokokoista lokkia...koska "lokki" oli isompi kuin (isokokoiset) korpit, kyseessä siis liene ollut kalasääksi.

Komeita kallioita täälläkin

Kirkkopolkua

Korppi

Päivän lenkki. Kirkkopolku näkyy kartalla oikeassa reunassa