#14/19  Hyinen Hailuoto 1.5.-5.5.2019 OSA 1

Takatalven mailla lintuja vaanimassa

Keskiviikko 1.5.

Vappua pakoon Tampereelta! Aamujuna vei pohjoiseen ja se oli puolityhjä ja sehän sopi meille. Levittäydyimme mukavasti perhehyttiin retkikavereidemme Matin, Tuulan ja Kaislan kanssa. Matka Tampereelta Ouluun vie vain neljä tuntia, nopeaa ja mukavaa. Kun vielä Oulusta nappasimme vuokra-auton alle, niin olimme Hailuodossa jo iltapäivällä. Lautta vei mantereelta saareen ja loma alkoi niiltä sijoilta.

Koistiset majoittuivat mummulan suojiin. Mekin saimme maittavan savukala-aterian ennen kuin läksimme kohti meidän majapaikkaamme, etelärannalla sijaitsevaa Itänenää ja sen pientä kalastajamökkiä. Matkalla kävimme vielä Pöllännokalla ensimmäisiä lintuja tiiraamassa ja ottamassa tuntumaa Hailuodon hiekkaan. Sää oli pirteän tuulinen ja viileä, esimakua siis tulevasta.

Kalastajamökki oli Tuulan vanhempien kesäpaikka, upea harmaa hirsimökki rantamännikössä. Tulisijana toimi pieni puuhella, joten kuumuudesta ei tarvinnut kärsiä. Tunnelmallinen paikka. Jäimme viihtymään.

Juna vie - vapputunnelmaan!

Kissapeto?

Lautalla, saattajina naurulokit

Pöllännokan tunnelmaa

Meidän majapaikkamme Itänenällä

Aurinkokin pilkisti illalla

Rantaniityt, nyt vielä ilman mullikoita

Vesi oli matalalla pohjoistuulen takia

Torstai 2.5.

Haimme Koistiset aamusella mummulasta. Tänään tutkittaisiin saaren eteläosia, koska kolea viima puhalsi suoraan pohjoisesta. Pohjoisrannikko saisi odottaa lauantaihin, jolloin tuuli kääntyisi oletettavasti etelään. Matkalla ohitimme ensimmäisen kerran Kirkkosalmen lintutornin. Heti kävi ruskosuohaukka meitä tervehtimässä. Näissä ruovikoissa sillä riittäisi reviiriä ja riittäisi niitä muillekin petolinnuille, kuten saisimme nähdä.

Päivän ensimmäinen - mutta ei viimeinen ruskosuohaukka

Jätimme auton ja suuntasimme Syökärinlahden lintutornille. Syökärinlahti oli tätä nykyä pieni ruohottunut järvi, aikanaan osa merta. Hailuoto on joskus ollut neljä erillistä saarta. Maan kohoaminen on luonut nuo nykyiset sisäruovikot, lampareet ja painanteet, jotka yhdessä rannan lietteiden ja merellisen sijainnin kanssa ovat tehneet paikasta oikean lintuharrastajan unelmakohteen.
Tornissa oli suhteellisen hiljaista. Järvellä oli joitakin vesilintuja ja eikös vain suohaukka tullut tännekin meitä tervehtimään, tällä kertaa kuitenkin sinisuohaukkanaaras.

Seuraava taival eteenpäin olikin merkitystä reitistä huolimatta vähemmän suoraviivainen. Hailuodon retkeilyreitit ja osa lintutorneistakin on jäänyt oman onnensa nojaan eli on käynyt niin kuin monelle muullekin EU-rahalla pystyyn poljetulle projektille: ylläpito tökkii. Meitä polkujen ja merkkien ulkopuolella kulkeminen ei haitannut, mutta keskivertomatkailija voisi arvostaa sitä, että karttaan retkeilyreittinä merkitty polku olisi jollain tavalla nähtävissä maastossa. Itse asiassa märässä maastossa puikkelehtimisen ansiosta näimme viereisesssä hakkuuaukossa ilmaan pyrähtävän ruskean ja vaalean petolinnun. Valokuvakin onnistui jotenkuten ja kuvaa tarkasteltaessa lopputulema oli kiistaton: piekana! Ensimmäinen piekanani tänä vuonna. Olen aiemmin nähnyt linnun vain Lapissa (ja  Norjassa), vaikka muuttoaikaan niitä voi nähdä Etelä-Suomessakin. Hieno havainto!

Hailuodossa on jäljellä paljon vanhaa rakennuskantaa

Retkeläiset

Tämä onkin sinisuohaukkanaaras

Syökärinlahden lintutorni

Piekana!

Ja lisää tykitystä oli luvassa. Kapean hakkuuaukion taivaalla lenteli kaksi räsymattoa. Merikotkat kaartelivat aina vain lähemmäs ja lopulta istahtivat aukion toiselle puolelle, nuoren männyn latvaan. Latva taipui mahtavien lintujen painosta. Siinä ne sitten kököttivät, jos ei ihan kosketusetäisyydellä niin ainakin katselumatkan päässä. Välillä tehtiin kaarteluja taivaalla, lähellä ja kauempana. Koska nälkäkin jo kurni, niin päätimme lounastaa aukion laidassa. Siinä sitten kauhoimme soppaa kaikessa rauhassa valvovien silmien alla! Vanha rengastettu merikotkapariskunta ei tuntunut olevan meistä moksiskaan. Ylväs lintu!

Ruokatauon jälkeen teimme siirtymän tietä pitkin kohti Tömpän lintutornia. Torni oli peruskartassa, mutta ei enää retkeilykartassa eikä tietä ollut sinne ohjattu. Niinpä pöksähdimme suoraan mökin pihaan. Torni näkyi mutaisen lehmähaan toisella puolen. Jotenkin onnistuimme itsemme sinne kuivin jaloin keinottelemaan. Torni olikin jo miehitetty. Tuulan ja Matin vanha tuttu biologianopettaja Juha Markkola oli juuri tulossa alas kaukoputkineen. Saimme ajantasaisen tiedon lintutilanteesta: lintuja oli paljon mutta kaukana matalan veden takia paenneella rantaviivalla. Saimme kuitenkin hyviä vihjeitä paikoista joissa olisi elämää, erityisesti kiinnosti nähdä suokukkoja. Siinä jutellessamme ornitologi teki salamatunnistuksen vierestä salaman nopeasti lentäneestä petolinnusta: 2-k muutohaukka siinä liisi. Ei paha! Tiirasta luimme myöhemmin hauskan havainnon: havainnoijien kohdassa oli Markkolan lisäksi Kaksi Pariskuntaa Ja Pieni Tyttö Kantorepussa. :)

Merkitty polku...?

Kurkia tiellä :)

Lintuja...jossain tooosi kaukana. Pohjoistuuli oli ajanut rantaviivan kauas

Pikku Tyttö Kantorepussa 

Vielä kävimme kolmannenkin lintutornin ennen kotiinpaluuta. Maasyvänlahden lintutornilla näimme - ruskosuohaukan, minkäs muun. Muuten entisellä merenlahdella, nykyisellä sisäjärvellä oli melko hiljaista. Lintutornin läheisyydessä päivätuvalla söimme ennen sitä vähän lounasta repusta.

Evästauolla

Täältä ajoimmekin sitten Kaislan mummolaan lämmittelemään. Vaan vielä ei ollut torstai pulkassa, sen verran veri veti vielä rannoille. Pienen lepohetken jälkeen läksimme vielä Tainan ja Matin kanssa Tömpän lintutornilla Markkolalta saatuja suokukko-vihjeitä tarkistamaan. Ilman vihjeitä tuskin olisimme Kaaranselän paikoille osanneetkaan. Molemmat tarkkailupaikat nimittäin menivät suoraan mökkien pihojen läpi. Tähän vuodenaikaan ja noilla ajantasatiedoilla varustettuina uskaltauduimme kuitenkin rantaan saakka.
Ja kyllä olikin hyvät vihjeet, nyt oltiin sellaisen linturunsauden äärellä, että katseltavaa riitti. Kahlaajia ja vesilintuja riitti monenlaisia ja olivat ne kaivatut suokukotkin paikalla, eivät tosin enää näin iltasella soidinhommissa.

Kevään ensimmäinen kirjosieppokin tervehti meitä rannan tuntumassa

Hailuodon vakioauskas, muualla erikoisuus, ristisorsa. Tässä kaksi urosta isoine kyhmyineen.

Taviparvi

Haapana poseeraa

Mukavan näköinen mökkiviritys

Jonkinlainen täkäläinen tapa tämä hanhensiipien naulaaminen seinään, näitä oli muuallakin.

Suokukko ja naurulokki

Neljä valkovikloa ja yksi punajalkaviklo

Tuulee...

Koko lahti oli täynnä elävää

Taas yksi ruskosuohaukka

Suosirriparvet ja vasemmassa yläkulmassa pari kuiria eksyneenä kuvaan - vasta kotona huomasin!

Haapanoita

Räyskä

Ilta alkoi jo lähestyä, joten siirryimme majoittumaan. Matkalla alkoi kevyesti hiutaloimaan. Huomiseksi olisi luvassakin jonkinlainen lepopäivä ainakin retkeilymielessä, sillä luvassa olisi kovaa tuulta pohjoisesta ja lumisadetta.

Takaisin mökillä. Lunta jo hieman hiutaloi taivaalta

HAILUOTO. Me kävimme keskiviikkona (1) Pöllännokassa ja torstaina (2) Kirkkosalmen, (3)Syökarinlahden, (4) Tömpän ja (5) Maasyvänlahden lintutorneilla. Lisäksi illalla tarkkailtiin Kaaranselän lintuja  kahdesta paikasta, (7) ja (8).