#18/18 Autiolla hiekkarannalla Riuttaskorvessa 31.6.-1.7

Isohieta auringonlaskulla

Kävimme Tainan kanssa yöpymässä Riuttaskorven Suutarilankosken laavulla maaliskuussa 2016. Silloin oli lunta ja pakkanen puri, nyt kesäkuun aurinko helli poskipäitä. Ihmeellinen auringonpaisteinen kesä vain jatkui ja jatku. Päivän lämpötilan olikin ennustettu jäävän 15 asteeseen, ideaali keli siis pieneen kävelylenkkiin.

Tällä kertaa otimme mukaan vahvistuksia ja ajatuksen oli kiertää ensin Haukijärven lenkki ja sen jälkeen suunnata Kalliojärven Isohiedalle, jonka olemassaolon olin bonganut joskus jostain netin syrjäisistä nurkista. Valokuva lupasi autiota hiekkarantaa Riuttaskorven retkeilyalueen tuntumissa, sehän täytyi käydä todentamassa.

Haukijärvi oli mukava ja joutuisa kiertää. Näkötorni oli hieman yllättäen käyttökiellossa ja kieltämättä sen verran rapistunut, että kieltoa ei tehnyt mieli uhmata. Haukijärven tulentekopaikalla oli hyvin polttopuita liiterissä, mutta muuten pitkospuut ja opasteviitat matkan varrella olivat joko rapistuneita tai jo kokonaan purettu. Saas nähdä uusitaanko niitä vai puretaanko loputkin pois?

Juomatauko

Lellikki ja huomion keskipi

Etelärannan nuotiopaikka

Puukiipijän pönttö

Haukijärven keittokatos oli yllättäen auki ja lukitsematta, samoin vene, joka oli kaiken lisäksi vielä ilman kiinnitysnarua odottamassa nousevan veden vapauttavaa kosketusta. Rantasauna oli sentään numerokoodilukon takana säpissä.

Keittokatos

Enpä muistanutkaan, että pihassa on kaivo, jossa hyvää juomavettä

Keittokatos oli auki

Vanha hirsikehikko on siiretty paikalle jostain

Kun olimme saaneet Haukijärven kierrettyä suuntasimme tutulle Suutarilankosken laavulle. Sehän on  Riuttaskorven hienoin yöpaikka, laavu kuivalla törmällä soliseva pikku joki vieressään. Tällä kertaa vesi oli kyllä joessa tosi matalalla, jos se kesällä ikinä korkealla onkaan. Silti tuon virran voimalla pyöritettiin sataviisikymmentä vuotta sitten myllyä, jolla viisi taloa jauhoi kaiken viljansa. Nyt myllystä oli jäljellä enää peruskivet virrassa.

Pätkä tieltä Suutarilankoskelle kulki hienossa metsäruokometsikössä

Suutarilankoski

...ja Suutarilankosken emäntä

Suutarilankosken lounastauon jälkeen oli aika siirtyä Isollehiedalle. Oikaisimme polulta metsätielle ja siitä edelleen metsään. Lopulta Kalliojärvi näkyi puiden takaa. Ihan mukavat rannat kävellä, varsinkin nyt, kun rannan rahkasammaleet olivat kuivan kauden jälkeen kovia ja keltaiseksi paahtuneita.
Itse Isohietakin oli hieno paikka. Nuotiopaikkakin oli valmiini, tietenkin. Kova pohjoistuuli yhdistetynä kuivahkoon metsään ei mahdollistanut kuitenkaan nuotion sytyttämistä.

Kalliojärven rannat

Tove ja ulpukka tähtäimessä

Koiran elämää!

Isohieta ja Hille valmiina pystyssä

Tässä vaiheessa seuralaisiamme alkoi kutsua illalla lähestyvä MM-jalkapallon ottelu. Hannu, Ellu ja Tove alkoivat evakoitua kohti lähtöpistettä. Läksimme saattelemaan heitä, saisimme siinä samalla pienen iltalenkin mekin. Kävelimme Kalliojärven rantoja pitkin puron lähtöpisteeseen ja siitä Kalliojärvenojan reunoja pitkin etelään. Kolmikko painui leveähkön mutta matalan joen yli lähes kuivin kengin, me jatkoimme vielä hieman etelämmäksi ajatuksena hieman tutkia retkikarttaan hannunvaakunalla merkittyä vanhan Niemelän talon raunioita. Kivijalkaa ei kyllä pienellä etsimisellä löytynyt, mutta sen sijaan kyllä joen mutkasta paljastui vanha silta! Sillassa oli vielä pari lankkua jäljelläkin, kyllä tuosta yli olisi päässyt vielä. Aika yllätys.

Tove tutkii hylättyä joutsenenpesää

Korento

Palokärjen kolot kuusen juurella

Kalliojärven rannat olivat alkupäästään helpot kulkea

Niemelän talon vanha silta

Iltalenkin jälkeen palasimme leiriin iltatoimiin. Uimassakin kävimme, vaikka mikään helle ei nyt varsinaisesti ollut. Aivan ei ole luonto vielä äänistä kuollut, yöllä kuului järveltä vielä hieno kurkien konsertti. Riippumaton yli lensi lehtokurppakin soidinlennollaan. Rannoilla oli parikin rantasipiä ja pikkulinnuista säkeensä lauloivat mm. pajulintu, peippo, tiltalttti ja punarinta.

Sunnuntaina palasimme omia jälkiämme autolle. Mukava oli nähdä tämäkin kulma Riuttaskorvesta, harvoin sitä näillä leveysasteilla saa yöpyä autiolla hiekkarannalla!

Suovehka