Blogiarkisto

sunnuntai 13. elokuuta 2017

#24...#25/17 Suo siellä, vetelä täällä 10.8 / 11.8.

Uusien lakkasoiden tutkiskelua Pirkanmaalla


10.8. Rautaneva

Poikkeaminen Pohjois-Lauhalle viikko sitten paljasti, että lakkasato on myöhässä. Koska viikonlopuksi oli luvattu epävakaista säätä, päätin käydä jo viikolla katsastamassa joitain uusia, mahdollisia lakkasoita. Vaikka vanhatkin kohteet oli vielä käymättä, niin mahdollsuus löytää jotain uutta ja vielä parempaa on aina mielessä...

Olin torstaina kauniissa auringonpaisteessa. Jätin lainassa olleen peräkäryn matkan varrelle Ylöjärvelle ja suuntasin siitä pohjoiseen. Rautaneva oli jäänyt mieleen aiemmasta, kun olin tutkinut karttaa potentiaalisia teerisoita miettien. Kevätsoitimelle jäi menemättä tuonne, mutta ehkä suo pursuaisi keltaisenaan lakkoja? Rautaneva jäi aikoinaan ehkä käymättä senkin takia, että se oli hieman hankalasti saavutettava. Kaikki suon laitaan menevät metsätiet menivät asuttujen talojen pihojen vierestä eikä ajatus toisten "takapihalle" menemisestä kiinnostanut. Nyt katsoin kuitenkin reitin, jossa oikaisin metsän kautta tielle ilman, että tarvitsi kenenkään pihan läpi kulkea.

Rautaneva kylpi keltaisena iltapäiväauringossa. Ei kuitenkaan lakkoja vaan heinää. Marjastajan pettymys, ruohoneva. Ei toivottua rahkasammalta lakkoineen vaan epätasaista, vaikeasti kuljettavaa ja kumpujen välissä upottavaa heinikkoa. Koska tänne asti oli kävelty, niin päätin kuitenkin kierrellä vähän nevan laitoja. Yksi suon lahdekkeista oli korpisuota ja siellä muutamia lakkoja olikin. Paljon yhden ja kahden palluran osittain kehittyneitä lakkoja joukossa. Ja mahdoton määrä hämähäkkejä saalistamassa. Hyvä piirre oli, että hyttysiä ei ollut juurikaan. Kuljin T-paidassa ilman myrkkyjä, ihan hyvä. Aikani kuljettua palasin takaisin salavihkaa autolle omia jälkiäni.


Sarasuo kuin viljapelto

Puolinaisia lakkoja

Karpaloita on tulollaan aika hyvinkin


11.8. Suo Pirkanmaalla

Perjantai ja pääsin liikkeelle vähän aikaisemmin. Oriveden tiellä oli tapahtunut paha peräänajo, joten aika kului sitten jonossa ja kiertotiellä. Pääsin kuitenkin jossain vaiheessa suon tuntumaan. Suo oli hyvien liikenneyhteyksien tuntumassa, joten suuria odotuksia poimimattomasta saaliista ei ollut. Ensivaikutelma olikin eilisen suon tapainen: heinää täälläkin. Takataskussa oli pari muutakin kohdetta, mutta päätin silti kiertää rauhassa suota. Kyseessä oli aika iso neva, joten jossain nurkassa saattaisi löytyä poimittavaa.
Kauaksi en päässytkään, kun reunan korpisuolla tärppäsi: tuttu oranssinkeltainen vilahdus näkökentässä. Löytyi lakka, toinenkin. Meno muuttui epäämääräisn järjestelmälliseksi haravavoinniksi. Lopulta vietin aikaa suolla pari kolme tuntia, teet välillä  mättäällä hörppien. Olipa hyvä paikka, ämpäri alkoi painamaan. Aika loppui kesken, kun aurinko alkoi laskemaan. Tämä paikka laitetaan mieleen tulevaisuuden tarpeisiin. Paluumatkalla löysin vielä soratien penkalta pari kourallista kanttarelleja. Hyvä reissu!

Ensivaikutelma suosta oli heinäinen

Avosuolla ei lakkoja näkynyt

Reunan korvesta alkoi löytymään

Ristihämähäkki (araneus diadematus)

3 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Tutulta kuulostavat kaikkineen nämä etsinnät. Jotenkin tuntuu täällä suunnalla nuo lakat olevan kiven alla. Eikä ole ihan hirveästi akaa myös etsiskellä.

    Tämän vuoden marjasaldo tähän mennessä on vain pari pakasterasiaa mustikkaa :(

    VastaaPoista