Blogiarkisto

sunnuntai 13. syyskuuta 2020

#26 Maalaiskävelytrilogia: osa 3, Siuron takana 06.09.2020

Vähän pidempi reissu Häijään Shellille ja takaisin

Maalaiskävelytrilogian kolmas osa oli tarkoitus tehdä vähän pidempänä kävelynä. Ihan viime kesän kolmenkympin pituutta ei lähdetty tavoittelamaan, mutta sentään kaksikymmentä kilometriä saatiin aikaiseksi. Ajoimme Tapion mökille vaikka isäntä itse ei ollutkaan paikalla. Ensin käveltäisiin, sitten saunottaisiin ja yöllä testattaisiin, miten Tainan uusi riippumatto pelittää.

Kello oli vasta puoli yksi kun pääsimme tien päälle. Joskus lauantaiaamut venyvät. Alkumatkalla mentiin hiekkatietä pitkin ja ihasteltiin syyskuun alun maalaismaisemaa, tuleentunutta viljaa ja keltaisia auringonkukkapeltoja. Sitten oikaistiin metsätiell, joka olikin mukava oikaisu. olen aina tykännyt myös pienistä, metsän keskelle jääneistä pelloista, sellaisiakin nähtiin. Heinäladon luonavaanittiin ladossa piileskellyttä petoa, mutta vinkuva ääni olikiin peräisin tuulessa narisevasta peltikatosta...

Puolimatkan krouvi oli Häijään Neste. Koskahan viimeksi olen syönyt oikein "ravintolapitsaa" ? Hyvältä maistui ja kun puolet vielä kääri reppuun, niin yhdellä pitsalla tuli kuitattua sekä päivän lounas että päivällinenkin. Häijäästä lähdimme vanhaa Tampereen tietä pitkin kohti Salmea. Vanha tie oli vastoin odotuksia hiekkapintainen, mukava jalkapohjia hellivä yllätys.

Salmen kylän maisemat olivat komeat. Kumpuilevat, järveen laskevat pellot ja lehtevät rantametsät joissa aavistus tulevasta syksystä, komeaa maalaismaisemaa komeimmillaan. Kun olimme ohittaneet Otamuksen sillan käännyimme vielä uudelle sivutielle, ohitimme pari taloa ja luovimme itsemme pienen tiheän suojelumetsän läpi takaisin Tapion mökille. Sitten vain sauna lämpiämään palkkioksi mukavasta parikymppisestä.


Auringonkukka-aika


Alkumatkan pitkää suoraa

Lähde on oikein käytössäkin, kun roskasuppilot ovat valmiiksi paikalla



Kangaspolku on tossun alla pehmeä

Pienen pätkän menimme voimalinjan kanssa yhtä matkaa

Heinähukan toukka


Maalaismaisemaa

Jälleen yksi unohtunut ja rapautunut pätkä E6-vaellusreittiä



Nyt ollaan jo puolessa välissä, Häijään keskustassa

Pizza ja lepotauko

Vanhaa Tampereen tietä, hiekkatie onneksi


Lähestystään Salmen kylää


Eksoottinen alppimaja? Otamuksen grilli sopii maisemaan.



Maalaismaisemaa kauneimmillaan. Tapion mökki jossain kaukana keskellä

Maalaisidylliä

Oikaisu peltotietä pitkin

Viimeinen ponnistus suojelumetsän halkki

Komea ilta saunoa

Aamun kuikat

Tainan uusi Warbonnet Ridgerunner ensimmäistä kertaa käytössä - hyvin toimi.






lauantai 12. syyskuuta 2020


#25 Maalaiskävelytrilogia: osa 2, Tarastejärven takana  30.08.2020

Hienoa ja huonoa Kaarinanpolkua

Joskus Suomi 100-itsenäisyyspäivänä kävelimme kotoa Ruutanan Shellille. Nyt ajattelimme jatkaa taas kappaleen matkaa eteenpäin. Siis kyyti huoltsikalle ja tien päälle. Alkupätkä oli vähän stressaava puoli kilometria valtatien piennarta (on muuten tuo Oriveden tie nykyään vilkas),mutta sitten helpotti. Yllättävän pian liikenteen melu vaimeni kun etenimme metsätietä pitkin pohjoista kohti. Runsaana paikalla raakkuvat korpit muistuttivat että Tarastejärven kaatopaikka (tai oikeammin Jätteenkäsittelylaitos) oli ihan kulman takana.

Alkupätkän matka meni mukavasti Kaarinan polun yllättävänkin mukavaa polkua pitkin: oikeaa metsän läpi kiemurtelevaa nurmikkoista ajouraa.
Jossain vaiheessa sitten polku muutui yksitoikkoiseksi metsäautotieksi ja loppujen lopuksi hävisi kokonaan hakkuuaukean kannokkoon. Kauheaa ryteikköä. Tervetuloa keski-eurooppalaiset turistit vaelluslomalle Suomeen. Siinä vaiheessa annoimme periksi ja siirryimme muille maille. Hakkuuaukean risukasasta kuuluva rätinä pakotti pysähtymään hetkeksi ja kas, peukaloinen antoi kuvat itsensä, mikä ei ole aina laita.

Personlammella asti kävimme kääntymässä, mutta sitten loppui aika kesken, reilusti yli kymmenen kilometria tuli matkaa näinkin. Loppumatkalla tuli. vielä käveltyä Havialan ja Onkijärven haja-asutuskeskusten läpi. Ovat varmaan jälleenrakennuskauden kaavoitusta, joukossa tosin nykyään uusia ja hyvinvoivan näköisiä omakotitaloja.  Ihan loppumetreillä saimme vielä nähdä hienon näytöksen kun huomion kiinnitti jostain kuuluva palokärjen ääntely. Siellä koivun latvassa kuikuili ja ääntelehti aktiivisesti tikkapariskunta. Kohteena oli ympärillä pyörivä nuori hiirihaukka ja kyllä siinä korppikin kävi kääntymässä. Draamaa!


Opasteet tässä vaiheessa vielä pystyssä...

Kaunista polkua. Tällaista kulkee mielikseen

Tarhaukonhattu, viljelyjäänne metsässä

Katoamassa oleva lato metsän siimeksessä



Korppeja täällä Tarastejärven naapurustossa riittää.

Siitä vaeltamaan, ollos hyvä.

Tästä jostain menee Kaarinan polku...

Peukaloinen

Hyvää puolukkamaastoa

Nuori hiirihaukka kiusaa palokärkiä

Hyppy!

Kunnon tähystystä

Selusta turvattuna

Yli kymppi tuostakin tulee