#1/19 Uuden vuoden linnut 5. ja 6.1.2019
Virtaavaa vettä Lempäälässä, Valkeakoskella ja Siurossa
Lauantai 5.1.2019
Uusi vuosi, vanhat kujeet. Vuoden ensimmäinen viikonloppu ja mielihaluna valokuvata lintuja. Eletään melkeinpä vuodenkierron hiljaisinta lintuaikaa, viimeisetkin muuttolinnut ovat siirtyneet vähintään Suomen etelärannikolle ja pöllöt ja teeretkin ovat vielä hiljaa. Jotain uutta ja ainutlaatuista sentään tapahtuu: Skandien vuoriston karaistuneet karat ovat saapuneet etelänlomalleen. Varmimmin elämää löytyykin nyt virtaavien vesien äärillä. Suuntasimme päiväretkeilemään lauantaina seudun parhaan karakosken,
Lempäälän Herralankosken kautta Valkeakoskelle, jossa Tiiran mukaan talvehtisi harvinainen vieras etelästä, pikku-uikku. Valkeakoskella teimme myös kävelyreissun vain pienen matkan päässä taajamasta Heritynniemessä. Sunnuntaina sitten täydensin kierrosta vielä Iiriksen kanssa Siuronkosken koskikaroja katsomassa ja pyörähdimme me Siurossa Knuutilan maillakin.
Herralankoski oli varsinainen menestys. Koskikaroja oli ainakin 6 ellei 8 kappaletta ja nämä kisailivat ja lauloivat tervapääskymäisen kirskuvaa viserrystään oikein sydämensä kyllyydestä. Kuvia tuli otettua paljon. Lisää kuvattavaa oli isossa telkkäparvessa, joka viihtyi sulassa virrassa. Paikalla oli Tiira.fi:n mukaan taas viimevuotiseen tapaan myös allihaahka, mutta sitä emme nähneet, emmekä lähtenee aluetta sen laajemmin kiertämään, sen verran paljon oli karoissa ja telkissä seurattavaa.
 |
| Keskustelua reviirien rajoista? |
 |
"Nyt hiljaa hiljaa hiivitään..."
|
 |
| Vartiossa! |
 |
| Telkkiä |
 |
| "Oota mua, tulossa ollaan!" |
 |
| Kisailevia tai kilpailevia koskikaroja! |
 |
| Vasta nyt huomasin, että nuo valkoiset "silmät" ovat itse asiassa koskikaran silmäluomet. Ovelaa! |
Siirryimme Valkekoskelle heti kun maltoimme jättää kosken. Pizzalounaan jälkeen siirryimme uoman varteen pikku-uikkua etsimään. Yksinäinen kalastaja löytyikin Myllysaaren läheltä. Olikin aika tehokas kalastaja, sillä meidän aikanamme se sai ainakin kaksi kalaa saalikseen. Ahvenkin meni kokonaisena evineen päivineen, joten ruuansulatuksenkin pitää olla kunnossa. Saa nähdä onko pikku-uikku Valkeakosken keskustassa koko talven, sillä sehän ei ole allihaahkan tavoin pohjoinen laji, vaan päinvastoin tullut jostain syystä paikalle etelästä.
Päivän kävelyn teimme sitten Heritynniemessä keskustan pohjoispuolella. Luminen ja hiljainen oli niemi, linnuistakin näimme vain yhden yksinäisen urpiaisen. Siinä se päivän valo olikin jo nautittu, siirryimme kotiin illan jo hämärtyessä.
 |
| Tuore lumipeite ja paljon jäniksen ja kauriin jälkiä |
 |
| Joltain oli jäänyt vene vetämättä talviteloille |
 |
| Jääkin kantoi jo hyvin, rannasta vain koitimme |
 |
| Yksinäinen urpiainen ja rannan urvut |
Sunnuntai 6.1.2019
Sunnuntain ulkoiluun sain seuraksi Iiriksen. Olin kuullut Matilta, että velipoika oli nähnyt Siuronkosken tuntumassa saukon. Se ratkaisi suunnan. Kävimme Siuronkoskella, jossa havaitsimme kolme koskikaraa ja hieman myös yläjuoksulla. Saukkoa ei näkynyt, mutta kylläkin vuoden ensimmäinen pyrstötiaisparvi. Kävimme myös tikkajahdissa Siuron muinaisuomassa Knuutilan kartanon mailla. Ei tullut tikkahavaintoja, urpiaisparvi nähtiin ja syötiin lounaskeitot lumisessa metsässä. Hyvä reissu siis.
 |
| Siuronkoski tammikuussa |
 |
| Siuronkosken voimala |
 |
| Siurolainen koskikara |
 |
| Pyrstötiainen männyssä |
 |
| Ilta-auringon säteitä kello kahden maissa |
 |
| Knuutilan kartanon vanha tiilinavetta |
 |
| Urpiaisparvi |
