#22/18 Suomijoen seurailua 18.8
Juhlaretkellä nautiskeltiin majavan padoista, kaatuneista puista ja pohjakivistä
Paras syntymäpäivälahja ikinä: kanoottiretki täydellä ylläpidolla! Tällainen meille tarjottiin ja olimme innolla mukana, vaikka matkakohteesta ja ohjelmasta ei ollutkaan mitään tietoa kun lauantaiaamuna pärähdimme Samulin ja Outin pihaan. Ensimmäinen etappi oli Valkeakoskella, josta haimme toisen inkkarikanootin peräkärryn kyytiin. Siitä sitten kurvailtiin peräkanaa aina Luopiosten keskustaan asti, jossa mainiossa Liekkibaarisssa syötiin maittava keittolunas. Ensimmäinen kerta ikinä Luopioisissa, vireän näköinen maalaispitäjä muuten.
Lounaan jälkeen siirryimme sitten varsinaiselle pelipaikalle eli vielä parikymmentä kilometriä itään, Padasjoen puolelle. Keskellä metsää oli Telarannan leirintäalue, jota vetää huippumukava ja luonnikas isäntä. Kanootit rantasaunan viereen, toisen auton vienti määränpäähän ja sitten takaisin leirintäalueelle. Kaikki kunnossa, nyt vain melomaan!
 |
| Leveä kuljetus! |
 |
| Kanootit pakkaust avarten valmiina |
Melominen oli hauskaa! Ihan liian pitkä aika on edellisestä jokimelonnasta. Suomijoki osoittautui vaihtelevaksi ja kovasti kiemurtelevaksi pikkujoeksi, joka kiersi välillä peltojen välissä, välillä pienillä metsätaipaleilla. Virtaamaa oli välillä hyvinkin ja näissä kohdin olikin sitten kiviä ja vesi aika matalalla. Onneksi ämpärimuovinen kanootti tuntui joustavalta ja kivetkin olivat sammaleiden peitossa.
 |
| Kaislikkomelomista |
 |
| Tuolta jostain se joki lähtee |
 |
| Virkistävä ryyppy...vettä |
 |
| Kivinen ränni. Padon ohi kannettiin kanootit maitse |
 |
| Pellin tilan hienoja vanhoja rakennuksia |
 |
| Jalat vain veteen...onneksi oli hiekkapohja ja lämmin vesi |
 |
| Hyppypaikka |
 |
| Puun ali |
Joki oli muuten yllättävänkin kirkasvetinen, vain hitaasti virtaavilla pelto-osuuksilla rannat olivat mutaiset ja vesikin tummempaa. Oman jännitysmomenttinsa melomiseen aiheutti vanha talttahammas, majavat olivat nimittäin olleet ahkerina. Osin padot ja kaadetut puut olivat jo vanhoja ja harmaantuneita, mutta varsinkin reissun puolivälissä oli ihan tuoreita rakenteita. Jotkut puut mentiin yli vauhdilla, jotkut keinulautana kitkuttelemalla. Toisista päästiin alitsekin, mutta yhden kerran matka olisi stopannut tykkänään, ellei Samulilla olisi ollut kirvestö ja sahaa mukana. Hyvin varustauduttu. Korkeimman majavan padon pudotus oli muuten metrin luokkaa ja sen ylittäminen olikin jo jonkinlainen temppu!
 |
| Patopujottelua |
 |
| Vesi oli yllättävän kirkasta! |
 |
| Majavan pato metrin pudotuksella! |
 |
| Pato alapuolelta |
 |
| Kaatuneen puun katkaisu kanootista käsin |
 |
| Yksi monista limbonäytöksistä |
Reissun loppupäässä poikkesimme maihin kunnon syömätauolle. Laavu oli ilmeisesti yksityinen, koska se puuttuu kartasta. Laavulla sitten meille loihdittiinkin uskomattoman upea ruoka, poron paistia ja uunijuureksia nuotiolla. Kyllä maistui! Eikä synttärikakkuakaan ollut unohdettu... Kyllä meidän kelpasi.
 |
| Hyönteistuhoja koivikossa? |
 |
| Tunnelmallinen vanhoista riihen hirsistä tehty laavu |
 |
| Synttärikakku |
 |
| Laavun silta |
Loppumatka laavulta autolle ei ollutkaan enää pitkä ja sujui vauhdilla. Sen verran aikaa noiden majavan esteiden kanssa temppuillessa meni, että 12,5 kilometrin pätkään meni (juhlaruokineen) aika monta tuntia. Ehdimme kuitenkin vielä yhdeksäksi Telarannan leirintäalueelle saunomaan. Aikamoinen juhlapäivä!
