Liikkeellä luonnostaan

#8/18 Längelmäveden saarille hiihtäen

Kauniin talvipäivän hiihtoretki Ponsanselällä

Lauantaina juhlittiin Tainan syntymäpäiviä ja sunnuntaina sitten sulateltiin kakkua järven jäällä hiihtämällä. Päivä olli mitä mainioin, aurinko paistoi ja poikkeuksellinen föhn-tuuli oli nostanut lämmöt nollan tuntumaan. Paikoin navakka tuuli piti kyllä huolen siitä, että selän kohdalla hiihtäessä huppu piti laittaa tiukasti naaman suojaksi.

Kohde löytyi karttatutkiskelulla, Längelmäveden Ponsanselällä on poikittain kaksi isoa, yli kilometrin mittaista suojeltua saarta. Asetelma osoittautui onnistuneeksi, sillä pääsimme takaisin hiihdellessä pitkälti saarien suojaan, kun kiersimme ne pohjoispuolelta (Föhn puhalsi etelästä). Jäällä oli pilkkijöitä ja useampia moottorikelkkojakin. Jännästi löytyi pari paikkaa, jossa jäälle oli noussut oikein kunnolla vettä - sprinttihiihto sulan yli nosti sykettä mukavasti.

Ison Kalliosalon lunnonsuojelualueelta yhtimme vanhan, käytössä olevan mökin, olisikohan jonkun yhdistyksen omistama tms. Sen terassilla oli suojaisa paikka syödä lounasta.

Kaikkiaan vajaan kahdeksisen kilometria tuosta lenkistä taisi tulla. Mukavan isot saaret, joissa oli kovasti merkkejä tikkojen työskentelyistä. Jollain vesipelillä tuolla olisi hyvät leiripaikat myös kesäaikaan?

Åsnäsit toista kertaa käytössä.

Härmänsaaren kovia rantoja

Sääksenpesä odottamassa pesijää

Härmänsaaren rantoja

Iso Kalliosalo näkyy jo

Iso Kalliosalon valkoinen betonikummeli

Lounaspaikka

Iso Kalliosaarta kiertämässä

Leppä

Moottorikelkka oli kyntänyt vähän enempikin vedessä

Saari kierretty ja aurinko lupailee taas valoaan

Pilyn lintukävelyllä Orivedellä 11.3.

Harvinainen laji bongattu!

Perjantain pöllökierroksesta sisuuntuneena päätin osallistua vielä Oriveden lintukävelyyn. Houkuttimena oli turkinkyyhky, jonka ainoa populaatio asustelee Oriveden keskustassa Parpolanrinteen omakotialueella. Tuohon Oriveden populaation kuuluu vain kolme yksilöä, kaksi koirasta ja yksi naaras. Lisääntyminen ei ole noille vielä onnistunut, vaikka ovat kai ollet paikalla jo muutamia vuosia.

Turkinkyyhky on aika harvinainen laji Suomessa, etelämpää saapunut tulokaslaji. Ensimmäinen pesintä todettiin vuonna 1966, eikä esiintyminen vieläkään yleistä ole. Yksi tunnettu esiintymispaikka on muuten Kankaanpäässä, erään asumiskäytössä nykyään olevan rautatierakennuksen tienoilla. Lintu toisin kuin muut kyyhkyt pulua lukuunottamatta paikkalintu, eli talvehtivat siis Suomessa.

Ja näkyihän se turkinkyyhky kun aikamme kiersimme kymmenen hengen voimin. Löytämistä helpotti kyllä kovasti paikallisopas joka näytti kyyhkyjen ruokintapaikan ja tähystyspuut. Linnuilla oli käynnissä kevätsoidinmenot, aina välillä kuului lajille tunnusomainen hu-HUU-hu -huhuilu. Uskoisin, että pystyn jatkossa erottamaan sen vaikkapa sepelkyyhkyn pitempipolvisesta ja säännöttömämmästä pulputuksesta. Soidinmenojen lomassa hennon harmaanpunainen lintu poseerasi meille näyttävästi puun latvassa.

Kävimme katsomassa myös koskikaraa järvelle laskevalla purolla, joka jäi kyllä nyt itseltä näkemättä ja tiirailimme pikkulintuja, joita löytyikin koko "tavallisten" lajien kirjo; viherpeippo, järripeippi, varpunen, pikkuvarpunen, keltasirkku, mustarastas, sinitiainen, talitiainen, kuusitiainen. Bonuksena nähtiin iso tilhiparvi, minulle vuoden ensimmäinen havainto (Taina oli sellaisen nähnyt jo tammikuussa).

Retken saldona siis kaksi uutta lajia tämän vuoden listalle:

Lajit:
31. Turkinkyyhky
32. Sepelkyyhky