Liukulumikenkiä testailemassa Treelinessä 13.1.

Kolbman kanssa uudessa liikkeessä pyörimässä ja sen pihalla hiihtelemässä

Marjamäen pajutilan tiloissa on puolisen vuotta toiminut uusi retkeilytuotteisiin erikoistunut liike, Treeline.Kolbma järjesti "kerhoillan" liikkeentiloissa tarkoituksena tutustua karvapohjasuksiin, niin latumalleihin kuin likulumikenkiinkin.

Latusuksiosuus meni ainakin minulla ohi korvien, kun katsastin liikkeen laajaa valikoimaa kahdessa kerroksessa. Liukulumikenkäosuutta jaksoin kuunnella sitten tarkemmin. Esittelijänä oli suksitehtailun grand old man, Antti-Jussi Tiitola, kahdeksankymppinen titaanivaari, jolla on takanaan melkein yhtä monta vuosikymmentä suksilla. Ensin siis kuuntelimme suksitehtailun historiikkia tiivistetysti ja sitten painuimme ulos kokeilemaan OAC KAR -liukullumikenkiä. Itseäni kiinnosti eniten 160 senttiä pitkät versiot, lyhyempiä 125 ja 146 senttisiä versioitakin oli tarjolla.

"Onnettomuudeksi" meille sattu todella kantava keli, lähes hankikanto, joten liukulumikenkien kantavuudesta on paha mennä sanomaan. Näppärät ja liukkaathan nuo olivat pöheikössä pyöriä. Pitoakin riitti ylämäessä, kunhan karvan asetteli osumaan lumeen. Lopullisen arvosanan puuterilumessa käyttäytymiseen voi sanoa vasta, kun (ehkä) jo lähitulevaisuudessa otan testin uusiksi paksummassa lumessa. Hauskaa oli kuitenkin ja paikka käymisen arvoinen, jos kukkaro kestää ostaa retkeilyn ja kiipeilyn laadukkaita merkkituotteita.

Antti-Jussi Tiitola kädessään ensimmäisen vaiheen liukulumikenkä, Altai Hok

Mallilla käytössä OAC Kar XCD 160 gt, teräskantillinen pisin karvapohjalaite

OAC Kar 147, edellistä hieman lyhyempi ja leveämpi malli

Marjamäen pajutilan aikaista asutuskokeilua.

#1/18 Pirunvuoren lenkki 7.1.

Ellinvuoressa Emil Danielssonin kivilinnalla pitkästä aikaa

Lumi- ja suksitilanne huomioon ottaen päätimme tehdä sunnuntairetken jalkamiehinä. Ellinvuoren Pirunvuoren vierailusta on jo aikaa, nyt oli päivittämisen paikka.

Ellinvuoressa oli vielä vähemmän luntaikuin Tampereella. Lumitykit puhkusivat rinteisiin lunta, viikon päästä rinteet kai aukaistaisiin. Nyt oli hiljaista, hotellin parkkipaikka melkein tyhjä. Muutama muukin kuljeskelija nähtiin mukaan lukien dronella kuvaava nuori mies.

Ylhäällä katsastimme laavun (ei polttopuita), Pirunlinnan lähellä olevat uudet rakenteet (lapsiperheiden matkailua varten?), vuoren näköalapaikan ja vuoren luolan. Luolassa syötiin eväät ja sitten kierrettiin vielä vuori polkua (=tulevaa latua) pitkin. Lopuksi vielä kahvilla hiljaiseen hotelliin. Viikon päästä alkaa jo täällä matkailusesonki ja hotellin pitäjää ajatellen, toivottavasti kannattavalla tavalla.

Laavu istuskelua varten

Peikkoveistos, peikkoteemalla  toteutetussa kokonaisuudessa

Uusia rakennelmia Pirunlinnan tuntumassa. Taaempi rakennu on muuten peitetty leveillä haapalankuilla,

Emil Danielssonin vuonna 1912 valmistunut kivilinna

Kivet ovat peräisin viereisestä, jääkauden aikaisesta pirunpellosta

Sisäänkäynti. Seinät on tehty ilman laastia ja tiivistetty sammalella ja hiekalla.

Näköalapaikalla. Kaukana Pyhän Olavin kirkko selän toisella puolella.

Luolan paikka

Tässä syötiin evästä, katto pään päällä.